Ensikosketus ulkokiipeilyyn Belgiassa

kiipeily belgiaMuutto Belgiaan oli kiipeilyharrastukselle huolestuttava haaste: maa on isoilta osin onneton lättänä enkä entuudestaan tuntenut täältä yhtään kiipeilijöitä. En varsinkaan yhtään sellaisia kiipeilijöitä, joiden kanssa lähteä ulkokallioille.

Kiipeilyhallilta löytyi onneksi nopeasti mahtava porukka, joka otti iloisesti mukaan, kun paineltiin viime sunnuntaina koko päiväksi ulos kiipeilemään. Kallioksi valikoitui Pont-a-Lesse, Lesse-joen varrella. Autolla matka Brysselistä Ardennien ylänköalueelle Etelä-Belgiaan kesti reilun tunnin.

Pont-a-Lesse oli aurinkoisena sunnuntaina uskomattoman ruuhkainen. Jos Les Gaillandsia Chamonix’ssa ei lasketa, en ole missään kallioilla nähnyt samanlaista kuhinaa. Seurueita kiipeilyreppujen kanssa kulki parkkipaikalta kallioille jonossa, ja paikalle pelmahti myös bussilastillinen hollantilaisia kiipeilykoululaisia. Sekaan sopi kuitenkin ihan kohtuudella ilman hirvittävää ihmisvihaa.

Kiipeilyalue koostuu useammasta sektorista, me vietettiin päivä castel 5-sektorilla. Viiden hengen porukalla kaksi köysistöä oli liki koko ajan seinällä, metrejä kertyi jokaiselle mukavasti.

Graniittiin tottuneena kalkkikivi herätti alkuun epäilyksiä ja tuntui kenkien alla pirun liukkaalta. Tiheät pulttivälit, melko lyhyet reitit ja pehmeät greidit olivatkin juuri hyvät olosuhteet ottaa kivenlaatuun tuntumaa. Liidailut kulkivat hyvin, yllätin itsenikin kiipeämällä 6a:n on-sightina. Löysät greidit tai ei, niin ilahdutti silti.

Ennen kotimatkaa istuttiin kiipeilyalueen vieressä olevan hotellin terassille oluelle, kyllä kelpasi. Ainut miinus aurinkorasvan puutteesta: enpä tiennyt, että syyskuun puolivälissä on mahdollista käräyttää hartiat punaisiksi.

This is the life now

BrysselBrysselBryssel

Puhelimen kuvarullaan tallentuneet satunnaiset hetket osoittavat, että ensimmäiset viikot Brysselissä ovat jo takana. Aika etenee jäniksen loikilla, hallitsemattomasti hyppien. Vaikka moni asia Belgiassa ja töissä on tuttua, on siihen päälle humahtanut valtava määrä kaikkea uutta omaksuttavaa.

Uudet kasvot, uusi koti, uudet kadut, uudet kuviot. Olo on ollut sellainen, kuin olisi omassa elämässään sivustakatsojan roolissa, kun yrittää pöllämystyneenä ottaa kaiken vastaan.

Europarlamentti on valtava laitos, joka nielaisee nopeasti mukaansa. Päivät venyvät pidemmiksi, kuin mihin olen tottunut, mutta työ on mielekästä. Sattumalta moni kaveri Suomestakin on käynyt työasioilla täällä. Kummallinen olo, kun samaan aikaan on ihan lähellä ja kuitenkin tosi kaukana elämästä ja ystävistä Helsingissä.

Kun etukäteen vähän huolehdin, että olisin alkuun yksinäinen, on arki ottanut ihan toisen suunnan: tekemistä ja tuttavuuksia riittää. Ilokseni olen huomannut, että kaikkea ei tarvitse aloittaa nollasta, vaan Brysselissä on jo entuudestaan yllättävän paljon ihmisiä, joiden kanssa käydä kahvilla, kaljalla, kaupungilla.

Kaiken kohinan keskellä on hetkiä, kun tajuan kirkkaasti, että todella asun ja työskentelen täällä. Tunne iskee arkisissa tilanteissa: bussissa, kassajonossa, illalla, kun kävelee kaupungilta kotiin: asun Brysselissä. Elämä on täällä, this is the life now.

 

 

 

Loppuja ja alkuja

Bryssel expatSiinä se nyt on, uusi kotikatu Brysselissä.

Viimeisellä viikkolla Helsingissä kaiken tekemisen päällä on epätodellinen sumu, että tässä sitä nyt ollaan, yhdenlaisen lopun äärellä. Kaikki arkiset asiat muuttuvat merkityksellisiksi, sillä ne eivät toistu enää Helsingissä, vaan luvassa on uudenlaisia rutiineja.

Uusi uljas elämä on alkanut väsyneesti. Saavun Brysseliin jo perjantaina, muutan pariksi päiväksi hotelliin. Otan matkalaukkuineni taksin lentokentältä, vaikka en normaalisti ikinä raaski. Istun taksin takapenkillä, katselen katuja, olo on tyhjä. Olen sentään täällä, se saa riittää toistaiseksi.

On helle, liki kolmekymmentä astetta. Hämärässä hotellihuoneessa nukun paljon. Kiertelen kaupungilla, etsin omalta tuntuvia paikkoja. Ne ovat ensimmäisiä kiintopisteitä, joiden ympärille uusi arki alkaa toivottavasti rakentua.

Muutan tavarani taksilla hotellista tilapäiseen asuntooni. Vuokraemännän puolalainen kaveri auttaa kantamaan matkalaukkuja kapeita portaita ylös asti, ullakkohuoneeseen, jossa on vino katto ja keltainen nojatuoli. Jään asuntoon yksin, kaikkialla on hiljaista. Kattoikkunasta näkyy pilviä ja lähitalojen kattoja.

Tänään alkaa syyskuu, syksy. Työt alkavat huomenna.

Kallion kivoimmat aamiaiset

Aamiainen Kallio TannerAamiaspaikoista parhaat ovat usein ne, jotka ovat kaikkien lähinnä kotia. Niinpä näin sunnuntain kunniaksi kooste kivoimmista aamiaispaikoista Kalliossa.

Tanner

Tannerista saa aamiaista pitkälle iltapäivään. Avokadoleipä on kai ilmiönä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta Tannerin leipä on tosi hyvä. Täydennän usein aamiassettiä vohveleilla, ne toimivat myös jaettuna kivana lisäyksenä. Kahvia saa santsata, se on tärkeää.

Hämeentie 11
ravintolatanner.fi

Aamiainen Kallio Sävy

Kahvila Sävy

Sävyssä on ihana tunnelma: juuri sellaisen korttelikahvilan tenhoa, jollaisen kaikki haluaisivat omaan naapuriinsa. Aamiaissettejä on isompia ja pienempiä, croissantit ovat täydellisiä ja kahvihifistelyyn rajattomat mahdollisuudet. Erityismaininta Sävyn pullalle, ne ovat herkkuja. Pisteitä myös siitä, että koirat ovat tervetulleita.

Aleksis Kiven katu 12
savy.coffee

Aamiainen Kallio Cafelito

Cafelito

Pienen ja sympaattisen Cafeliton koko on haaste, sillä sisään mahtuu vain tuurilla. Kesäaikaan terassi onneksi parantaa mahdollisuuksia saada pöytä. Asiakaspalvelu on tuttavallista ja lämmintä. Cafeliton koko päivän saatavilla olevaan aamiaissettiin voi valita erilaisista leivistä, kasvisvaihtoehtoja on useampia.

Harjutori 2
cafelito.fi

Uutisia elämästä: muutan Brysseliin

Amos Rex HelsinkiOlisi vähän isompia uutisia elämästäni: muutan Brysseliin.

Aloitan työt Euroopan parlamentissa syyskuun alussa. Siitä hetkestä, kun lähetin hakemuksen kesällä menemään, tuntuu olevan ikuisuus. Samaan aikaan kaikki on kuitenkin tapahtunut hurjan äkkiä. Lentolippu on ostettu, hotelli pariksi ensimmäiseksi päiväksi varattu, vuokrahuone Brysselistä varmistunut, omat tavarat viety varastoon ja koti Helsingissä alkaa olla tyhjä. Vielä pitäisi pakata matkalaukut.

Olo on edelleen epätodellinen. Aina tasaisin väliajoin täytyy ottaa työsopimus esiin ja katsoa, että paperi on ihan oikeasti allekirjoitettu. Että ihan todella olen lähdössä. Puolet ajasta olen niin innoissani, että tekee mieli hyppiä ilmaan. Toisen puolet tekeekin sitten mieli tihrustaa itkua, sillä muutto tuo mukanaan myös paljon luopumisen tuskaa.

Asuin Belgiassa viimeksi keväällä 2015 ollessani opiskelijavaihdossa. Silloin tämä blogikin sai alkunsa. Nyt luvassa onkin sitten expat-arkeen asettumista ja uusia kuvioita Keski-Euroopassa. Jännittävää!