Majavien mailla – Isojärven kansallispuisto

Isojärven kansallispuisto

Alkukesä Keski-Euroopassa on saanut kaupunkilaishiirenkin haaveilemaan luonnon rauhasta. Brysselistä kotimaahan matkustaessa oli toivelistani kärjessä olikin lähinnä painua metsään. Pirkanmaan ja Keski-Suomen kansallispuistoista useampi on jo tullut tutuksi aiempina vuosina. Viime kesänä pyyhällettiin siskojen kanssa Seitsemiseen, tällä kertaa reissuseuraksi lähteneen pikkusiskon kanssa oltiin yksi yö telttailemassa Isojärven kansallispuistossa.

Isojärven kansallispuisto osui sopivasti Tampereen kautta Jyväskylään suuntautuneen sukulointi- ja festarikierroksen yhteyteen. Kuhmoisissa sijaitseva kansallispuisto on noin puolentoista tunnin päässä Tampereelta autolla. Isojärvi oli siitä hauska paikka käydä, että minulla ei ollut sieltä oikein minkäänlaisia mielikuvia ennakkoon. Ehkä Isojärvi on vähän jäänyt muiden alueen tunnetumpien kansallispuistojen jalkoihin huomiossa, vaikka kävijämäärät ovat täälläkin olleet kovassa kasvussa.

Pikaisella selvityksellä ja opastauluista paikan päältä kävi ilmi, että Isojärven luontoon vaikuttavat erityisesti majavat, joiden padot nostattavat vettä välillä reiteillekin. Seudulta löytyy myös historian havinaa metsähakkuiden tukikohtina toimineiden tukkikämppien muodossa. Herettyssä reittien lähtöpisteessä tukkikämpässä toimii kiva kahvila, josta nappasin mukaan myös kansallipuiston majavalla kuvitetun kangasmerkin.

Isojärven kansallispuistoIsojärven kansallispuistoIsojärven kansallispuistoIsojärven kansallispuisto Kalalahti

Yhden yön retkelle sopiva reitti syntyi, kun yhdistimme Savottapolku- ja Jätkänpolku-reiteistä vajaan parinkymmenen kilometrin kierroksen. Arki-iltana polulla ei ollut juuri ketään ja leiripaikassa Kalalahdessa oli meidän lisäksemme vain yksi toinen seurue. Kalalahdessa järven rannalla oli laavu, tulentekopaikka (huom! tarkkana metsäpalovaroitusten kanssa!) ja valmiiksi tasoitettuja telttapaikkoja puiden lomassa. Vettä sai kantaa mukana aika reilusti, sillä kaivoja ei ole reitin varrella missään.

Koska omat retkeilyvarusteeni ovat Belgiassa, harkitsin pidempään toisen teltan ostamista Suomessa pidettäväksi ja päädyinkin täksi kesäksi sellaisen hankkimaan. Marmotin kahden hengen Limelight selvisi ensiretkestään erinomaisesti. Omaan Black Diamondin kahden hengen telttaani verrattuna tämä tuntuu paljon isommalta: hyvänä puolena myös tilaa on enemmän kahdelle nukkujalle, toisaalta myös painoa kannettavaksi on vähän enemmän.

Mainio pieni retki Isojärvelle oli hyvä alku kesälomalle, metsän keskellä pääsi hyvin irti arkisista ajatuksista. Maasto oli paikoin kivikkoista ja epätasaista ja polulla sai keskittyä kävelemiseen ihan kunnolla. Reitit olivat hyvin merkattuja, opasteet selkeät ja pitkospuita useassa kohtaa uudistettu. Reppu selässä tarpominen kävi hyvästä treenistä myös loppukesän vuorireissua ajatellen. Autolle palatessa tuntui siltä, että retkeä olisi voinut jatkaa pidempäänkin.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Vaellusretki Seitsemisen kansallispuistossa
Liesjärven kansallispuisto itsenäisyyspäivänä
Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa
Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Päiväretki Hollantiin: Maastricht

MaastrichtMaastricht

Pikkusiskoni saapui viime perjantaina Brysseliin lomalle, parasta! On ollut outoa asua näinkin pitkään ulkomailla ilman, että perhettä ja kavereita on voinut kyläillä. Matkailurajoitusten helpottaminen vihdoin onkin todella tervetullut uutinen, vaikka korona-variantteja edelleen piisaakin.

Lauantaina lähdettiin päiväretkelle Hollannin puolelle Maastrichtiin. Alle 12 tunnin maassaolo oli sallittua ilman mitään testejä tai todistuksia. Muutenkin Hollannissa vaikutti olevan rajoitusten suhteen rennompaa, edes sisätiloissa ei ollut maskipakkoa, mikä tuntui vähän kummalliselta.

Maastricht on mainio pikkukaupunki, jossa kuitenkin huomaa monista pienistä eroista olevansa Belgian sijaan selkeästi Hollannin puolella. Meinasin tervehtiä ja kiittää ranskaksi joka välissä eikä alstublieft ja dank u wel irronnut läheskään luontevasti, vaikka taannoin Belgiassakin asuin flaaminkielisellä alueella.

kirjakauppa Maastricht Dominicanen

Hollannin kaunein kirjakauppa: Boekhandel Dominicanen

Lempipaikkani Maastrichtissa on vanhaan kirkkoon tehty kirjakauppa Boekhandel Dominicanen. Kolmessa kerroksessa kirkon holvikaton alla kohoavat hyllyt ovat varsinainen kirjataivas. Tila on aivan ainutlaatuisen hieno ja hyvin muokattu uuteen käyttötarkoitukseen, valo laskeutuu lasi-ikkunoista kauniisti.

Hollanninkielisten kirjojen lisäksi valikoima on erinomainen myös englanniksi. Paperitavaran ja kirjojen ohella on myös musiikkiosasto ja kiva kahvila. Ollakseen valtava kirkkorakennus, paikka piiloutuu ostoskadun hälinästä kulman taakse aika hyvin, mutta se kannattaa ehdottomasti etsiä, jos Maastrichtissa käy.

Boekhandel Dominicanen
Dominicanerkerkstraat 1, Maastricht
www.boekhandeldominicanen.nl

Maastricht kahvila ZontagMaatstricht kahvila Zontag lounasMaastricht kahvila Koffie

Kahvilavinkit Maastrichtiin: Zondag ja KOFFIE

Kun saavuttiin Maastrichtiin ja lähdettiin juna-asemalta kohti kaupunkia, vastaan osui sympaattinen kuppila Zondag. Istahdettiin hetkeksi alas ja vedettiin maukkaat paninit ja raparperilimonadit kevyeksi lounaaksi. Listalla oli monipuolisesti panineja, salaatteja, leipiä ynnä muuta syötävää, makeannälkään olisi saanut piirakkapaloja ja kahvit. Paikka vaikutti siltä, että myös ilta-aikaan terassilla olisi viihtynyt mainiosti.

Cafe Zondag
Wijckerbrugstraat 42, Maastricht
www.cafezondag.nl

Toinen erityisesti mieleen jäänyt kahvila, ytimekkäästi nimetty KOFFIE , oli tullut vastaan useammissa suosituksissa Maastrichtin parhaasta kahvista. Hipsterikahvilan perikuvalta näyttävän mestan kaffet ja kakut kelpasivat kyllä keskeytykseksi kaupungilla kiertelystä, sitruuna-mustikkapiiraalle kaikki pisteet.

KOFFIE bij Joost & Maartje
Maastrichter Heidenstraat 8, Maastricht
www.wijmakenkoffie.nl

Bryssel Maastricht juna

Junalla Brysselistä Maastrichtiin

Onpa ollut ikävä junamatkoja! Keski-Euroopassa nopeat yhteydet naapurimaihin ovat suosikkitapani matkustaa. Parin tunnin säteellä Brysselistä on tosi monta kivaa kohdetta, joita toivottavasti nyt kesällä pääsee koluamaan taas kunnolla.

Maastrichtiin junamatka Brysselistä kulkee yhdellä vaihdolla Liégen kautta (Liége-Guilleminsin juna-asema on muuten hurjan hieno!). Matka kestää suunnilleen puolitoista tuntia ja maksaa yhdeltä hengeltä vajaat pari kymppiä per suunta.

Alkukesän kuulumisia

pyöräily Antwerpen

En ole hetkeen tehnyt tällaista perinteistä kuulumiskirjoitusta, niinpä ajattelin, että voisin pienen tauon jälkeen palata blogin pariin sellaisella. Keskeneräisiä kirjoituksia lojuu luonnoksissa useammasta aiheesta, mutta en oikein ole jaksanut viimeistellä niistä mitään. Ehkä kesäpuhteena kirjoittelen jutut julkaisukuntoon.

Niistä kuulumisista: kesälomaa odotellessa. Keski-Euroopan kalenteri ei valitettavasti pääty juhannukseen, vaan toimistolla on oltava vielä heinäkuun puoliväliin saakka. Onneksi Belgiassakin voi tehdä kaikenlaista, olen käynyt kiipeilemässä, ystäväni kanssa Antwerpenissä pyöräilemässä ja pian pikkusiskoni Suomesta tulee tänne käymään.

Vaikka arki Brysselissä onkin ollut varsinkin kevään koronakooman jälkeen aivan mainiota nyt kun paikat ovat lockdownien jälkeen taas auki, on ensimmäisen koronarokotuksen myötä ajatus matkustamisesta alkanut tuntua entistä mahdollisemmalta. Toisen rokote-shottini aika on jo aivan pian, hurraa! Kiitos lääketiede!

Aix-les-bainsAix-les-bains

Pääsin jo viime viikonloppuna pitkästä aikaa matkustamisen makuun, kun kävin ystäväni kanssa viikonloppureissulla Ranskassa. Kohteeksi valikoitui satunnaisotannalla Aix-les-bains, pienehkö kaupunki Savoiessa, Itä-Ranskassa. Paikka on tunnettu lähinnä isosta turkoosista järvestään.

Vaikka keli oli pilvinen, oli ihanaa polskia kirkkaassa raikkaassa vedessä ja nukkua valkoisissa hotellilakanoissa. Brysselin pölyt oli ihana karistaa pikku retkellä toisiin maisemiin. Aix-les-bainissa oltiin jo aivan Alppien tuntumassa ja kukkulat kohosivat ympärillä, horisontissa näkyi paikoitellen jo ihan lumihuippuisiakin vuoria, joita katselin kaivaten. Lomalla sitten oikeasti vuorille, sillä eihän se ole kesäloma eikä mikään, jos ei jäärautoja tarvitse!

How to do nothing kirja

Sain reissussa luettua Jenny Odellin kirjan How to do nothing. Nimestään huolimatta kirja ei anna vinkkejä siihen, miten katkaista twitterissä roikkuminen ja muuttaa erakoksi vuorille, vaan on enemmänkin runsaan tausta-aineiston kanssa keskustelevaa pohdintaa keskittymisen, huomion ja havainnoinnin teemoista ja ikään kuin modernisti juurevasta elämästä. Tai kuten eräs kommentaattori Goodreadsissa luonnehti:

Collective self-help for middle-class leftist intelligentsia. Has the feeling of taking a leisurely stroll with your loony hippie friend who is at once an overeducated ecosocialist and a crackpot Zen mind-hacker.

Kaheleita hippikavereita kuunnellen kohti kesälomaa, kiitos!

Kevyt työpiste kotiin – Fem work desk

Fem work desk työpiste kotiin

Reilu vuosi siinä meni, mutta hommasin keväällä vihdoin etätyöpisteen kotiini. Vaikka uusi työpisteeni onkin nätti ja näppärä, vähän emmin, haluanko pyhittää kodistani erillistä tilaa nimenomaan työteolle. Tuija Siltamäki kirjoitti Ylellä hyvän kolumnin siitä, miten töiden valuminen koteihin ei ole pelkästään mahtava mahdollisuus.

Työpaikan ja kodin välisen rajan hämärtymistä on ollut korona-aikana vaikea välttää. Toisaalta olen huomannut, että sekä fyysisillä että digitaalisilla rajoilla eroa voi itse yrittää vahvistaa. Erillinen työpiste jätti minulle keittiön pöydän vain ruokailukäyttöön, eikä läppäri ole enää osa jokaista kattausta. Ilmoitusten sulkeminen työkanavista viikonloppuisin mahdollistaa sen, että voin selata Instagramia ilman, että duunit hyppäävät koko ajan silmille.

Joka tapauksessa, se työpiste! On nätti ja näppärä, kuten sanoin. Suomalaisen Made by Choicen Fem work desk saapui Finnish Design Shopista tilattuna Brysseliin kätevästi, vaikka toimitusaika oli ilmeisesti kovan kysynnän takia useampi viikko. Tuoliksi nappasin samaan pakettiin Artekin klassikkojakkaran.

Nimensä mukaisesti Fem koostuu viidestä osasta, jotka asettuvat yhteen ilman ainuttakaan ruuvia. Pöydän takalevyn saa nostettua kanneksi, jolloin työpisteen äärellä voi myös seistä. Kaksi puista kiilaa pitää koivupuusta tehdyn paketin kasassa, ja pöytä on helppo myös purkaa.

Kuten jo sohvaa ostaessani totesin, en näin ulkomailla asuessa halua hankkia huonekaluja, joiden kokoamiseen ja kuljettamiseen vaaditaan mitään ihmeellistä. Vuokra-asunnossa myöskään seinään kiinnitettävät kalusteet eivät oikein houkuttele. Samalla takaraivossa on ajatus Suomessa säilössä olevista kalusteista, joiden kanssa tahdon kaikkien uusienkin hankintojen sopivan yhteen.

Työpiste asettui muutaman pyörittelykierroksen jälkeen olohuoneen tyhjälle seinustalle. Fem on sen verran neutraali kaluste, että joskus kun työt taas tapahtuvat enemmän toimistolla, siitä voi tulla vaikka kukkapöytä, kirjahylly tai aputaso keittiöön.

Ratsastusretki Belgian rannikolla

Ratsastus rannalla

Lähimatkailu jatkuu. Lähdimme huhtikuun viimeisenä viikonloppuna ystävieni kanssa Belgian rannikolle Oostduinkerkeen. Ainakaan minulle paikka ei ollut ennalta tuttu, mutta Oostduinkerken rannikolla on hiekkadyynejä, joista iso osa on luonnonsuojelualuetta.

Olen käynyt Belgiassa rannalla aiemmin vain Oostendessä. Siinä missä Oostendessä rantabuldevardilla riitti ihmisiä ja vilinää, Oostduinkerke oli ainakin alkukesästä hyvinkin rauhallinen pikku kaupunki. Vuokra-autolla matkaa Brysselistä perille oli vajaat pari tuntia.

Varasimme lauantaille ratsastusretken dyyneille Manege ter duinen -nimisestä paikasta. Olen viettänyt ensimmäisen luokan ja yliopisto-opintojen alkamisen välisestä elämästäni huomattavan suuren osan hevostalleilla. Kun hevoset olivat niin pitkään parhaimmillaan päivittäinen osa arkea, on niiden pariin aina toisinaan aivan valtava ikävä.

Ratsastus rannalla

Olin haljeta innosta, kun kaarsimme tallin pihaan. Tallin edustalla odotteli useampia ihmisiä, hevosia tuli ja meni kentälle ratsastajien vaihtoon ja sieltä ryhminä kohti rantaa. Jouduimme hetken odottelemaan ja meno olisi voinut olla järjestelmällisempääkin. Ohjeet huudeltiin lähinnä ranskaksi ja flaamiksi, mutta pienen selvittelyn jälkeen saimme hevoset. Minun heppani oli pieni lauhkea rautias, jonka kanssa yhteistyö sujui hyvin.

Kentällä tallin pihassa ei paljoa totuteltu tai tuumailtu, vaan kunhan jokainen oli kavunnut pollensa selkään, lähti noin kymmenen ratsukon ryhmämme kohti dyynejä. Koska mukana oli paljon ensikertalaisia ratsailla, muutaman minuutin ohjeistus kuinka homma toimii olisi ehkä ollut paikallaan.

Istuin satulassa ja hevosen käynti pehmeässä hiekassa keinutti kevyesti. Viileä merituuli muistutti kesän olevan vasta alussa, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä. Minusta tuntui kuin ratsastaminen olisi yhtä helppoa kuin hengittäminen, vaikka edellisestä kerrasta ratsailla oli useampia vuosia. Jonnekin selkärankaan kaikki ne hevosen selässä vietetyt tunnit ovat jääneet.

Reilun tunnin ratsastusretken aikana pääasiassa käveltiin dyyneillä ja rannalla. Retkeä veti tallityttö, joka ei oikein puhunut englantia. Parhaan kokemuksen saanee, jos hevosen selässä itsenäisesti olo on mukava, sillä ohjausta ei juuri ollut. Reissu maksoi 35€ käteisellä ja kypärän sai lainaksi.

Ratsastajien taitotason mukaan vauhtia olisi voinut olla enemmänkin. Täytyy myöntää, että rannalla laukkaaminen jäi ajatuksena kutkuttamaan sen verran, että saatan mennä uudelleenkin…

Manege ter duinen
Guldenzandstraat 87
8670 Oostduinkerke
www.manegeterduinen.be
Varaukset puhelimitse