Brysselin talvi

Bryssel talvellaNiin, talvi kai se edelleen näin helmikuussa on, vaikka Belgiassa on valoisaa, linnut laulavat ja aurinko paistaa kuin keväisinä päivinä. Vaikka Suomea etelämmässä täällä ollaankin, ovat lämpötilat silti olleet poikkeuksellisia.

Olo on kevyempi kuin aikoihin. Raskaan viime vuoden jälkeen on erityisen ilahduttavaa huomata, että uusi vuosi on alkanut todella hyvissä tunnelmissa. Selkeää, yksinkertaista ja kivaa, siinä kaikki, mitä vuodelta 2020 toivon. Tasaista ja vaikka vähän tylsääkin, kiitos.Bryssel kahvila

Brysselissä asumista on pian puoli vuotta takana. Kaupungilla voi jo kulkea ilman karttaa. Olen kirjoittanut blogiin expat-elämästä Belgiassa vähemmän kuin alkusyksystä tänne muuttaessani ajattelin. Matkoilta ja muista erityisistä hetkistä on enemmän kerrottavaa, sen sijaan arki on arkea missä tahansa. Toimiston käytäviä, harrastuksia, kavereita. En tiedä, kiinnostaako ketään tälläiset kuulumiset ilman sen kummempaa?

Kantapaikkoja on löytynyt ympäri kaupunkia, kuppiloita ja kulmia, joissa olo on kotoisa. Kansainvälistä kaupunkielämää parhaimmillaan, olen istunut kirjan kanssa kahviloissa viikonloppuisin, illallistanut ystävien kanssa, ottanut oluet, vielä toisetkin. Sellaista elämää, jota iso eurooppalainen metropoli tarjoaa.

Viime viikkoina erityisen kivaa on ollut se, että paljon ystäviä ja perhettä Suomesta on käynyt kylässä täällä. Vaikka Helsinkiin ei ole ollut ikävä, on ihanaa tavata tuttuja kasvoja ja kuulla, miten kotimaassa sujuu. Erityisen innoissani olin, kun sain lähetyksen Runebergin torttuja, noita kausileivonnaisten kuninkaita.

Bryssel talvi

Levollinen vuodenvaihteen pitkä loma ja lähestyvä kevät ovat tuonut uutta puhtia olemiseen. Syksyllä vietin paljon aikaa itsekseni, omia ajatuksia selvitellen. Nyt on sellainen olo, että alkaa olla avoimempi myös uudelle. Ensi töikseni ilmoittauduin ranskan kielikurssille, arjesta selviämisen helpottamisen lisäksi olen aidosti innoissani mahdollisuudesta oppia uutta kieltä siihen otollisessa ympäristössä.

Alkuvuoden flunssan jälkeen olen päässyt taas treenaamisen makuun, keho kaipaa vahvistusta kohti kesän kiipeilykautta ja liikunnasta saa paljon virtaa. Vastoin tapojani reipastuin jopa kuntosalille, ihmeiden aika ei siis ole ohi. Seuraava suurempi haaste on edessä jo parin viikon päästä Kilimanjarolla, en malta odottaa matkaan pääsemistä! Vielä on malarialääkkeet hankkimatta ja pari pientä varustehankintaa tekemättä…

Jääkiipeilyviikonloppu Alpeilla

Jääkiipeily Cogne AlpitBelgiaan muutto tuntui jääkiipeilyn osalta melkoiselta tuomiolta, täällä kun ei siihen ole tietenkään mitään mahdollisuuksia. Syksyllä kun ensimmäiset kuvat pohjoisen putouksilta alkoivat täyttää Instagramin kuvavirtaa, iski ahdistus: menisikö koko talvi ohi ilman yhtään mahdollisuutta päästä potkimaan jäätä.

Alpit ovat onneksi Brysselistä kohtuullisen lähellä. Brittifirma Jagged Globe tarjoaa pitkän viikonlopun mittaisia jääkiipeilyreissuja, niinpä varasin jo syksyllä paikan sellaiselle. Kalenteriin tämä osui kivasti, kun lähdin suoraan työviikon päätteeksi kohti retken kokoontumispaikkaa Chamonix’ta. Ohjatulle reissulle meno tuntui tänä vuonna hyvältä idealta, sillä vasta kahden talven kokemuksella olen edelleen aika aloittelija, mitä jääkiipeilyyn tulee. Rutiini puuttuu ja usein jännittää. Tekniikan ja rohkeuden kehittäminen oli toiveissani, kun ilmoittauduin mukaan.

Porukassa oli kuusi henkeä: brittipariskunta, yksi vanhempi herra, minä ja kaksi opasta. Jakaannuimme kolmen hengen tiimeihin, toiseen menivät jääkiipeilyn ensikertalaiset ja toiseen me vähän kokeneemmat kiipeilijät. Kurssin järjestelyt vaikuttivat joustavilta ja opas kuunteli toiveita ja vastaili kärsivällisesti kaikenlaisiin kiipeilyyn liittyviin kysymyksiini.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Italian puolelle Cogneen, jossa olin viime talvena kokonaisen viikon kiipeämässä kaverini kanssa kahdestaan. Cognessa kiivettiin aluksi Valmiana, helpot 4 köydenmittaa mukavassa auringonpaisteessa. Kauden ensimäiset metrit jäällä oli hyvä ottaa mukavan leppoisalla reitillä, jonka jälkeen ei ole täysin muussia. Majoituimme Cognessa vanhassa kunnon La Barmessa. Sympaattinen hotelli on aivan ihana, kiipeilypäivän päälle maistui italialainen kotiruoka, paikallinen olut ja pitkät yöunet. Täydellistä.Jääkiipeily Cogne alpitSeuraavana aamuna paineltiin laakson pohjaa pidemmälle. Lähestyminen Patri-nimiselle reitille otti viime vuonnakin koville. Opas Andy piti kovaa tahtia, oli täyttä työtä pysyä mukana. Vaan kunhan päästiin kiipeilemään, homma kulki. Jää oli kovaa ja lohkeilevaa, yöllä oli ollut reilusti pakkasta. Valitettavasti köysistön kolmas jäsen lopetti ensimmäisen köydenmitan jälkeen ja palasi laaksoon, jatkettiin oppaan kanssa kahdestaan.

Patrin keskiosassa on pari pientä putousta ja vähän kävelyä, viimeinen pätkä yläosassa on reitin kruunu. Olin samaan aikaan vähän peloissani ja innoissani jyrkästä linjasta putouksen oikeassa laidassa. Opas Andy liidasi edeltä ja lopulta meikä lähti perään. Mielessä ei ollut muuta kuin kiipeilyn rytmi, hakun lyönti ja jääraudan potku kerrallaan puskin keskittyneesti ylöspäin. Lopulta nauratti ääneen, ”this is awesome” huusin, kun olin kuuloetäisyydellä ankkurilta. Parasta jääkiipeilyäni koskaan tähän mennessä. Viime vuonna melko mahdottomalta vaikuttanut reitti olikin mahdollista päästä ylös lepäämättä kertaakaan köydessä. Liidiä voin harkita sitten joskus 2050-luvulla…
Cogne jääkiipeilyCogne jääkiipeilyKolmantena ja viimeisenä kiipeilypäivänä ajettiin eri laaksoon. Valsavarenchen laakson päädystä lähtevät kiipeilyreitit muun muassa Gran Paradison huipulle. Laaksosta löytyi kiva neljän köydenmitan jääputous helpolla ja lyhyellä lähestymisellä. Mikä helpotus edellisen päivän marssimisen jälkeen!

Kaksi ensimmäistä pätkää putouksesta olivat loivempaa kipitystä, yläosan kaksi köydenmittaa totisempaa kiipeilyä. Opas kiipesi edeltä, minä seurasin perässä. Varjossa oli viileää ja sormet tuntuivat kiivetessä olevan samaan aikaan jäässä ja tulessa, kun taistelin jyrkempää kohtaa ylös. Kipeät näpit pakottivat ravistelemaan käsiä jokaisen hakun siirron jälkeen. Reitin yläosaan paistoi aurinko, mikä lämmitti oloa, mutta teki samalla jään pintakerroksesta murenevan jalkojen alla. Muutaman jännittävämman metrin jälkeen jäljellä oli loiva nousu viimeiselle ankkurille. Mahtavaa puuhaa, kyllä hymyilytti!Cogne jääkiipeilyJagged Globen jääkiipeilyviikonloppu oli juuri sitä, mitä odotinkin: oppaan kanssa pääsin kiipeämään hienompia putouksia, kuin mihin omat taidot vielä itsenäisesti riittävät. Kolmessa päivässä kiipeilymetrejä kertyi oikein kivasti ja varmuus jääkiipeilyyn kasvoi taas vähän. Pääasia oli, että tänäkin talvena pääsi edes muutamaksi päiväksi jäälle. Kolme kiipeilypäivää oli hyvä aika palautella tuntumaa lajiin ilman lepopäiviä, kotiin Brysseliin palasin aika väsyneenä.

En ole juurikaan kiivennyt oppaan kanssa, välillä tuntui vähän vapaamatkustajalta, kun köydet oli vedetty valmiiksi ja itse tarvitsi vain pysyä perässä. Toisaalta reissulla oli rentouttavaa, kun pystyi keskittymään vain kiipeilyyn eikä itse tarvinnut säätää kohteita, kulkemisia ja muuta sälää. Oppaamme Andy oli kokenut kiipeilijä ja tosi hyväntuulinen heppu, jonka kanssa vuorilla oli hurjan hauskaa.

Talviset terveiset Chamonix’sta

Chamonix Mt Blanc matkablogiAlan olemaan mestari työ- ja huvireissujen yhdistelyssä, vuoden ensimmäinen matka oli taas tällainen kombo. Pyyhälsin suoraan Strasbourgin työviikon päätteeksi Alpeille jääkiipeilemään viikonlopuksi.

Junamatka Strasbourgista Geneveen kulki sveitsiläiseen tyyliin kellontarkasti, mikä oli helpotus, koska junaa piti vaihtaa sekä Baselissa että Bernissä. Maata pitkin matkustaessa hymyilytti useaan otteeseen matkanteon konkreettinen tuntu, junassa istuessa työkiireet jäivät yhä kauemmas mielestä. Junalla kulkeminen päättyi Geneveen ja sieltä jatkoin bussilla Ranskan puolelle Chamonix’hin. Bussin ikkunan takana näkyi illalla vain pimeää.
Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix’ssa pääosassa ovat vuoret. Aamulla hostellin punkasta herättyäni olin pakahtua innosta, kun ikkunan takaa avautui lempimaisemani lumiselle Mont Blancille päin. Ihanaa olla taas tutuilla kulmilla vuorten keskellä!

Eloisa ja turistien suosiossa oleva pikkukaupunki on tullut minulle tutuksi jo useammalla reissulla, vietin kylällä muun muassa kiipeilyntäytteiset kolme viikkoa pari kesää sitten. Kiipeilyn lisäksi harrastusmahdollisuuksia on niin kesällä kuin talvella suunnilleen kaikissa mahdollisissa vuoristoympäristöön kuviteltavissa lajeissa. Ainakin liitovarjoilua on pakko kokeilla joskus!

Tällä kertaa oli kiva päästä näkemään alppiparatiisi myös talvioloissa. Varsinkin Brysselin ”talveen” verrattuna lumikerros talojen kuorrutuksena teki yllättävän onnelliseksi. Lättänän Belgian jälkeen ympärillä olevat vuoret nostivat leveän virneen kasvoilleni, kuljin ympäri kylää kuin mikäkin riemuidiootti. Vuorilla on ihmisen hyvä!Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix Mt Blanc matkablogi Jotenkin ajattelin, että talven laskukaudella väkeä olisi enemmän, mutta kaupungilla oli melko hiljaista. Jos on taipumuksia välineurheiluun, Chamonix’ssa urheiluvaatteita ja -varusteita myyvien kauppojen määrä on valtava suhteessa kylän kokoon. Mikäli uusien lajien kokeileminen kiinnostaa, varusteita saa myös vuokrattua.

Tein tällä kertaa  muutamia pidempää muhineita varustehankintoja. Hyvän valikoiman kauppoja ovat esimerkiksi Technique Extreme (200 Avenue de l’Aiguille du Midi) ja Snell Sports (104 Rue du Dr Paccard). Olen lopen kyllästynyt verkosta tehtyihin hutiostoksiin, joten ostan kamani mieluiten suoraan kaupasta asiantuntevan myyjän kanssa. Kunnollinen kuoritakki on ollut ostoslistallani pitkään, nyt kävin sovittelemassa kasan takkeja ja sopiva löytyi Patagonialta.Chamonix Mt Blanc ostokset matkablogiChamonix Mt Blanc ravintola matkablogi Mitä tulee ruokapuoleen, klassiset fondue-padat ja tartiflettet löytyvät useimpien Chamonix’n ravintoloiden listoilta. Kun on rymynnyt päivän vuorilla, on tuhti ruoka helpotus huutavaan nälkään. Siinä vaiheessa, kun perinteisemmät alppiseutujen safkat käyvät kyllästyttämään valintani on liiankin usein Monkey (81 Place Edmond Desailloud). Rento taco- ja hampurilaispaikka sijaitsee vähän piilossa sisäpihalla.

Chamonix on paikka, jonne palaan mielelläni kiipeilymahdollisuuksien takia. Kesällä turisteja on ruuhkaksi asti, mutta toisaalta palvelutaso on sen mukainen. Rauhaa ja hiljaisuutta kannattaa ehkä kuitenkin etsiä muualta Alpeilta.

Addis Abeba, Etiopian pääkaupunki

matkablogi EtiopiaEtiopian pääkaupunki Addis Abebassa ja nykyisessä kotikaupungissani Brysselissä on paljon samaa. Molemmat ovat maanosiensa diplomatian keskuksia, Bryssel Euroopan unionin ja Addis Abeba Afrikan unionin päämajojen sijaintipaikkoina. Monilla kansainvälisillä järjestöillä on toimistot Addis Abebassa, samoin suurlähetystöjä on paljon. Addis Abeba on väkiluvultaan koko Afrikan mantereen neljänneksi suurin kaupunki.

Marraskuun Etiopian matkan jälkeen olen ehkä kiinnittänyt asiaan tavallista enemmän huomioita, mutta Etiopia tuntuu olevan kovasti otsikoissa. Maan pääministeri Abiy Ahmed voitti Nobelin rauhanpalkinnon ja odotukset häntä kohtaan ovat korkealla.  Maassa on ollut viime aikoina levottomuuksia eri etnisten ryhmien välillä, mutta myös paljon lupaavaa uudistamista, esimerkiksi median vapautta on lisätty merkittävästi. Myös Euroopan unionin agendalla suhteet Afrikkaan ovat nosteessa: Euroopan komission tuore puheenjohtaja Ursula von der Leyen matkusti ensimmäisellä edustusmatkallaan Etiopiaan.matkablogi Addis Abebamatkablogi Addis AbebaToissa vuonna vietin päivän Addisissa epäonnisen lentomatkaseikkailun johdosta, silloin kaupunki vaikutti hankalalta ottaa haltuun. Marraskuun matkalla Kapua-kehitysyhteistyöprojektin tiimoilta vietimme viikon Addis Abebassa paikalliseen naisten vammaisjärjestöön ja sen toimijoihin tutustuen. Ohjelman ohessa ehti tutustua myös kaupunkiin hieman paremmin. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa muun muassa Etiopian kansallismuseon, jossa oli eri aikakausien taiteen lisäksi esillä ihmisen esiäidiksi kutsutun Lucyn luuranko. Zoma-museosta ja sen keidasmaisesta puutarhasta kirjoitin jo aiemmin.

Addis Abeba on levittäytynyt laajalle ja kasvavaa kohisten: joka puolella on työn alla olevia rakennuksia ja uusia työmaita nousee jatkuvasti. Kaupunkia halkoo kiinalaisten rakentama raitiotielinja. Olen joukkoliikenteen suuri fani, olisi ollut hauskaa käydä ajamassa ratikalla, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Autolla ei ole mitenkään mahdotonta liikkua, mutta miten sen nyt luonnehtisi, liikenteessä omanlaisensa rytmi, jossa jäisi helposti jalkoihin ilman paikallista kuskia. Katukuvassa autokanta on vanhaa, YLE:llä oli juuri hauska juttu Addiksen Lada-takseista.Addis Abeba etiopialainen ruokaAddis Abeba Etiopia kahvi matkablogiTyypillinen etiopialainen ruoka on injera-leipä erilaisten kastikkeiden kanssa. Iso lautanen jaetaan useamman syöjän kesken. Happaman makuista injeraa tehdään teff-viljasta ja syödään käsin, yleisin kastikkeista on shiro-niminen kikhernepohjainen tahna. Omia suosikkejani on mausteisempi linssikastike, tarjolla on usein myös pinaattia ja perunaa. Paastopäivinä Etiopiassa ei syödä lihaa, joten kasvissyöjä pääsi helpolla, kun valitsi listalta paastoruokaa. Käsin syömiseen tottui nopeaan, eikä jaksanut enää juuri huolehtia, onnistuuko syömään sotkematta.

Osa ravintoloista oli ehkä hieman liian selkeästi turisteille suunnattuja, esimerkiksi Habesha 2000 -nimisen paikan tanssiesitykset ruokailun aikana ovat mielestäni lähinnä kiusallisia. Erityisen kivaksi ruokapaikaksi puolestaan mieleen jäi Dashen-ravintola, jonka aurinkoisella sisäpihalla oli mukavaa istuskella ja ruoka oli todella hyvää.

Kahvinjuojalle Etiopia on paratiisi. Koko maan taloudelle kahvinviljely on merkittävä tekijä, joka tuo tuloja ja työtä monille Etiopiassa. Kahvi paahdetaan tuoreista pavuista hiilillä ja keitetään pannussa. Vahvaa, mutta pehmeän makuista kahvia juodaan pienistä posliinikipoista.EtiopiaYöelämään ei tiivistä aikataulusta johtuen ollut aikaa kuin yhtenä iltana. Eräs Addiksessa asuva saksalainen vei kaljalle kivaan baariin. Kulttuurikeskuksena toimivassa Fendikassa (osoite Zewditu Street) oli rento tunnelma, eikä etiopialainen Habesha-olut montaa birriä maksanut.

Kahden viikon matka Etiopiaan oli mainio reissu, kun yhdistelmään kuului suurkaupungin lisäksi myös ainutlaatuista luontoa vaelluksella Simien-vuorten kansallispuistossa sekä pienemmän kaupungin Gondarin nähtävyyksien kiertelyä. Samalla Etiopiasta jäi paljon myös näkemättä. Varsinkin Erta Alen aktiivisen tulivuoren haluan vielä joku päivä käydä katsomassa. Kyseinen tulivuori on ollut kevyt pakkomielle siitä lähtien, kun näin Werner Herzogin Into the Inferno-dokumentin… pitää siis palata Etiopiaan joskus!

Etiopian Gondar, portti vuorille

EthiopiaNäin vuoden aluksi ajattelin palata vielä parilla kirjoituksella marraskuun Etiopian reissuun. Kerroinkin jo Simien-vuorten vaelluksesta ja Etiopian korkeimman vuoren huiputuksesta, nyt palaan matkalla hieman taaksepäin. Lähdimme vuorille Gondarin kaupungista, Etiopian luoteisosista, Amharan alueelta. Gondar on suurin kaupunki lähellä Simien-vuorten kansallispuistoa sekä yksi Etiopian matkailun keskittymistä kalliokirkoistaan tunnetun Lalibelan ja historiallisen Aksumin kaupungin ohella.

Menimme Gondariin Ethiopian Airlinesin reittilennolla Addis Abebasta, lähinnä ajankäyttösyistä. Lento kesti noin tunnin, kun autolla matkaan olisi kulunut koko päivä. Lentokoneesta katsottuna maisema muuttui suurkaupungista maaseuduksi. Pellot alhaalla näyttivät vihreän eri sävyissä kootulta palapeliltä.

Gondarin seudulla on noin 700 000 asukasta. Gondarissa on suuri yliopisto, joka on tunnettu erityisesti lääketieteellisestä osaamisestaan. Kävimme yliopistolla vierailulla, oli kiinnostavaa päästä puhumaan opiskelijoiden kanssa heidän ajatuksistaan Etiopian tulevaisuuden suhteen. Toiveita hyvästä hallinnosta ja työllisyyden ja talouden kehityksestä on helppo kannattaa.Etiopia gondar matkablogiGondar EtiopiaGondarItalian 1935 alkanutta viisi vuotta kestänyttä miehitystä lukuun ottamatta Etiopia pysyi itsenäisenä koko siirtomaavallan ajan. Gondarissa on Italian vaikutuksesta jäänyt keskusaukio, piazza. Liikenne on täynnä pieniä riksamopoja, kadunvarret täynnä kioskeja ja kahviloita.

Gondarissa on melko paljon nähtävyyksiä: linnoituskukkulalla on aikanaan Etiopiaa hallinneiden keisareiden linnoja. Keisareilla oli tapana rakentaa aina itselleen uusi linna edellisten viereen, joten alueella on useampia linnojen raunioita muurien sisällä. Osa niistä on entisöity tarkkaan, osa on enemmän raunioina. Pakko myöntää, että oppaan selostuksesta huolimatta keisarien nimet ja vuosiluvut putosivat muistista varsin pian. Kohde on ollut Unescon maailmanperintökohteiden listalla jo vuodesta 1979.

Alemmassa kuvassa tyhjänä näkyvä keisari Fasiladeksen uima-allas on erityisesti loppiaisen aikaan kansanjuhlien keskipiste. Paikka on todella rauhoittava, ikivanhat puut reunustavat allasta, ne ovat nähneet vuosisatojen kulun.Etiopia GondarGondarYksinkertaisella tavalla mukava hotellimme Gondarissa oli nimeltään Goha. Kukkulan päällä kaupungin laidalla sijaitsevan hotellin terassilta oli kauniit maisemat alas Gondarin keskustaan. Samalla avautuva maisema kukkuloineen lupasi vuorten olevan jo lähellä, Gondarista Simien-vuorten kansallispuistoon oli muutaman tunnin automatka. Kun palasimme vaellukselta takaisin Gondariin, oli hotellihuoneen suihku ja sänky todella tervetullutta vaihtelua telttojen ja pesuvatien jälkeen.