DocPoint

Dokumenttielokuvafestivaali DocPointin ajankohta on täydellinen. Alkuvuosi lähtee aina vähän nykien käyntiin ja tammikuun lopussa viikko, jonka aikana on täysin hyväksyttävää vain istua leffateatterissa tulee todella tarpeeseen.

Vuoden saldo jäi omalta osaltani tosin vain neljään dokkariin, murtunut koipi hidastaa yhä vauhtia. Hyviä filmejä silti, kannatti klenkata mestoille. Uusi Korjaamo Kino ihastutti myös, tosi kiva tila entisen gallerian paikalle.

Lähi-Itä on monestakin syystä teema, joka jaksaa kiinnostaa meikäläistä. Niinpä valitsin katsottavaksi dokumentit Palestiinasta, Iranista ja Syyriasta. Palestiinalaisesta nykytanssijasta kertova Rough Stage oli tällä kertaa heikoin lenkki, en oikein saanut siitä kiinni. Teheranissa paossa asuvasta räppärinurasta haaveilevasta tytöstä kertova Sonita oli puolestaan ihan loistava. Mimmi vastustaa pakkoavioliittoja tekemällä yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa räppiä perheensä vastustuksesta huolimatta. A Syrian Love Story  kertoi arabikeväästä ja perheestä sen pyörteissä, vaikuttava dokkari.

Ehdottomasti hämmentävin näkemäni pätkä oli perjantai-illan The Great Wall. Taustalla luettiin Kafkan novellia, mahtipontinen musiikki pauhasi ja erinomainen kuvaus loi häiritsevän tunnelman. Rajat ja tarkkailu, taitavat sittenkin turvallisuuden lisäämisen sijaan vain lisätä pelkoa ja epäluuloa. Kummallinen ja kuumottava, mutta ehdottoman kiinnostava pätkä.

// Helsinki Documentary Film Festival 2016 summed up.