Vaalipäivän jälkeen

Vaikka olen toiminut ja työskennellyt politiikassa jo vuosia, ei vaalipäivän jännitykseen taida koskaan tottua. Eiliset EU-vaalit olivat valtavan tärkeät sekä koko maanosan tulevalle suunnalle että monelle meistä Brysseliin muuttaneista myös omalta kohdalta.

Osallistuin kampanjointiin Helsingissä. Vaikka kiristynyt ilmapiiri näkyy myös vaalityössä ja johtavien politiikkojen kimppuun on käyty eri puolilla Eurooppaa, olivat kohtaamiset Helsingin kaduilla enimmäkseen mukavia. Oli hienoa kuulla, että ajatustenvaihto kanssani auttoi ehdokasvalinnassa tai kannusti ylipäätänsä lähtemään äänestämään. EU-politiikasta maalaillaan toisinaan vaikeasti ymmärrettävää kuvaa, mutta itse ajattelen, että eivät ihmiset niin tyhmiä ole, vaatii vain jaksamista avata isoja asioita ymmärrettävästi.

Vaalipäivä kului hitaasti ja hermostuneesti. Tulosten vastaanottaminen vihreiden keskellä tuntui turvalliselta, paikalla vaalivalvojaisissa on valtavasti ystäviä ja tuttavia. Yhteisö koolla ja tilaa monenlaisille tunteille. Suomessa meni ihan hyvin, ja vasemmiston Li Anderssonin huikea tulos ja perussuomalaisten romahdus ilahduttavat nekin paljon.

Koko Euroopan tasolla ääri- ja laitaoikeiston nousu tietysti huolestuttaa. Varsinkin Ranskassa tulos oli pelottava. Vihreiden ryhmä pienenee jonkin verran, kun esimerkiksi Saksassa hävittiin paljon.

Kun tulokset olivat selvillä, viikkojen aikana kasaantunut jännitys raukesi ja muuttui pohjattomaksi väsymykseksi. Ihmiset ja häly, jotka olivat vielä hetki sitten antaneet voimaa, alkoivat olla liikaa. Lähdin ajoissa kotiin, raitiovaunu kolisi Helsingin katuja kesäillassa.

Taas yhdet vaalit takana.