Tavoitteita ja toiveita alkuvuodelle

Yleensä asetan tammikuussa tavoitteita koko vuodelle, monesti vieläpä samat tavoitteet vuodesta toiseen. Huomaan, että vuosi on vähän liian pitkä aika sitoutua tavoitteiden toteuttamiseen, kun mitään väliaikaisia merkkipaaluja tai seurantapisteitä ei ole. Joskus joulukuussa sitten herään, että maalista ollaankin melko kaukana...

Luin vuodenvaihteessa Cal Newportin kirjan Digital Minimalism, jossa hän asettaa tavoitteita uusien tapojen omaksumisesta tai taitojen oppimisesta koko vuoden sijaan muutaman kuukauden jaksolle. Ajattelin tänä vuonna kokeilla vuoden jakamista kolmeen osaan: alkuvuosi, kesä, loppuvuosi. Aion asettaa muutamia koko vuoden mittaan mukana kulkevia tavoitteita ja lisäksi näille lyhyemmille jaksoille keskittyviä kausittaisia kokeiluja.

Tässä alkuvuoden (suunnilleen tammikuu-huhtikuu) tavoitteista kolme kärkeä:

Treenaan suunnitelmallisemmin

Olen entinen sohvaperuna, nykyinen keskiverto harrastelija-liikkuja, mutta ikinä en ole harjoitellut mitään tiettyä tavoitetta varten. Aika pitkälle keskinkertaisella peruskunnolla ja silkalla sisulla pystyi puskemaan, mutta esimerkiksi viime kesänä Matterhornilla en saanut kehostani puristettua riittävästi irti ja olo oli todella voimaton. Koska tällekin vuodelle on erinäisiä vuorikiipeilyhaaveita, haluan alkaa harjoitella tavoitteellisemmin.

Nyt aloitin alkuunsa personal trainerin kanssa kuntosaliharjoittelun, jotta saisin voimaa ja kehon tasapainoa lisättyä. Kiipeily, vaikka se onkin parasta mitä tiedän, on sitten kuitenkin vähän yksipuolista liikuntaa. Ylävartaloon verrattuna alakroppa ei vahvistu samassa tahdissa ja kiipeilylle tyypillisten liikkeiden vastapareja, kuten nostamista ja työntämistä, ei tule tehtyä.

Parin ensimmäisen pt-kerran perusteella on sanottava, että jos ei ole koskaan treenannut salilla, on aivan perusliikkeissäkin todella paljon opeteltavaa. Hetkittäin oma huonous tuntuu aivan tuskaisen turhauttavalta. Mutta jos muutkin ihmiset tässä maailmassa ovat jotenkin oppineet kyykkäämään, niin ehkä minäkin.

Laadukkaampaa vapaa-aikaa

Newportin kirjassa puhuttiin myöskin “quality leisuresta” eli vapaasti käännettynä laadukkaasta vapaa-ajasta, ja ajatus kolahti kovin. Pidin erityisesti lähestymistavasta, jossa mietitään ensin, mitä haluaisi elämäänsä lisää, ja sitten vasta, että mistä siihen otetaan aika. Minulle asioita, joihin haluaisin käyttää enemmän aikaa ovat mm. kirjojen ja lehtien lukeminen (hitaampi media avaa erilaisia näkökulmia, kuin somen meuhkaus ja 24/7 uutisnarkkaus), ajanvietto ystävien kanssa, erityisesti ulkona luonnossa (retkiä ja kahvihetkiä, yes please!) ja lisäksi haluan liikkua, reissata ja harrastaa aktiivisesti.

Mistä aika kivoille asioille? Noh, ainakin puhelimella roikkumisesta. Haluan siis yksinkertaisesti vaihtaa ruutuajan parempaan aikaan. Keinona tähän poistin iPhonesta pinon appeja, erosin paristakymmenestä Facebook-ryhmästä, lakkasin seuraamasta kymmeniä tilejä Instagramissa ja peruin uutiskirjeiden tilauksia toisensa perään. Ilmoitukset liki kaikista appeista olen hiljentänyt jo aiemmin.

Säästän rahaa

Ennen kuin ostin asunnon (kuvassa Vallilan-yksiöni pieni pintaremppa), sitä varten säästäminen oli suht mielekästä, kun säästökohde oli konkreettinen ja selkeä. Nyt tuollaista “isoa” maalia ei ole, mutta sukanvarressa saisi silti olla enemmän euroja. Tienaan nykyään ihan kivasti, mutta rahaa tulee tuhlattua tarpeettomasti.

Taloudellinen liikkumavara tekisi tulevaisuudesta iisimpää ja turvatumpaa. Tämä työ ei jatku ikuisesti ja kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo: asunko Brysselissä, Helsingissä vai jossain ihan muualla? Ostanko pakettiauton, ponin taikka purjeveneen? Säästötavoitteeni on Julia Thurenin hengessä näin alkuun kymppitonni vuodessa.