Keskikesän kiipeilyjä Bohuslänissä

Huh, kaksi viikkoa kiipeilyä Bohuslänissä humahti ohi kuin siivillä. Ja on meinaan kiivetty! Juhannuksesta alkaneeseen parin viikon pätkään mahtui vain yksi puhdas lepopäivä, kaikkina muina päivinä tuli käytyä kalliolla.Hieno reissu, olen oppinut paljon! Kiivennyt mukavuusalueella, ja sopivasti sen ulkopuolella. Trädikiipeilyn suhteen olen ajatellut, että hyvät kokemukset ovat tärkeämpi kuin greidien tuijottelu, ja vähä vähältä keho ja pää kestävät paremmin. Kalliopaini graniittihalkeamissa alkaa ehkä vähitellen tehota, kun ihan joka reitillä ei enää iske epätoivo. Kovempien kiipeilijöiden seurassa sitä pääsi myös hyvin haastamaan itseään!Kun ensimmäinen kerta Bohuslänissä meni paikkoihin tutustumiseen, nyt oli jo vähän käsitystä siitä, mitä mistäkin kallioilta löytyy. Varsinkin, kun toisen kiipeilyviikon porukassa oli todella kokeneita Bohusin kävijöitä, olivat sävelet aika selvät. Tällä kertaa kiivettiin Nordens arkissa, Galgebergetissä, Välserödissä, Hallindenissa, Svanebergetissä, Högbergetissä, Stalessa ja Lyse Kyrkassa.Kiipeilyllisesti reissun parhaita hetkiä olivat ensimmäinen 6- liidini (reitti Berguven Nordens arkissa) heti reissun alkuun. Iloa tuotti myös Prismasterin (6-) kakkostelu Hallindenin isolla seinällä, siinä graniittimeressä seikkailu aiheuttaa aina sydämensykähdyksiä.  Kolmas erityisen mieleenpainuva reitti on Bergkristis Polska Svanebergetissä, kuusi miinusta tämäkin upeasti kaareutuva kruisailu. Tämän haluan ehdottomasti joskus liidata, vielä tällä kertaa ei riittänyt rohkeus.Eniten nautin siitä, että ensi kertaa varten on iso kasa reittejä, jotka ovat jääneet sopivasti hampaankoloon. Odottamaan vielä vähän parempaa kuntoa, parempaa liidipäätä, parempaa hetkeä. Aika luottavainen olo siitä, että ne hetket kyllä vielä tulevaisuudessa tulevat.Bohuslänissä parasta on, että kaikki on jotenkin inhimillisessä mittakaavassa. Kalliot ovat isompia, kuin Suomessa, mutta silti jotenkin hahmotettavissa. Etäisyydet paikkojen välillä ovat pieniä. Tällä kertaa juuri missään kallioilla ei ollut varsinaisesti ruuhkaa. Kelit olivat hyvät, ensin hirveää hellettä ja sitten tuulisempaa keliä.Asuttiin ensimmäinen viikko kaverin järjestämässä airbnb-mökissä, toisen viikon vietin tuttavien pihassa pakussa. Pehmeä lasku autossa asumiseen, kun ei tarvinnut painua suoraan tienposkeen. Vaikka aamukahvit keittelin autossa, pääsin silti tarvittaessa suihkuun (ja wifin ääreen!) sisätiloihin.Kun kiipeilyn keskeltä kaipasi ihmisten ilmoille, ainakin Lysekillissä sai iltapäivän kulumaan kaupoilla, satamassa ja pienessä vanhassa kaupungissa käppäillen. Rannassa Aperolin ääressä istuessa olo oli kuin Rivieralla konsanaan.Erityisen nastaa oli tutustua uuteen porukkaan ja päästä kiipeämään innostavassa ja kannustavassa seurassa. Iso kiitos reissuseurasta asianosaisille!