Lapko / Kerubi

Kävin viikonloppuna Joensuussa.

Olen tyypillinen kaupunkilaisurpo, jonka elinpiiri keskittyy liki täysin Tampereen eteläpuoliseen Suomeen. Viikonlopun kokousreissu Joensuuhun kävi siis suorastaan kotimaan matkailusta. Siltä se tuntuikin, kun junan ikkunasta alkoi näkyä lumista maisemaa ja matkan varrella olleista pysäkeistä ei ollut koskaan kuullutkaan.

Vihreiden nuorten liittokokous oli huippuhauska, kolme päivää parhaita ihmisiä ja hyviä päätöksiä. Kirsikkana kakun päälle Joensuussa esiintyi lauantaina yksi kiistattomista lempibändeistäni, Lapko. Mikä tuuri, että sen kerran, kun minä liikun susirajalla, on siellä suosikkini soittamassa.

Kerubi oli keikkapaikkana kiva, sopivan intiimi. Lapko veti todella hyvin, kiertueen viimeinen keikka oli riemukas ja riehakas. Olen nähnyt yhtyeen vähintään viidesti, tämä ilta oli kirkkaasti yksi parhaista keikoista niiden joukosta. Ville Maljan säädyttömät nahkashortsit ja vanhat kunnon rallit täysillä vedettyinä, tämä fanityttö kehrää onnesta. <3__<3

Lapkon jälkeen esiintyi vielä Pariisin kevät, joka oli pari viikkoa sitten Lost in musicissa luokattoman huono (Reunamedian arvio tiivistää keikan tunnelmat täysin). Joensuussa PK oli aivan toisella vaihteella, Tuunelan karisma kunnossa ja väsähtäneisyys tiessään. Astronautti -levyltä soitettiin useampi laulu, jes.

Viikonlopusta jäi päälle kaikki muut tunteet ohittava hyvänolontunne. Harvoin sitä aivan kaikki mahdollinen tuntuu olevan täydellisesti kohdallaan. Oi onnea.

// When I go to Joensuu, so does my favourite band Lapko. What a weekend, filled with pure happiness.