Ettringen Saksassa on Brysselistä katsoen lähin paikka, jossa pystyy kiipeämään kunnolla trädiä. Kiipeilyalue koostuu kahdesta eri paikasta muutaman minuutin ajomatkan päässä toisistaan: Ettringen ja Kottenheim.

Vietin joulua kalliokiipeilyn parissa Espanjassa. Kiipeilyn osalta Costa Blanca yllätti iloisesti. Parhaimmillaan t-paitakelit ja mukavasti monia keskenään erilaisia kallioita lyhyen ajomatkan päässä majapaikasta.

Kummallinen kesä, tavallaan on tapahtunut kaikkea ihan valtavasti, ja toisaalta tuntuu, että kesä on valunut sormien välistä jos nyt ei ihan hukkaan, niin vähän sinne päin kuitenkin.

Toukokuussa otettiin ystävien kanssa ilo irti pitkästä viikonlopusta ja päräytettiin Espanjaan kalliokiipeilemään. Viikon reissu tuntui pidemmältä, sillä kohteita oli useampi: ensin kiivettiin pari päivää Montserratissa, sitten pidettiin lepopäivä Barcelonassa kaupungilla ja loppuviikoksi ajettiin vielä Rodellariin.

Viime kesän alppireissulta multa jäi vähän hampaankoloon. Olin silloin kuukauden Chamonix’ssa, ja tuntui, että silloin tuli mentyä vähän liian helppoja reittejä ja sellaiset isot ponnistelut ja omien rajojen etsimiset jäivät vähemmälle.

Olen kiivennyt, ja kiivennyt. Viime kesänä tuntui, että kiipesin vähän liian helppoja, tänä vuonna olen yrittänyt kovempaa. Välillä se on tarkoittanut riemukkaita onnistumisen kokemuksia, välillä sitä, että reiteiltä on tullut turpaan aivan sata-nolla.

Törmäsin Geiykbayirin kiipeilyalueeseen ensimmäistä kertaa muistaakseni Pipo silmillä -blogissa muutama vuosi sitten enkä sen jälkeen ollut juuri suonut paikalle ajatuksia. Marraskuussa oli viikko lomaa töistä, ja kun löyhät suunnitelmat lähteä kiipeämään Espanjaan tai Kreikkaan kariutuivat, muistin yhtäkkiä Geyikbayirin.

Vaikka ikkunan takana täällä Brysselissä sataakin tänään lunta, on kevät jo pitkällä. Listasin syksyllä talven treenitavoitteita tosissani, mutta niinpä vaan korona pisti täällä Belgiassa kiipeilyhallit lokakuun lopussa kiinni, eivätkä ne ole sen jälkeen oviaan avanneet.

Haluan olla ihminen, joka sanoo ennemmin kyllä kuin ei. Niinpä kun belgialaisten kiipeilykaverien chatissa kysyttiin, kiinnostaako jotakuta lähteä lokakuun lopussa Saint Légeriin, sanoin kyllä.

Viikonloppusoturien sarjassa tällä kertaa vuorossa Alsace. Itselleni alue Ranskan ja Saksan rajalla on tuttu vain ja ainoastaan työreissuista Strasbourgiin.

Sain Instagramissa useampia kyselyjä tämän kesän Chamonix-reissun aikana kiivetyistä reiteistä ja ajattelin jakaa vastaukseni myös täällä blogin puolella täydennettynä myös parin vuoden takaisen retken reittisuosituksilla.

Eipä mennyt kuin pari viikkoa viime kerrasta, kun kurvattiin taas auton nokka kohti Luxemburgia kiipeilyretken merkeissä. Vaikka Keski-Euroopassa intiaanikesä on tuonut hellelukemiin yltävän lämmön takaisin, on ilmassa silti syksyn tuntua.

Kun minnekään muualle ei oikein pääse menemään, niin naapurimaahan Luxemburgiin sentään pääsee koronarajoituksista huolimatta. Houkuttelin kaverini kiipeilyretkelle Berdorfiin viime viikonlopuksi, ja se olikin loistoidea.

Epävarmuus leimasi kesän suunnitelmia, kuten tietysti kaikilla muillakin. Kesäkuun puolella ilmoittauduin kuitenkin alppikiipeilyn tekniikkakurssille Chamonix'hin. Vuorilla on helppoa pitää väliä ihmisiin ja kesä ilman kiipeilyä tuntui tympeältä ajatukselta.