Vuoden vaihtuminen on yleensä suosikkihetkeni reflektoida elämää ja maailman menoa, mutta nyt tuntuu siltä, että vuodenvaihde meni vähän varkain ja vauhdilla ohi. Onneksi on vielä näitä alkuvuoden toisiinsa sulautuvia, ikuiselta sunnuntailta tuntuvia päiviä.

Odotin Sally Rooneyn uusinta paljon, ja Intermezzo lunasti odotukset. Luin kirjaa pitkin pimeintä syksyä Brysselissä, tihkusateeseen oli helppoa samaistua. Tavallaan tuttua Rooneyta ja silti jotain uutta.

Fontainebleau on kenties maailman tunnetuin boulderointipaikka. Syyskuun puolivälissä suuntasin vihdoin boulderoinnin mekkaan ja osallistuin Women’s bouldering festival -kiipeilytapahtumaan.

Ei ole mikään elämäni kesä, vaan päin vastoin pelkkää pohjanoteerausta joka rintamalla. Suurten seikkailujen sijaan olen lähinnä istunut kotisohvalla Brysselissä ja käynyt Suomessa.

Ettringen Saksassa on Brysselistä katsoen lähin paikka, jossa pystyy kiipeämään kunnolla trädiä. Kiipeilyalue koostuu kahdesta eri paikasta muutaman minuutin ajomatkan päässä toisistaan: Ettringen ja Kottenheim.

Vaikka olen toiminut ja työskennellyt politiikassa jo vuosia, ei vaalipäivän jännitykseen taida koskaan tottua. Eiliset EU-vaalit olivat valtavan tärkeät sekä koko maanosan tulevalle suunnalle että monelle meistä Brysseliin muuttaneista myös omalta kohdalta.

Toukokuu Alpeilla tulee täydelliseen saumaan, kun Brysselissä EU-vaalien takia hiljenee. Nyt edessä on neljä viikkoa vuorielämää, ja kesäkuun EU-vaalien odottelua.

Suleika Jaouadin kirja Between Two Kingdoms käsittelee vakavaa sairautta ja kuoleman läheisyyttä. Parikymppinen Jaouad on juuri muuttanut Pariisiin ja toteuttamassa toiveitaan ihmisoikeustyöstä, kun pienistä kummallisista oireista alkanut sairaus osoittautuu pahaksi leukemiaksi.

Yritän tänä vuonna osallistua viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. Paino sanalla yritän.

Vuodenvaihteessa halpalentoyhtiön sovelluksesta napattu menopaluu Helsinkiin tuntuu tulevan tarpeeseen, edellisestä kerrasta Suomessa on kuukausia. Lunta tupruttaa naamaan, liukastelen loskassa, pakkanen kylmettää reidet. Neljän kuukauden sijaan neljä päivää tätä riittää minulle hyvin.

Aika pistää mennyt vuosi pakettiin. 2023 jää muistoihini oikein hyvänä vuotena. Tein monia hienoja matkoja hyvässä seurassa kiipeilemään, sukeltamaan, surffaamaan ja kaupunkeihin.

Vietin joulua kalliokiipeilyn parissa Espanjassa. Kiipeilyn osalta Costa Blanca yllätti iloisesti. Parhaimmillaan t-paitakelit ja mukavasti monia keskenään erilaisia kallioita lyhyen ajomatkan päässä majapaikasta.

Budva, tuo Balkanin Ibiza. Olin kuullut kohteesta etukäteen vähän ristiriitaisia kokemuksia, ja olisi Montenegrossa varmaan muunlaisiakin mestoja nähtäväksi, mutta reppureissun loppuun tahdottiin vain rentoja rantapäiviä. Niinpä Budvaan päätettiin mennä.

Kun kyselin makedonialaiselta tuttavalta, mitä hänen maassaan kannattaa nähdä, vastaus oli nopea: Matka-kanjoni on paras mahdollinen päiväretki Skopjesta.

Belgradista jatkettiin matkaa bussilla Pristinaan, Kosovon pääkaupunkiin. Tein aikanaan kandityöni yliopistolla valtioiden tunnustamisen oikeudellisista vaikutuksista, sivusin silloin Kosovonkin kansainvälisoikeudellista asemaa.

Kesän lomareissu käynnistyi Belgradista. Haluttiin siskoni kanssa mennä jonnekin, missä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt ja vähän pienemmällä budjetilla: päädyttiin etelämpään Balkanille, ensimmäiseksi Serbiaan.

Kummallinen kesä, tavallaan on tapahtunut kaikkea ihan valtavasti, ja toisaalta tuntuu, että kesä on valunut sormien välistä jos nyt ei ihan hukkaan, niin vähän sinne päin kuitenkin.

Toukokuussa otettiin ystävien kanssa ilo irti pitkästä viikonlopusta ja päräytettiin Espanjaan kalliokiipeilemään. Viikon reissu tuntui pidemmältä, sillä kohteita oli useampi: ensin kiivettiin pari päivää Montserratissa, sitten pidettiin lepopäivä Barcelonassa kaupungilla ja loppuviikoksi ajettiin vielä Rodellariin.

Helmikuun lomaviikon oli tarkoitus olla laskettelureissu, mutta kun suunnitelmat painua perheen kanssa pohjoiseen eivät onnistuneet, aloin miettiä vaihtoehtoista kohdetta. Pikaiset Google-haut “surffaus Afrikassa” ja “suorat lennot Brysselistä” tuottivat tuloksena Senegalin.

Näin jälkikäteen katsottuna vuoden 2022 teema oli selkeästi paluu matkailun ja seikkailujen pariin. Vaikka en korona-aikanakaan varsinaisesti jämähtänyt kotisohvalle, oli tänä vuonna maailma vihdoinkin kunnolla auki ja lopputuloksena kävin 13 maassa neljällä mantereella.