2016

Yleensä olen uuden vuoden fiilistelijä, tykkään summailla kulunutta vuotta ja tehdä suunnitelmia tulevalle. Nyt ei paljoa kiinnosta.

Loppuvuosi 2015 oli surkea. Niin surkea, ettei ole tehnyt mieli kirjoittaa mitään, koska kaikki aika on mennyt sen estämiseen, etteivät pää ja elämä leviäisi tyystin käsiin.

Vietin marras-joulukuun lähinnä ahdistuneena ja itkeskellen milloin missäkin, milloin kenenkin olkapäätä vasten. Myös ihan vääriä olkapäitä. Työt tuskastuttivat, opinnot tuntuivat ongelmallisilta. Vanhat, vaikeat jutut nousivat pintaan huonolla hetkellä ja pistivät pään pyörälle. Aivoni tuntuivat karanneen täysin tolkuttomalle taajuudelle, enkä ole varma, olenko vieläkään saanut niitä takaisin järjestykseen.

Kun kauan odottamani joululoma vihdoin alkoi, lähdin kummilapsen kanssa luistelemaan. Kuinkas muutenkaan, se leppoisa luisteluretki päättyi kuperkeikkaan ja nilkkamurtumaan. Mikä täydellinen huipennus surkealle syksylle.

Jouluksi kipsattu koipi leikattiin nyt tiistaina. Puudutuksen loputtua kärvistelin elämäni kamalimmissa kivuissa ja vietin elämäni ekan yön sairaalassa. Nyt klenkkaan menemään kyynärsauvoilla seuraavat 6-8 viikkoa. Hur-vitun-raa.

2016, odotukset eivät ole korkealla. (No ok, on minulla joitakin toiveita: muuttaa pois Tampereelta, käydä Belgiassa ja valmistua kandiksi.)

// Beginning of 2015 was the best time of my life, but I finished the year with a feeling of going crazy and breaking a leg. 2016, please don't be any worse.