Helmikuussa luettua, lautasella ja leffassa
Olen ollut alkuvuodesta paljon kotona, puuhaillut kaikenlaisia arkisia pieniä asioita. Loppukevääksi on tiedossa taas kaikenlaista menoa ja seikkailua, mutta nyt on tehnyt ihan hyvää pesiä kotona kaikessa rauhassa. Tässä blogiinkin muistiin muutamia vähän sekalaisia kivoja juttuja viime ajoilta.
Lukulistalla: sienet ja sitruunat
Tallennan usein kiinnostavia kirjavinkkejä Goodreadsiin listalleni, vaikka lopulta itse kirjaan tarttumisessa saattaakin kestää vuosia. Tammikuussa tilasin kasan kirjoja ja listalle pääsivät kansiltaan kivasti yhteensopivat sienet ja sitruunat.
Kaverini Sunna suositteli sienikirjaa Mushroom at the End of the World joskus kauan, kauan sitten, ja se jäi mieleen. Kirja on upea, outo ja omalaatuinen pläjäys sienistä, globaaleista kuljetusketjuista, kapitalismista, tieteestä, työstä ja vapaudesta, luonnosta, sen suojelusta ja vähän kaikesta muustakin. Kirja kulkee Oregonista Japaniin ja myös suomalaisiin tehometsiin, ja kaikkine poukkoiluineen tämä oli aivan mahtava.
Eeva Kolu kehui puolestaan blogissaan The Land Where Lemons Grow -kirjaa italialaisista sitruunoista ja tuosta kirjoituksesta suorastaan maistaa auringon ja kesän. Tämä kirja olisikin ollut täydellinen luettavaksi uima-altaan reunalla jossain etelässä, erityisesti tietysti Italiassa. Mutta toimi se kyllä talvellakin. Kirjaa on mahdotonta lukea ilman, että keittiöön kertyy sitruunoita, erityisesti sitruunapastaa on tullut syötyä.
Lautasella: blinit
En osaa tehdä ruokaa eikä minulla ole tällä hetkellä kotonani edes uunia. Kun kaverini ehdotti blini-iltaa tilanne eskaloitui jotenkin siihen, että taikinan tekeminen jäi minun hommakseni. Kyselin ympäriinsä, miten ihmeessä blinit saa onnistumaan. Ystäväni vinkkasi, että Chocochilin vegaaniohjeella tulee hyviä.
No sillä todellakin onnistui, jopa tällainen keskivertoa kyvyttömämpi kokkailija. Vegaaniosastolta vinkiksi myöskin merilevästä tehty kaviaaria jäljittelevä Caviart, tosi hyvää. Tästä innostuneena väkersin blinejä toiseenkin kertaan kylässä käyneille kavereillenikin. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta, kun tarjosin kotonani jotain muuta ruokaa kuin naapurissa olevan pizzerian antimia...
Lasissa: alkoholiton
Pidin taas melkein tipattoman tammikuun. Melkein, sillä pari annosta otin ystävien kanssa ravintolassa. Tammikuu tuntui tänä vuonna todella kevyeltä ja mielialani on ollut mainio. Olen miettinyt, miten paljon alkoholittomuus on vaikuttanut tähän hyvään tunnelmaan, ja ajattelin valita holittoman linjan jatkossakin useammin. Parhaan haippauksen ja tsempin dokaamattomuuteen saa @darravapaa -yhteisöstä.
Leffassa: Hytti numero 6
Olin valtavan iloinen, kun huomasin, että Juho Kuosmasen palkintoja kahminutta Hytti numero 6 -elokuvaa pääsee katsomaan Brysselissäkin. Pidin aikanaan Rosa Liksomin kirjasta ja odotin elokuvaakin innolla.
Hytti numero 6 oli hyvässä tasapainossa kepeyttä, huumoria ja synkempiä sävyjä. Elokuvasta tuli mulle mieleen Lost in Translation, samanlaista raikasta etäisyyttä ja irrallaan olemista. Pidin myös, että hahmoja ei avattu liikaa. Päähenkilöt olivat sillä tavalla aidon tuntuisia, että heistä ei erityisesti tarvinnut pitää tai olla pitämättä, vaan hahmoissa oli monia puolia, kuten oikeissakin ihmisissä.