Onnelliset

Onnellisuusbisnes on täynnä ongelmia.

Wille Hyvösen dokumentti Onnelliset (2015) on pysäyttävä kokonaisuus. Siinä itseään maailman onnellisimpana ihmisenä pitävä Hyvönen kokeilee erilaisia elämäntaitovalmennuksia. Suurten elämänmuutosten seurauksena synkkyyteen ja ahdistukseen vajoava mies vaikuttaa kaipaavan lähinnä mielenterveyden ammattilaista höpöhöpöhoitojen sijaan.

Positiivisen ajattelun voimaa hehkutetaan kaikkialla ja negatiivisille tunteille ei nyky-yhteiskunnassa tunnu olevan tilaa. Kuten Hyvösen dokumentissa, liittyy onnellisuuden kaupalliseen etsintään sekä silkkaa huuhaata, että huoli siitä, osataanko maksava asiakas ohjata oikean ammattiavun pariin, mikäli siihen ilmenee tarvetta.

Suosikkiblogini Subway to venus artikkelissa nostetaan hyvin esiin myös positiivisuuslässytyksen itsekäs ja etuoikeutettu luonne:

"Onni löytyy kunhan vain uskot niin" on niiiin omassa etuoikeutetussa asemassaan häikäilemättömästi kylpevä uskomus, että on vaikea käsittää, miten pumpulissa täytyy olla ihmisen elänyt, jos maailmaa pyrkii muuttamaan tällä hevonkakalla.

Yksilötasolla universumille huutelu saattaa toki toimia, mutta sen varjopuolena on piittaamattomuus kokonaiskuvasta ja sokeus omista etuoikeuksista.

Toisin kuin onnellisuusbisnes ihmisille vakuuttaa, ei onni täysin lähde vain itsestä. Yhteiskunnan tehtävä ei tietenkään ole päättää, mikä ihmisestä tekee onnellisen. Poliittiisilla päätöksillä voidaan kuitenkin parantaa erilaisten ihmisten yhtäläisiä mahdollisuuksia tavoitella onnea ja ehkäistä ongelmia, jotka heikentävät onnellisuutta. Siihen ei life coaching pysty.

Onnelliset-dokumentti nyt teattereissa, suosittelen katsomaan.Kuvat: Pohjola Filmi

// Watched a documentary about happiness and life coaching. Bullshit for privileged people, I say.