Aamu ilman darraa

Aamu ilman darraa kirja

Tätä on odotettu!

Ystäväni Katri Ylinen kirjoitti kirjan dokaamisen lopettamisesta. Uskon, että moni löytää tästä kirjasta tarpeellista, ehkä jopa elintärkeää, vertaistukea, jos kuppi maistuu liikaa ja selviämiskeinot (pun intended) ovat hakusessa, eivätkä perinteiset alkoholiongelmien kuvaukset puhuttele taikka AA-kerho ei tunnu omalta paikalta.

Alkoholiriippuvuuden kuvaaminen kaupunkilaisen milleniaalinaisen kokemuksen kautta tuo ongelman näkyville sellaisena, johon ei ole ollut paljoa samaistumispintaa, ainakaan julkisuudessa. Katrin ja Laura Wathénin @darravapaa -yhteisö Instagramissa on nopeasti noussut kansalliseksi puheenaiheeksi, someyhteisön lisäksi heillä on mm. podcast Ylellä ja alkoholittomia klubi-iltoja. On hienoa, miten dokauskeskeisen kulttuurin kyseenalaistamista on mahdollista tehdä freesisti ja saarnaamatta.

Aamu ilman darraa -kirjassa mennään syvemmälle moniin teemoihin, joita somessa on jo sivuttu. Pidän siitä, miten kirjassa henkilökohtaisuus yhdistyy yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen ja alkoholin kulttuurisen merkityksen arviointiin. Päihdepalvelujen saatavuus on vahvasti poliittinen kysymys, samoin päihdeongelmiin liittyvien stigmojen purkaminen.

Juomisen lisäksi Katri kirjoittaa erityisen hienosti häpeästä. Erityisen mieleenpainuva oli kohtaus eduskunnasta, miten ohut ja sattumanvarainen on raja julkisen ja yksityisen häpeän välillä.

Kuuntelin äänikirjan yhdeltä istumalta. En yleensä ole suuri äänikirjojen ystävä, mutta Katri lukee kirjansa itse, mikä tekee tekstistä elävää ja henkilökohtaista. All in all, olen ihan helkkarin iloinen ja ylpeä, että tämä kirja on olemassa, ja oli ihanaa päästä mukaan julkkaribileisiin, kun kävin Helsingissä.

Osta kirja esim. Into Kustannuksen kaupasta, lainaa kirjastosta, lataa äänikirjapalvelusta. Ihan sama mistä, mutta: lue, kuuntele!

Oppitunteja ja onnistumisia Alpeilta

kiipeily Chamonix

Viime kesän alppireissulta multa jäi vähän hampaankoloon. Olin silloin kuukauden Chamonix’ssa, ja tuntui, että silloin tuli mentyä vähän liian helppoja reittejä ja sellaiset isot ponnistelut ja omien rajojen etsimiset jäivät vähemmälle. Pysyttyä mukavuusalueella, otettua varman päälle.

Tämän kesän kiipeily Chamonix’ssa on ollut haastavista olosuhteista huolimatta hyvinkin palkitsevaa. Helleaalto sai jäätiköt sulamaan ennätystahtia. Siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että ylemmäs vuorille ei ole kuuman kelin takia minun turvallisuudentajullani asiaa, tein uuden toivelistan reiteistä, joita haluan kiivetä. Yritin valita reittejä, jotka jotenkin kutkuttelee, joista olen kuullut hyviä suosituksia.

kiipeily Chamonix

Ja tsädäm, nyt kun kävin huvikseni tuota listaa läpi palattuani kotiin, olin käynyt kiipeämässä – tai ainakin kokeilemassa – sieltä aika montaa rallia. Toiset reitit on tullut tikattua with flying colors, toisinaan reiteiltä on tullut turpaan niin, että tutisee. Minusta tämä osoittaa, että taidot ja toiveet olivat tällä kertaa linjassa, osasin ja ennen kaikkea uskalsin lähteä tiukemmillekin reiteille, kamat olivat kohdallaan ja kuntokin on viime kesästä kohentunut. Varsinkin onnistuneet trädimetrit tuntuivat erityisen makeilta.

Kiipeilykavereidenkin osalta kesä oli onnistunut. Olen aiemmin turvautunut usein paikallisen Facebook-ryhmän kiipeilyseuranhakuun, mutta tänä kesänä mestoilla oli mukavasti tuttuja jo valmiiksi eri aikoina. Erityisen kivaa oli kiivetä vahvojen mimmien kanssa. Tyttötiimissä on oma tunnelmansa, kun pinttyneet sukupuoliroolit eivät – tietoisesti tai tiedostamatta – vaikuta tekemiseen. Kiitokset niin Coralielle Grenobleen, Annalle Alpeille kuin Emmalle Tampereelle huipuista kiipeilypäivistä!

kiipeily Chamonix

Kesän reittilista:

  • Rebuffat-Pierre 6a
  • Ombre est Lumiere 6a+
  • Piste Oubliee 6b
  • Le Ticket, le Carré, le Rond et la Lune 6b/6c (ei loppuun asti)
  • L’eau rance d’arabie 6b+ (ei loppuun asti)
  • Ex libris 6b
  • Arête des Papillons 6a
  • Madagasikara 6a
  • Manhattan 6a
  • Magicien d’Oz, 6b

Olen aiemmin kirjoittanut Chamonix’ssa kiipeilystä monia juttuja, ne löytyvät tunnisteen Chamonix alta. Reittivinkkejä helpommille reiteille olen koonnut tähän postaukseen. Kannattaa myös kurkata Vuorenvarma-Annin blogijuttu hänen tämän kesän alppireissustaan.

Alppiloma, paras loma

Chamonix kiipeily

Parvekkeelta näkyy Mont Blanc, kuinkas muutenkaan. Istun kahvikupin kanssa katselemassa maisemaa, pilvet ovat aamuksi hälvenneet, mutta koko yön on satanut vettä, maa on vielä kostea. Jokainen aamukahvi tällä parvekkeella saa hykertelemään tyytyväisenä. Mikä onnenmyyrä olenkaan, kun olen saanut katsella tätä näkymää kesäkodistani käsin viikkotolkulla.

Vuokrasin koko kesäksi pienen yksiön Chamonix’sta, Ranskan Alpeilta, jossa olen ollut jo useampana aiempanakin kesänä. Viime kesänä vietin vuorilla kuukauden, tänä vuonna sain avaimet jo toukokuun alussa. Nyt olen yrittänyt maksimoida ajan Alpeilla pitkien viikonloppujen, satunnaisten etätöiden ja kesälomien yhdistämisellä.

aamukahvi bialetti muurla emalimuki

Vietin kämpällä alkukesästä viikonloppuja ja lyhyempiä pyrähdyksiä, nyt olen heinäkuun puolivälistä pitänyt visusti majaa Chamonix’ssa. Pakko myöntää, että tauoton reissaus alkoi jo vähän väsyttämään, kun Brysselin ja Chamonix’in välin lisäksi tuli pyyhällettyä pitkin Eurooppaa Suomesta Skotlantiin. Koronasta palautuva lentomatkustus on ollut aivan helvetillistä sekoilua, valitsen jatkossakin junan aina kun mahdollista niin ympäristön kuin matkustusmukavuudenkin takia.

Kun Suomessa elokuusta alkaa jo turhan monella syksytunnelmoiti, Keski-Euroopan lomakausi rytmittyy siten, että vielä on kesäkautta kirkkaasti jäljellä. Olen viihtynyt Alpeilla liiankin hyvin, en lähde täältä minnekään ennen kuin taas töiden takia täytyy. Annoin Brysselin-kämppäni kesäksi ukrainalaisen pakolaisperheen käyttöön, tarvitsivat kattoa päänsä päälle, joten tässä järjestelyssä voittivat suunnilleen kaikki.

Chamonix kiipeily

Olen kiivennyt, ja kiivennyt. Viime kesänä tuntui, että kiipesin vähän liian helppoja, tänä vuonna olen yrittänyt kovempaa. Välillä se on tarkoittanut riemukkaita onnistumisen kokemuksia, välillä sitä, että reiteiltä on tullut turpaan aivan sata-nolla. Palaan joskus myöhemmin tarkemmilla reittilistoilla ja muulla speksauksella, nyt haluan vain tunnelmoida. Koska enpä todellakaan tiedä juuri mitään siistimpää, kuin näissä maisemissa kiipeily.

Kiipeilyn välipäivinä olen laiskotellut ja levännyt, lukenut kirjoja, lenkkeillyt ja vaeltanut pitkin laaksoa ja rinteitä, kierrellyt kylillä ja istunut kuppiloissa, keitellyt kahvia kämpillä. Hiljaa mielessäni olen manifestoinut universumilta lottovoittoa (auttaisi varmaan, jos edes alkaisi lotota?), että tällaista elämää voisi viettää ympärivuotisesti. Äkkirikastumista ja täysipäiväiseksi kiipeilypummiksi ryhtymistä odotellessa…

Kesän kuulumisia

Kesän kuulumisia

Kirjoitin tammikuussa tavoitteistani alkuvuodelle, ja vaikka kesä onkin jo pitkällä, nyt voisi olla sopiva hetki katsoa, miten alkuvuoden suunnitelmien osalta on mennyt. Kyse ei oikeastaan ole mistään uudenvuodenlupauksista, vaan asioista, joihin haluan keskittyä ja joiden tekemisestä on tavalla tai toisella iloa.

Ensimmäinen tavoitteeni koski säännöllisempää treenirytmiä, ja tässä onnistuin hyvin koronasta ja muista syistä katkonaisesta keväästä huolimatta. Aivan kotini vieressä Brysselissä on personal training-studio Only4coaching, ja treenasin siellä koko kevään kerran-pari viikossa. Siinä vaiheessa, kun valmentaja todella tajusi, että en halunnut näyttää erilaiselta (eli laihtua), vaan olla voimakkaampi, hommasta tuli tosi hauskaa. Tai ei aina hauskaa, mutta tulipahan tehtyä täysillä. Kroppa tuntuu vahvemmalta ja koska lähtökohtani salitreeniin oli nolla, teki hyvää oppia perusliikkeitä aivan alusta alkaen.

Toisekseen halusin roikkua vähemmän somessa ja selata päämäärättömästi Instagramia. Joo ja ei, olen lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin ja tilasin useampia paperilehtiä keskittyäkseni paremmin muuhunkin, kuin somemeuhkaan, mutta ruutuajasta olisi silti varaa nipistää reilusti.

Kolmas homma oli rahan säästäminen, ja tässä onkin ollut eniten tekemistä, varsinkin nyt kesän kuluessa reissuihin on valunut euroja enemmän, kuin oli tarkoitus. Mutta, kymppitonnin säästötavoitekin on jo puolivälissä, joten ehkä se siitä.

Kevään jälkeen tälle kesälle keksin myöskin kolme asiaa, joihin haluan erityisesti keskittyä:

Kiipeily Chamonix

Alppikesä

Vietän taas kesän Chamonix’ssa, joten haluan tietysti kiivetä niin maan pirusti. Mitään yksittäisiä huippuja tai muita isompia projekteja ei ole tulilla, vaan päätavoite on vaan kiivetä pitkiä hienoja reittejä ja pitää hauskaa. Ilmastonmuutoksen ja kesän helleaallon takia olosuhteet Alpeilla ovat todella haastavat ja ylempänä vuorilla monet reitit ovat vaarallisessa kunnossa. Surullista nähtävää, kun jäätiköt ovat paljaina ja sulavat silmissä. Voi olla, että omana elinaikanani Alppien lumihuipuista on vain rippeet jäljellä.

juoksemisen aloittaminen

Juoksemisen aloittaminen

Kaduttaa jo nyt, sillä inhoan juoksemista. Mutta, tavoitteeni olisi, että vielä tässä elämässä pystyisin lönköttelemään esimerkiksi kympin lenkin voimatta pahoin ja vihaamatta joka sekuntia. Paremmasta kunnosta olisi myös vuorilla iloa.

Tuntuu, että jokainen puolituttu on oman elämänsä ultramaratoonari, ja itse hikoilen tuskasta parin kilometrin jälkeen. Luulen, että juoksemiseen ei auta kuin juokseminen, yritän siis saada itseni vähän useammin lenkkipoluille.

Ranskan opiskelu

Olen tahkonnut ranskaa viime vuonna lukuisilla etäkursseilla, mutta nyt kevään ajan olen pitänyt taukoa. Heinäkuun hikoilin töiden kautta todella intensiivisellä kesäkurssilla, ja eihän se hauskaa ollut, mutta tulipahan tehtyä. Kielitaitoni on jossain siinä rajamailla, että vielä kun osaisi vähän paremmin, pystyisi kommunikoimaan oikeasti eri tilanteissa. Ehkä tästä pitää syksyllä jatkaa…

Pikavisiitti Suomeen

mummola

Edellisestä kerrasta kun kirjauduin tänne blogisivulle onkin kulunut jo tovi. Mutta eipä siinä, onkin ollut vähän kaikenlaista. Koronasta toipumisen ja Kyproksen reissun jälkeen toukokuu kului työmatkoilla ja Alpeilla ja toimistolla painaessa, kesäkuu alkoi sekin tiukalla työrupeamalla ja pikaisella Suomen-reissulla.

Kävin edellisen kerran Suomessa liki vuosi sitten, ei ole ollut varsinaisesti asiaa. Helsinki-Vantaalla lentokenttä oli muuttunut tyystin, kotona hanavesi maistui uskomattoman hyvältä, söin pussikaupalla salmiakkia. Ajoin maalle isovanhempien luokse ja yritin olla hyödyksi; leikkasin nurmikkoa, pesin perunoita, kuunneltiin Järviradiota. Mietin, miten vanhat ihmiset pienenevät, kun lähtiessä halasin mummoa taas vähän alemmas.

Yes yes yes Helsinki Jokapoika paita

Helsingissä muistin, miten pieni kaupunki onkaan, kun törmäsin sattumalta moneen tuttuun ja yhteen eksään (en moikannut). Siltä osin kaupunki on muuttunut tai minä unohtanut, että en osannut enää ratikkalinjoja yhtään ja kiersin tahtomattani Senaatintorin toistuvasti turhaan. Metroasemalla joku kertoi sekoittaneensa piimää ja kossua.

Juhlin syntymäpäivääni lempibaarissa lempinaamojen keskellä. Viimeinen vuosi alle kolmekymppisenä.

Tuntui monesti siltä, että nyt jos palaisi Helsinkiin, elämä olisi aika tasan samanlaista, kuin kolme vuotta sitten kun muutin pois: samoja ihmisiä samoissa paikoissa, samoja annoksia samoissa ravintoloissa. Samaan aikaan lohdullinen ja vähän ahdistava ajatus..