Suleika Jaouadin kirja Between Two Kingdoms käsittelee vakavaa sairautta ja kuoleman läheisyyttä. Parikymppinen Jaouad on juuri muuttanut Pariisiin ja toteuttamassa toiveitaan ihmisoikeustyöstä, kun pienistä kummallisista oireista alkanut sairaus osoittautuu pahaksi leukemiaksi.

Vuodenvaihteessa halpalentoyhtiön sovelluksesta napattu menopaluu Helsinkiin tuntuu tulevan tarpeeseen, edellisestä kerrasta Suomessa on kuukausia. Lunta tupruttaa naamaan, liukastelen loskassa, pakkanen kylmettää reidet. Neljän kuukauden sijaan neljä päivää tätä riittää minulle hyvin.

Ystäväni Katri Ylinen kirjoitti kirjan dokaamisen lopettamisesta. Uskon, että moni löytää tästä kirjasta tarpeellista, ehkä jopa elintärkeää, vertaistukea.

Olen ollut alkuvuodesta paljon kotona, puuhaillut kaikenlaisia arkisia pieniä asioita. Loppukevääksi on tiedossa taas kaikenlaista menoa ja seikkailua, mutta nyt on tehnyt ihan hyvää pesiä kotona kaikessa rauhassa. Tässä blogiinkin muistiin muutamia vähän sekalaisia kivoja juttuja viime ajoilta.

Marraskuu oli varsinainen kaupunkien kuukausi. Kävin Glasgow’ssa, Lontoossa, Strasbourgissa ja sitä ennen viikonloppureissussa Pariisissa. Odotin pari vuotta sitten Belgiaan muuttaessani tällaista elämää, jossa nopeat junat vievät kaupungista toiseen, ja jonka korona vei pois pitkäksi aikaa.

Pikkusiskoni saapui viime perjantaina Brysseliin lomalle, parasta! On ollut outoa asua näinkin pitkään ulkomailla ilman, että perhettä ja kavereita on voinut kyläillä. Matkailurajoitusten helpottaminen vihdoin onkin todella tervetullut uutinen, vaikka korona-variantteja edelleen piisaakin.

En ole hetkeen tehnyt tällaista perinteistä kuulumiskirjoitusta, niinpä ajattelin, että voisin pienen tauon jälkeen palata blogin pariin sellaisella. Keskeneräisiä kirjoituksia lojuu luonnoksissa useammasta aiheesta, mutta en oikein ole jaksanut viimeistellä niistä mitään.

Vuonna 1935 Italia miehitti Etiopian viideksi vuodeksi, mutta Etiopia ei koskaan menettänyt itsenäisyyttään siirtomaavallan aikaan. Maaza Mengisten historiallisessa romaanissa The Shadow King etiopialaisten vastarintataistelijoiden ja italialaisten valloittajien tarinaa kerrotaan ennen kaikkea naisten näkökulmasta.

Vuorikiipeily- ja seikkailukirjat ovat olleet hyvää ajanvietettä, kun sattuneista syistä olen nyt viettänyt reilusti aikaa kotosalla.

Olen paikkojen suhteen helposti jumiutuvaa sorttia: jos jossakin viihtyy hyvin, siellä tulee helposti käytyä usein. Kantapaikoissa on tasaista turvallisuutta, jota kaipaan vastapainoksia varsinkin nyt, kun arki on aika vauhdikasta ja vaativaa.

Mia Kankimäen toinen kirja Naiset joita ajattelen öisin on voimauttava lukukokemus. Nykypäivän reissuliisalta alkavat valittamisen aiheet ehtyä, kun vertaa tämän päivän matkasuunnittelua satoja vuosia sitten kartoittamattomille alueille ja vuosikausien seikkailuille lähteneisiin naisiin.

Kuten joka vuosi, syksy on saanut laiskistuneen lukijan takaisin kirjojen sivuille. Kirjamessuviikko varsinkin lietsoi mielihalua hamstrata kirjapinoja yöpöydälle ja käpertyä peiton alle lukemaan.

Toimittaja-valokuvaaja Emma Vepsä liftaisi Moskovasta Afganistaniin keskellä talvea ja kirjoitti siitä kirjan. Asfalttivolgaa etelään (Atena, 2018) on inspiroiva matkakirja, josta välittyy vahva luotto ihmisten hyvyyteen.

Emma Puikkosen Finlandia-palkintoehdokkaaksi päässyt Eurooppalaiset unet on todella taidokas episodiromaani.  Kirjan lukujen kohtaukset liittyvät vain löyhästi toisiinsa, mutta muodostavat silti verkkomaisen kokonaisuuden.