Matka-kanjoni Pohjois-Makedoniassa

Kun kyselin makedonialaiselta tuttavalta, mitä hänen maassaan kannattaa nähdä, vastaus oli nopea: Matka-kanjoni on paras mahdollinen päiväretki Skopjesta.

Pohjois-Makedonian pääkaupunki Skopje oli elokuun lopulla paahteinen ja aika kummallinen paikka. Kaupunkiin oli rakennettu paljon uusia “nähtävyyksiä”, patsaita ja pytinkejä, ikään kuin uusvanhalla tyylillä, joka teki kokonaisuudesta kitch-henkisellä tavalla varsinaisen sekamelskan. Päälle 30 asteen lämmössä kaupungilla liikkuminen oli melko tukalaa ja hintataso oli korkeampi, kuin oletin.

Vesivoimalan yläpuolelle padottu Matka-kanjoni on suosittu kohde niin turisteille kuin paikallisille, mutta eipä siellä mistään ruuhkasta voi puhua. Kanjonille pääsee kuulemma myös bussilla, mutta laiskuus voitti ja hotellin respa tilasi taksin. Matka kesti vajaan tunnin ja maksoi n. 775 makedonian dinaaria, eli vajaat 15 euroa. Paluumatkalla otimme taksin suoraan kanjonin suulta, hinta oli vähän enemmän takaisin päin.

Kanjonin alussa padon tuntumassa on kioskeja ja ravintola. Vaelluspolku seuraa kanjonin rantaa, kuljettiin rauhassa pidemmälle ja ihmeteltiin maisemia. Kun käännyimme takaisin, paikalliset teinipojat hyppivät rantakiviltä veteen. Me siskoni kanssa emmittiin hetki, mutta liityttiin seuraan. Vaikka kalliolta hyppääminen ensimmäisellä kerralla vähän laittoi polvia tutisemaan, oli vesi raikasta ja polskiminen hauskaa.

Uinnin jälkeen vuokrattiin kajakki, tarkoituksena oli meloa pieni lenkkiä ja alkaa tehdä paluuta kaupunkiin. Noh, pienestä lenkistä tulikin toista tuntia, sillä kajakkivuokraaja vinkkasi kanjonin perällä olevasta luolasta. Sinne oli ehkä vähän pidempi matka kuin kuviteltiin (vesireitin voi taittaa myös veneellä, jos melominen ei innosta).

Luola oli suuri ja syvä. Itse en ahtaanpaikan kammoisena pimeitä maanalaisia onkaloita juuri arvosta, mutta tulipahan nähtyä. Melominen kaksikkokajakilla oli puolestaan tosi nastaa, tyynessä vedessä eteneminen oli kevyttä ja sujuvaa.

Kuten totesin, Pohjois-Makedonian pääkaupungista ei ehkä muutoin jäänyt paljoa käteen, mutta päiväretki kanjonille oli todella onnistunut.

Edellinen
Edellinen

Rentoa rantaelämää Budvassa

Seuraava
Seuraava

Pikapysähdys Kosovossa