Uudet kotikulmat Vallilassa

PuuvallilaSyksy lehdetHuh, muuttohommista selvitty. Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on onnellisesti takana, tavarat ovat suurimmaksi osaksi löytäneet paikkansa ja ensimmäiset ystävät ovat jo ehtineet uuteen kämppään istumaan iltaa. Purkamattomat muuttolaatikot nurkassa eivät haittaa, kunhan pöydässä on skumppaa.

Muutamia asioita täytyy vielä järjestellä, ennen kuin uusi kämppä on esittelykunnossa. Olen selaillut kasapäin nettikauppoja ja vaeltanut halki Stockmannin sisustusosaston, sillä lisää säilytystilaa ja uusi valaisin olisivat tarpeen. Harmi, että makuni ja budjettini eivät oikein kohtaa, täytyy toivoa, että kohdalle osuisi second hand -aarteita.

En ole hetkeen asunut täysin yksin. Muita kämppiksiä ei ole lainkaan ollut ikävä, karvaista kämppistä muidenkin edestä. Koirani jäi syksyn tullen kesän hoitopaikkaansa Tampereelle pysyvästi. Päätös ei ollut helppo. Alun perin karvatassu tuli minullekin vain hoitoon ”joksikin aikaa”, se sitten venähti liki kahdeksi vuodeksi ja kiinnyin koiraani kovin. Kevään ja kesän reissuilla kävi ilmi, että vauhti oli vanhalle koiralle hetkittäin vähän stressaavaa, vaikka se mutkattomasti uudet paikat ja ihmiset ottikin vastaan. Uudessa majapaikassa se saa ainakin tasaisempaa arkea ja kuulemma on hurmannut koko perheen tassunsa ympärille.Meira VallilaVaikka muuttomatkaa Kalliosta Vallilaan oli alle kilometri, tuntuu maisema silti muuttuneen. Uusilla kotikulmilla on vielä paikkoja, jotka ovat vieraita ja reittejä, joita en ole kulkenut. Olen kävellyt paljon ympäriinsä, etsinyt uusia lähipaikkoja, omalta tuntuvia kohtia kaupungista. Puu-Vallilan vanhat talot sointuvat somasti syksyiseen maisemaan, hullua ajatella, että joskus nuokin kaunokaiset ovat olleet purku-uhan alla. Pimeissä syksyilloissa on jotenkin elokuvallista tunnelmaa, kun kävelee päämäärättömästi kuulokkeet korvilla pitkin poikin.

Muuton lisäksi samalle viikolle on mahtanut muutakin uutta, nimittäin työrintamallakin syksy tuo uusia kuvioita. Vähän jännittää, mutta eiköhän se siitä. Ainut harmi työpaikan vaihdoksessa on syksyn reissusuunnitelmien kariutuminen, toiveissani oli karata vielä ennen joulua jonnekin aurinkoon kiipeilemään. Nyt taitaa mennä ensi vuoden puolelle, ennen kuin pääsen irtoamaan töistä niin pitkäksi aikaa, että kehtaisi lähteä kauemmas.

Ruskaretki Narvikiin

Narvik EidetindSyyskuun lopussa on aika lailla tuurista kiinni, mitä tulee vastaan, kun lähtee Pohjois-Norjaan. Mentiin viikonloppuna katsomaan, matkaseura maata pitkin pakulla ja minä lentäen perässä. Majailimme pitkän viikonlopun Narvikin seudulla, toiveena kiivetä ja muuten ulkoilla sen verran, mitä sää antaa myöten. Pohjoinen luonto on muutenkin karun kaunista, nyt ruska-aikaan joka paikassa oli mielestäni ihan erityisen nättiä. Ja joka päivä satoi vettä, tietysti.

Jos luontoa ja sotahistorian muistomerkkejä ei lasketa, ei Narvikissa ole juuri muuta nähtävää. Pahimpina sadepäivinä pyörittiin vähän kaupungilla, mutta norjalainen hintataso ei varsinaisesti houkuttele ostoksille.Narvik HaugfjelletEnsi kesäksi haaveilen pidemmästä Norjan-reissusta, sitä varten tällainen pikainen tiedustelumatka ajoi hyvin asiansa. Elämäni ensimmäinen kiipeilyreissu Lofooteille kesällä 2016 jätti poltteen palata samoille seuduille, sekä Lofooteille että Narvikin kulmille mantereen puolen kiipeilyreittejä ja huippuja valloittamaan. Verrattuna parin vuoden takaiseen mun kiipeilykunto on kohentunut kummasti ja polte pitkille reiteille on kova.

Tällä kertaa sää salli yhden kiipeilypäivän, puuhasteltiin lyhyitä ja leppoisia reittejä Haugfjelletin maisemissa. Hauska mesta, ei mitään ikimuistoisia reittejä. Muina päivinä käytiin vähän ”vaeltamassa”, eli lähinnä kiipeilypaikkojen lähestymisiä katsomassa mm. Eidetindin ja Stetindin juurella. Hienoja mäkiä!Narvik rantaNarvik sunset

Sinä iltana, kun ei satanut vettä, istuttiin nuotiolla vuononrannassa ja katseltiin auringonlaskua. Jos otetaan huomioimatta toppatakki ja villapipo, pystyi melkein palaamaan kesän seikkailujen viipyilevään tunnelmaan. Kesän mittariksi mulle on muodostunut kiipeilykauden kesto, ja tänä vuonna kausi on jatkunut pitkän tuntuisesti. En vieläkään malttaisi päästää irti, vaikka syyssateet puskevat päälle. Onneksi talvellakin voi harrastaa kaikenlaista…Narvik Scandic HotelPakussa majailun vastapainoksi olin varannut myös hotellin, Scandic Narvik ajoi asiansa mainiosti ja huoneen hintaan kuuluva aamiainen oli suorastaan erittäin hyvä. Pakussa majailu sujui useamman päivän yllättävän vähällä kitkalla, mutta kieltämättä hotellin lämmin suihku ja valkeat lakanat tulivat juuri oikealla hetkellä hermojeni suhteen. Vielä on matkaa täydelliseen dirtbag-kiipeilyhipin pakulyfeen.

Nyt vaan täysillä takaisin työmoodiin ja viikonlopun muuttohommiin valmistautumiseen! Seuraavat blogijutut kirjoitan toivottavasti jo uudesta kodista.

Syyskuun kuulumisia

Kothamadventure
Kas, minulla oli tällainen blogikin. Syksyn alku on humahtanut hurjaa vauhtia, tässä on kaikenlaista tapahtunut ja tapahtumassa. Kesän seikkailujen jälkeen arkeen palaaminen oli tahmeaa tuskailua, mutta nyt tuntuu löytyneen tavallinen tahti.

Tänään lähden illaksi Norjaan, tarkoitus on pyöriä pitkä viikonloppu jossakin Narvikin hollilla. Tuntuu, että tänä kesänä Pohjois-Norjassa ja Lofooteilla ovat käyneet kaikki. Kaikki kiipeilykaverit, kaikki satunnaiset tuttavat. Mun feedissä on ollut hetkittäin enemmän kuvia Hennigsvaerista kuin Helsingistä, siltä ainakin tuntuu. Eipä siinä, itse rymysin Alpeilla ja sekin oli ihanaa. Vaan silti on syyhyttänyt päästä vuononrantaan, onneksi vielä järjestyi.

Kallio Kurvi
Reissun jälkeen tiedossa on muutto, kerään kamani Kurvin kimppakämpästä ja muutan muutaman korttelin päähän Vallilan puolelle. Siellä odottaa 30 neliötä sievää yksiötä. On ihanaa päästä asumaan yksin ja laittamaan uutta kotia. (Salaa haaveilen tosin siitä, että ennen muuttoa voisin kasata tavarani Piritorille ja tuikata ne tuleen. En varsinaisesti rakasta itse muuttamista.)

Muutamia muitakin potentiaalisesti jänniä hommia on tässä meneillään. Ja jännittävyyksien vastapainoksi olen ehtinyt myös rentoutua, lukea kirjoja, joogata, kiipeillä, nähdä ystäviä, sitä tavallista. Asiat ovat varsin hyvin.

#KotHamAdventure – seikkailu Kotkan seudulla

Merikeskus Vellamo Kothamadventure Kotka Hamina Visitkotkahamina

Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina

Kotka-Haminan seutu on ennalta ollut minulle täysin tuntematonta aluetta. Tiedän, että isovanhempani käyvät joka kesä Kotkassa Meripäivillä, mutta suunnilleen siihen mielikuvani seudusta ovat rajoittuneet. Olinkin todella mielissäni, kun pääsin osallistumaan #KotHamAdventure-viikonloppuun, jossa iso ryhmä bloggaajia ja muita sosiaalisen median vaikuttajia kutsuttiin tutustumaan alueen tarjontaan niin kulttuurin kuin muiden seikkailujen muodossa. Viikonloppu osoitti, että Kotkasta ja lähialueilta löytyy tekemistä monenlaiseen makuun!

Merikeskus Vellamo

Aloitimme tutustumisen merikeskus Vellamosta. Vuonna 2008 valmisteluneen rakennuksen arkkitehtuuri teki suuren vaikutuksen. Ilmari Lahdelman suunnittelema rakennus on muodoltaan hyökyaallon mallinen ja aaltoilevat pinnat jatkuvat myös rakennuksen sisällä. Ulos kattotasanteelle pääsee kävelemään, rannan nosturit muistuttavat sataman läheisyydestä.

Vellamossa ihastutti erityisesti se, että samojen seinien sisällä oli esillä monia keskenään hyvin erilaisia näyttelyitä. Merimuseossa näytillä oli veneitä ja merenkulun historiaa, Kymenlaakson museon puolella puolestaan paikallista elämänmenoa ja esimerkiksi Karhulan upeita lasiesineitä. Vaihtuva näyttely Sex and the Sea kuvasi merimiesten rakkauselämää. Nuorimmilta kävijöiltä kielletty näyttely kuvasi hyvinkin rehellisesti suhde-elämää merellä ja satamissa sekä toisaalta heillä, jotka olivat kotona odottamassa.

Vellamoon pääsee kertamaksulla tai Museokortilla. Sex and the Sea on esillä tulevan tammikuun loppupuolelle saakka.

Kothamadventure Visit Kotka-Hamina Erämyskeisarin kosket
Kuva: Visit Kotka-Hamina

Koskenlasku Kymijoella

Museokierroksen jälkeen suunnattiin Kymijoelle. Erämys Keisarin Kosket järjestää joella useita erilaisia aktiviteetteja, pääasiassa koskenlaskua ja koskiuintia sekä kokous- ja ravintolapalveluja. Meidän porukalle tarjolla oli myös joogaa joen rannassa. Tällä kertaa hurjapäisemmät hommat menivät kuitenkin joogan edelle ja lähdin kokeilemaan koskenlaskua. Koskenlasku tapahtui isoilla lautoilla, jotka olivat virrassa vakaita. Koskien kohdalla meno töyssytti ja pärskytti vedet päälle.

Koskenlasku oli hauskaa hommaa, pitää ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan myös koskimelontaa kajakilla. Erämyksellä hommat sujuivat asiallisesti ja joelta palatessa odottelivat kunnon nokipannukahvit, nam!Untitled

Harjun oppimiskeskuksessa hevostelemassa

Tiiviin päivän päälle menimme Harjun oppimiskeskukseen, jossa meille tarjoiltiin illallinen Harjun kartanomiljöössä ja illalla lämpesi rantasauna. Heppatyttönä Harju on minulle nimenä tuttu, hevosalan koulutuksen lisäksi alueella järjestetään useita isoja ratsastuskilpailuja vuosittain. En tiennyt, että paikassa järjestetään myös muuta ohjelmaa.

Teininä vietin tallilla kaiken aikani, mutta viime vuosina hevoshommat ovat jääneet valitettavan vähälle. Sunnuntaina aamupalan jälkeen päästiin vihdoin tallille. Etukäteen jännitti, miten ratsastus sujuu, kun rutiinia ei enää ole. Keho kuitenkin muisti, miten ratsun saa kuulolle, mukautui hevosen liikkeeseen. Miten pienet merkit riittävät siihen, että ison eläimen kanssa löytyy yhteisymmärrys. Ratsuni oli lempeä ja kuuliainen ruuna, joka antoi kärsivällisesti anteeksi, vaikka kuskilta meinasi kunto loppua kesken tunnin. Kun tunnin lopuksi päästin ohjat vapaaksi, hymyni ylettyi varmaan korvasta korvaan.

#KotHamAdventure oli hauska reissu, joka osoitti taas kerran, että kotimaastakin löytyy monia kiinnostavia kohteita. Aina ei tarvitse lähteä kauas, Kotkaan ajaa Helsingistä vain puolisentoista tuntia ja bussillakin pääsee. Iso kiitos Visit Kotka-Haminan porukalle mahdollisuudesta päästä mukaan! Viikonloppu koottiin myös hauskalle videolle, käy kurkkaamassa! Seuraavalla kerralla Kymenlaaksossa aion mennä tutustumaan Valkmusan kansallispuistoon, ehtisiköhän vielä syksyn aikana suolle retkeilemään?

Asfalttivolgaa etelään

Asfalttivolgaa eteläänOlen huomannut, että matkakirjat ovat hyvä tapa saada lukutunnelmasta kiinni silloin, kun kirjaan tarttuminen tuntuu tahmealta. Kohdekuvausten sijaan minua kiinnostaa matkakirjoissa itse matkanteon tunnelmat ja kirjoittajan matkalla kohtaamat ihmiset.

Toimittaja-valokuvaaja Emma Vepsä liftaisi Moskovasta Afganistaniin keskellä talvea ja kirjoitti siitä kirjan. Asfalttivolgaa etelään (Atena, 2018) on inspiroiva matkakirja, josta välittyy vahva luotto ihmisten hyvyyteen. Maat, ihmiset ja tienposket soljuvat sivujen myötä eteenpäin kevyesti.

Minulle Vepsä tuli tutuksi kun hän kirjoitti Maailman kuvalehteen erinomaisen tekstin naismatkailijoiden turhasta pelottelusta. Ei sinua raiskata tai tapeta, vaikka olisitkin nainen ja matkustaisit yksin, joten passi kouraan ja antaa mennä vaan.

Vepsän kirja sivuaa samaa teemaa: liftaaminen Afganistaniin ja sohvasurffaaminen matkan varrella kuulostaa varmaan monesta ensiajatuksella pelottavalta, mutta fiksusti tehtynä reissu sujuu mainiosti. Hyvää tarkoittava holhoaminen ja turha varovaisuus voi usein myös johtaa hienojen kokemusten ohimenoon.

Pidän kirjan älykkäästä ja yhteiskunnallisesta otteesta. Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin kautta kulkevalla matkalla stan-valtioiden poliittista tilannetta ja historian vaiheita taustoitetaan kattavasti, mutta ei tylsästi. Kuvat tuovat eloa paikkoihin, joista en ole ennen kuullut enkä osaisi sijoittaa kartalle. Naisten asemaa kuvataan hyvin ja toisaalta Vepsän tekstistä paistaa mielestäni läpi vahva tiedostus hänen omista etuoikeuksistaan.

Luin kirjan alkukesällä ja se teki suuren vaikutuksen. Kun lentoliput suunnilleen minne tahansa saa klikattua sähköpostiin sekunneissa, on virkistävää miettiä myös muunlaisia tapoja tehdä matkaa.

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.