Kiipeilykauden avaus Kustavissa

Kiipeilykausi alkaa Kustavista, tästä taitaa tulla tapa. Viikonloppuna karautettiin sinne Katan kanssa kalliokautta käynnistelemään. Kun ajetaan siltojen yli saaristoon, hartiat laskevat, arkiasiat katoavat mielestä ja hymy nousee kasvoille. Innostus kuplii vatsanpohjassa, vaikka vähän jännittääkin, miltä kylmä kivi talven jälkeen tuntuu.Kauden ensimmäinen reitti on sama kuin vuosi sitten, Masto (4) Kräkinniemessä. Viime keväänä pelkäsin, putosin ja puhisin. Tälläkin kertaa jokaista liikettä tulee harkittua vähän liikaakin, mutta ylös mennään puhtaasti, ilman suurempia kitinöitä tai kuolemanpelkoja. Ankkurille päästessä hymyilyttää. Tästä se lähtee, kiipeilykesä 2018!Lauantaina paistaa aurinko, me suunnataan Hopiavuorelle. Sinne valuu tuttuja ja tuntemattomia kiipeilijöitä, on lämmitä, mutteripannukahvia ja hyvä fiilis. En ole ennen käynyt Hopialla, reitit ovat vieraita, lähden kokeilemaan Lastenhuoneen avaimia. Olen päättänyt, että tänä keväänä saan pakittaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta liidata on pakko edes yrittää. Ihme kyllä kömmin reitin ylös, puolet matkasta tosin vedän kamoista ja toisen puolen toistelen kaikkia tuntemiani kirosanoja ja kyseenalaistan elämänvalintojani. Oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni: vaikka tyylipisteitä ei tälläisillä suorituksilla kerätä, ne kasvattavat rohkeutta. Ja rohkeutta trädikiipeilyyn tarvitaan.Illalla Itätalon rannassa lämmitetään saunaa ja juodaan skumppaa nuotiolla. Teltassa palelee, mutta se on pieni hinta kaiken muun ollessa juuri kohdallaan. Yöllä tähdet loistavat kirkkaina, enkä haluaisi olla missään muualla.Sunnuntaina käydään vielä Ruuhivuoressa ennen sadetta. Kustavin uusin kallio tarjoaa helppoa halkeamaa, ehditään puuhastella pari tuntia, ennen kuin taivas repeää vesisateeseen. Kaatosade pakottaa kätevästi kotimatkalle, muuten ei ehkä olisi malttanut lähteä lainkaan. Kiitos kaverit ja Kustavi, nähdään pian uudelleen!