Ensimmäinen jääkiipeilykausi

Kevät ja kalliokiipeilykausi kurkistelevat jo ihan kulman takana, mutta haluan vielä tässä vaiheessa koota vähän tunnelmia jääkiipeilytalvesta. Ensimmäinen jääkiipeilykausi alkaa olla takana, mitä siis jäi päälimmäisenä mieleen?Varusteintensiivisyys ensinnäkin tekee jääkiipeilyn aloittamisesta vähän vaikeaa. Kengät, hakut ja raudat maksavat aivan helkkaristi. Sopivat kengät sekä jääkiipeilyyn että kesän Alppi-reissua varten löytyivät käytettynä, lisäksi olen ollut niin onnekas, että kavereilta on saanut muita kamoja lainaksi. Omien rautojen ja hakkujen ostaminen on houkutellut koko alkuvuoden, mutta päädyin sitten kuitenkin säästämään pennoseni kesän reissuihin. Ehkä ensi kaudeksi sitten.Vaikka olenkin kiivennyt aika paljon seinällä ja kalliolla, on jäällä tuntuma ja tekniikka ihan toisenlaista.  Luottaminen jäärautoihin ja hakkuihin on alkuun todella vaikeaa. Valmiita otteita jäällä ei ole, vaan niitä ikään kuin tehdään itse. Tavallaan mieleen tulee trädikiipeily, jossa varmistukset ovat itse laitettuja. Jääruuvien kiinnittämisessä olen kyllä edelleen täysi tumpelo, mutta tekemällä oppii...Jokaisen kiipeilykerran jälkeen jäällä olo on kuitenkin ollut varmempi ja tuntuu, että on päässyt homman jujusta varsin hyvin jäljille. Erityisen ylpeä olen siitä, että kauden näillä näkymin viimeisellä jääkiipeilykerralla uskalsin jopa liidata pari vetoa jäätä. Jäällä liidaamiseen kun liittyy lähinnä yksi ehdoton sääntö: missään nimessä ei saa pudota.Parasta jääkiipeilyssä on sama, kuin kesäisin päivissä kalliolla: pääsee hyvässä seurassa ulos puuhastelemaan tuntikausiksi. Hitosti vaatetta ja evästä ja kuumaa juotavaa vaan mukaan, ja ai että!