Keväällä Kilimanjarolle

Simien mountainsNopean toiminnan naisena seuraava suurempi matkasuunnitelmani alkoi oikeastaan muodostua jo matkalla Etiopiasta kotiin. Hyvin sujunut Etiopian-reissu vahvisti varmuuttani siitä, että suuntana olisi seuraavallakin kerralla Afrikka ja vuoret. Eikä mikä tahansa vuori, vaan Afrikan korkein huippu, Kilimanjaro Tansaniassa.

Kilimanjaro kiinnostaa sekä vuoren että ympäristönsä takia. Vaikka Kilimanjaro on huomattavasti Etiopian Simien-vuoristoa korkeampi, se on silti kohtalaisen helppo kiivettävä. Etiopiassa olimme reilun neljän kilometrin korkeudessa ja pitkän vaelluksen aikana kokeuteen ehti tottua rauhassa. Tulevalla reissulla nousutahti on kovempi ja korkeus suurempi. Jännittävää päästä kokeilemaan, miten keho vastaanottaa tämän haasteen. Kunto kesti Etiopian retken ihan hyvin, mutta alamäet ottivat pari vuotta sitten loukkaantuneeseen nilkkaan ja polveen. Talven aikana täytyy keskittyä jalan vahvistamiseen, jotta se on keväällä iskussa.

Periaatteeni on, että kun matkustan kauas, pyrin olemaan alueella mahdollisimman pitkän pätkän kerralla. Vuorireissun lisäksi jään Tansaniaan siksi vielä muutamaksi lisäpäiväksi, tarkoitus on käydä muun muassa Ngorongoron suojelualuella. Mielikuvissani safarimatkoissa on aina vähän menneisyyteen kuuluvan kolonialistisen maailman henkeä mukana, enkä ole varma, mitä mieltä olen eläinten bongailusta noin muutenkaan, mutta ehkä näiden safaripäivien jälkeen mielipiteeni on selkeämpi.

Kaikkein kivointa tulevassa matkassa on se, että matkatoimisto Aventuran järjestämän reissun matkanjohtajana toimii Vuorenvarma-blogia kirjoittava kaverini Anni! Annin kiipeilysuunnitelmat tulevalle vuodelle ovat ihan omaa luokkaansa, hän nimittäin lähtee Mount Everestille keväämmällä. On todella nastaa päästä reissuun yhdessä vielä ennen Annin kovaa koitosta ja kuulla kokemuksiaan maailman korkeimmalle vuorelle valmistautumisesta.

Kantakahvila Brysselissä: Parlor Coffee

Parlor Coffee kahvila BrysselParlor Coffee Bryssel kahvilaMerkkejä siitä, että kotiutuminen Brysseliin on hyvässä vauhdissa: olen löytänyt kantakahvilan.

Olen paikkojen suhteen helposti jumiutuvaa sorttia: jos jossakin viihtyy hyvin, siellä tulee helposti käytyä usein. Kantapaikoissa on tasaista turvallisuutta, jota kaipaan vastapainoksia varsinkin nyt, kun arki on aika vauhdikasta ja vaativaa.

Yhdeksi Brysselin parhaista kahviloista kehuttu Parlor Coffee sijaitsee sopivasti uusilla kotikulmillani, muutin uuteen asuntoon marraskuun alussa juuri ennen Etiopian matkaani. Oikeastaan iso syy siihen, miksi ylipäätänsä halusin muuttaa Ixellesin ja Saint Gillesin seudulle asumaan oli paljon edellistä asuinpaikkaani Etterbeekiä parempi tarjonta ravintoloita ja kahviloita. Kun asuinalue on elävä, on pienempi riski jäädä kotiin jumittamaan.

Pidän paikoista, joihin on helppo tulla ja joissa on helppo olla. Välillä se on aivan henkimaailman hommia, miksi jossakin viihtyy ja toisaalla ei. Parlor Coffeessa on monta syytä pitää paikasta: kahvi on laadukasta, aamiaislautasia saa pitkälle iltapäivään, kahviin saa kasvimaitoa ja henkilökunta on ystävällistä. Melun ja hälinä sijaan taustalla soi lempeä indiemusiikki. Paikassa ei ole lainkaan kiireen tuntua, vaan siellä on rentoa oleskella.

Hyvän kirjan kanssa aika kuluu kuin ohimennen. Lukulistalla on tällä hetkellä Patti Smithin uusin, Year of the Monkey. Kirja ei yllä nerokkuudessa aivan Just Kidsin tasolle, mutta pidän siitä huolimatta unenomaisesta kerronnasta ja kauniista sanankäytöstä. Smith kirjoittaa niin paljon kahvista, että kirjaa on lähes vaikea lukea, ellei ole kupillista edessä.

Parlor Coffee
Chaussée de Charleroi 203
www.parlor.coffee

Keidas Addis Abebassa

Zoma museum Addis AbebaZoma museum Addis AbebaZoma museum Addis Abeba

Vietimme Etiopian-reissulla maan pääkaupunki Addis Abebassa viikon verran aikaa. Kuten mikä tahansa miljoonakaupunki, Addis Abeba on valtava ja vauhdikas paikka, jota on vaikea ottaa lyhyessä ajassa haltuun. Rakennustyömaiden ja liikenneruuhkien keskellä kaipaa helposti hiljaisuutta.

Yksi Addiksen mieleenpainuvimmista paikoista oli Zoma-museo, joka on kaunis keidas keskellä kiireistä kaupunkia. Kontrasti kaupungin kohinaan on valtava.

Zomassa on useaita pieniä taloja, jotka on rakennettu savesta, oljesta ja kivestä. Ekologisen ja perinteisen rakennustyylin esittely on yksi museon tavoitteista. Rakennusten pinnat on muotoiltu koristeellisin luontoaiheisin kuvioin, joiden muodot ovat suorastaan hypnoottisia.

Savitalot ympäröi keidasmainen ja laaja puutarha. Puutarhassa käyskentely on tervetullut henkäisy tiukkaan matkaohjelmaamme. Saavumme Zomaan juuri ennen auringonlaskua. Illan valo himmenee pimeydeksi, jostain kauempaa kuuluu rukouskutsun ääni. Museossa on hyvä kahvila, istumme terassilla lämpimässä illassa.

Sisäänpääsy alueelle maksaa sata Etiopian birriä, eli noin kolme euroa.

Zoma Museum
www.zomamuseum.org

Vaellus Etiopian Simien-vuorilla

Simien Mountains EtiopiaTässäpä onkin vähän pidempää matkakertomusta viikon vaelluksesta, joka huipentui Etiopian korkeimman vuoren valloitukseen.

Simienin kansallispuisto sijaitsee Etiopian pohjoisosissa. Vuonna 1969 perustettu kansallispuisto on usean uhanalaisen eläinlajin koti. Mannerlaattojen liikeestä syntynyttä Etiopian ylänköaluetta kutsutaan toisinaan myös Afrikan katoksi. Alueella on useita huippuja, jotka nousevat yli neljän kilometrin korkeuteen, korkein niistä on Ras Dashen, 4550 metriä.

Olin mukana vaelluksella osana Kapua-kehitysyhteistyöprojektia. Ennen siirtymistä vuorille olimme viettäneet jo viikon Addis Abebassa. Kahdenkymmenen hengen ryhmässä oli sekä kokeneempia että kokemattomampia vaeltajia. Näin isolla porukalla päivät venyivät helposti aika pitkiksi, kun liikkeellelähdöt ja tauot ottivat aikansa. Seurueemme mukana kulki kaksi paikallisopasta sekä viisi vartijaa. Vaelluksen aikana kannoimme itse vain päiväreppuja, majoitus ja ruuat kulkivat muuleilla leiristä toiseen.
Simien Mountains EtiopiaSimien Mountains Etiopia

Päivä 1: Simien Lodge – Sankaber

Ajoimme aamulla Gondarista Debarkin kaupunkiin, jossa oli viimeinen pysähdys ennen siirtymistä kansallispuistoon. Söimme lounasta Simien Mountain Lodgella ja koko porukka tuntui jo odottavan malttamattomana vaelluksen alkamista. Vihdoin iltapäivästä pääsimme liikkeelle. Kuljimme jyrkänteen reunaa rentona letkana, kukin omaa tahtia tunnustellen. Puut polun varressa kasvoivat naavaa ja uudenlaisia maisemia piti pysähdellä kuvaamaan tihein välein.

Ensimmäinen vaelluspäivä oli vain puolikas, kuljimme noin 8 km, ajassa neljä ja puoli tuntia. Leiripaikka Sankaber oli pienessä notkelmassa. Iltatoimet tuntuivat hitailta, kun leirielämään ei ollut vielä tottunut ja uudet matkaa varten hankitut varusteet piti ottaa käyttöön. Ukkosmyrsky yöllä teki unista katkonaiset ja kamoista kosteat.Simien MountainsJinbar vesiputous

Päivä 2: Sankaber – Gich Camp

Toisena päivänä reitti jatkui jyrkänteiden tuntumassa. Näimme yhden Simien-vuorten tunnetuimmisa maisemista, Jinbar-vesiputouksen. Edellisen yön vesisateen ansiosta yli 500 metriä korkea putous kuohusi erityisen runsaana alas jyrkännettä. Söimme lounasleipiä upeissa maisemissa pian putouksen jälkeen ylängöllä. Päivän kokonaispituus oli noin 12 km ja aikaa meni isolla ryhmällä noin 9 tuntia.

Toisen vaellusyön leiripaikka Gich oli ehkä suosikkini kaikista leiripaikoista tällä reitillä. 3600 metrin korkeudessa leiri oli laajalla niityllä. Tuulisessa illassa retkikunta puuhaili omiaan, tunnelmassa oli jotakin maagista. Tavaroiden kuljetukseen käytetyt muulit laidunsivat irrallaan kuin villihevoset vuorten ympäröimänä, varsinkin aamun valossa teltasta noustessa näky oli aivan ihana.
Simien MountainsSimien mountainsSimien MountainsPäivä 3: Gich – Chennek

Kolmantena vaelluspäivänä nousimme ensimmäistä kertaa yli neljän kilometrin korkeuteen. Tunkkasimme jonossa ylös mutaista mäkeä, joka kulki alkumatkan metsikön keskellä. Jollain tapaa nousu tuntui helpommalta, kun ei suoraan puiden takia nähnyt, miten pitkä matka vielä jäljellä. Innatye-huippu nousi 4070 metriin, amharian kielellä sen nimi tarkoittaa äitiä. Melko pian huipun jälkeen iski kova raekuuro. Rakeet piiskasivat polkua ja kastelivat kaiken kylmäksi. Onneksi oli sadevaatteet mukana.

Tässä vaiheessa vaellusta alamäet alkoivat tuntua jaloissa huomattavasti ylämäkiä pahemmilta, viimeisissä laskuissa vauhti hidastui kummasti. 14 kilometrin päivämatkaan meni liki 10 tuntia aikaa. Chennekin leirissä kuivattelimme märkiä tavaroita leirinuotiolla.

Simien Mountains EtiopiaEthiopiaSimien mountains

Päivä 4: Chennek – Chiro Leba – Ambiko

Vaelluspäivän aluksi nousimme toistamiseen yli 4000 metrin. Mäki tuntui keveältä ja korkeimman kohdan tuntumassa näimme vielä pari vuorikauristakin, kuvasta tosin tuli aika surkea. Alamäessä alkoivat ongelmat pari vuotta sitten leikatun nilkan ja saman jalan polven kanssa, ne eivät pitäneet kivikkoisessa rinteessä laskeutumisesta lainkaan. Liki tuhannen korkeusmetrin lasku alas kylään oli totta puhuen aika kamala.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Ras Dashenin huiputusyrityksen olisi pitänyt olla seuraavana päivänä, joten päätin jalkojani säästääkseni ottaa Chiro Leban kylältä muulikyydin loppumatkaksi. Muulihommasta tulikin pieni hässäkkä, kun minulle ensimmäisenä tarjottu muuli osoittautui ärhäkäksi pikku otukseksi. Samalla sekunnilla kun kipusin muulin kyytiin se sai kunnon hepulin, jonka seurauksena kaaduttiin kylänraitille. Noh, eipä ollut ensimmäinen kerta kun lennän hevosen selästä. Seuraavaksi minulle etsittiin lauheampi muuli, joka köpötti kiltisti seuraavaan leiriin.

Päivä 5: Ambiko, lepopäivä

Muutimme suunnitelmaa ja pidimme lepopäivän Ambikon leirissä. Päivän askelmittari nauratti, sillä kymmenien tuhansien askeleiden sijaan lepopäivänä en kävellyt edes kilometriä. Pesin hiukset purossa leirin vieressä, istuin auringossa kirjaa lukien. Leirin hitaassa ja pysähtyneessä tunnelmassa oli aikaa alla olevien vaelluspäivien pureskeluun. Aikaa vähän ajatellakin, eikä vain vaeltaa. Teki hyvää saada valmistautua tulevan yön huiputukseen, karsia turhia tavaroita repusta, tankata evästä.

Simien MountainsSimien MountainsSimien mountainsSimien Mountains

Päivä 6: Ras Dashenin huiputus

This is the day, kuului aamulla, kun nousimme ylös kahden maissa yöllä. Lepopäivä Ambikon leirissä oli tehnyt tehtävänsä. Vaikka uni vielä viipyilikin kehossa, olivat jalat jokseenkin levänneet.

Aamuyön hämärässä otsalamppujen valot muodostivat valoketjun pimeään rinteeseen, jota taivalsimme tunti toisensa jälkeen. Kuljimme ensin kivistä rinnettä, sitten pitkin parempiakin päiviä nähnyttä autotietä. Simien-vuoristossa aamun valo nousi nopeasti hehkuna harjanteen takaa ja kehittyi kirkkaaksi ja lämpimäksi päivänvaloksi. Sää oli tyyni ja lämmin, suorastaan täydellinen.

Ras Dashenin 4550 metrin korkeudessa olevalle huipulle pääsy edellytti viimeisen kivikon jälkeen lyhyttä kiipeilyllisempää osuutta selkeitä askelmia pitkin. Pääsimme vuoren laelle, jossa tunnelma on samaan aikaan riemukas ja vähän kiireinen. Otimme ryhmäkuvia ja nautimme lounaan vuoren juurella. Moni tuntuu väsyneeltä ja helpottuneelta siitä, että huippu on nyt saavutettu. Oma olo oli hyvä, keho on ottanut neljän ja puolen kilometrin korkeuden hyvin vastaan, pieni päänsärkykin taittui, kun tankkasin vettä.

Paluumatka leiriin oli päivän uuvuttavin osuus. Vuorta ei ole valloitettu, ennen kuin kaikki ovat palanneet turvallisesti leiriin. Matka sinne tuntui hetkittäin loputtomalta. Vihdoin, noin 15 tuntia aamuyön herätyksestä, olimme perillä ja Ambikon kylän asukkaat toivottavat meitä iloisesti vastaan. Korkkasin Ras Dashen-vuoren nimikko-oluen, se on ansaittu.Simien Mountains gelada apina

Päivä 7: kotimatka alkaa

Kotimatkan luulisi olevan kevyt osuus, mutta päivä huiputuksen jälkeen oli itselleni yksi retken rankoimmista. Vaelsimme Ambikon leiristä Chiro Leban kylään, jossa Jeepit, jotka vievät meidät takaisin kaupunkiin odottivat. Epäonnekseni kuukautiseni alkoivat etuajassa ja kärsin koko puolen päivän vaelluksen ajan hirveistä vatsakivuista. Reissuseurueesta löytyi kunnon troppeja, mutta olo oli voimaton ja vaikea. Viimeisen ylämäen jälkeen pääsimme vihdoin kylälle, mikä helpotus.

Jeeppimatkalla kohti Debarkia näimme vielä gelada-apinoita niityllä. Autot seis! Näin lähellä Simien-vuorten pörröisiä apinoita emme olleet vielä kertaakaan olleet. Geladat keskittyivät mutustelemaan ruohoa, kun kuvasimme niitä innolla. Varsinainen loppuhuipennus!

Kohti Etiopiaa ja Kapua-keräyksen loppukiri

Kapua EtiopiaSähköpostiin saapui juuri sähköinen viisumi Etiopiaan. Epätodellinen olo, että pitkään odotettu matka on jo aivan nurkan takana. Lento lähtee Brysselistä tulevana sunnuntaina illalla ja seuraavana aamuna pitäisi sitten olla Itä-Afrikassa.

Kyseessä ei ole mikä tahansa huvireissu, vaan Kapua-vuoden huipentava matka. Kuluneen vuoden aikana olen parinkymmenen muun osallistujan kanssa kerännyt Kapua-projektin kautta rahaa kehitysyhteistyöhön. Varat menevät Väestöliiton, Taksvärkin ja Kynnyksen hankkeisiin eri puolille maailmaa.

Etiopiassa ryhmämme käy tutustumassa vammaisjärjestö Kynnyksen kehitysyhteistyötoimintaan sekä maan pääkaupunki Addis Abebassa että Etiopian luoteisosassa Gondarin kaupungissa. Kynnys tekee työtä, joka tukee vammaisten ihmisten aktiivista toimintaa ja edistää vammaisten oikeuksien toteutumista. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi Etiopiassa sitä, että Kynnys tukee erityisesti vammaisia opiskelijoita, vammaisia naisia sekä kuurosokeita vammaisia sekä paikallisten vammaisten omien järjestöjen toimintaa. Etiopiassa on vammaisia ihmisiä 15-20 % väestöstä.

Suomi rahoittaa kehitysyhteistyötä ulkoministeriön kautta. Edellinen keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama hallitus leikkasi kehitysyhteistyöstä valtavasti ja romutti monen järjestön pitkäjänteistä työtä. Olen erityisen iloinen siitä, että kehitysyhteistyörahojen osuutta nostetaan Suomen ensi vuoden budjetissa roimasti. Valtion rahoituksen lisäksi järjestöt tarvitsevat myös omaa rahoitusta, jota voi kerätä eri tavoin, kuten tässä tapauksesa lahjoituksin.

Kehitysyhteistyöhankkeisiin tutustumisen lisäksi matkaan kuuluu vuoristovaellus Etiopian Simien-vuorten kansallispuistossa. Kohteena on maan korkein vuori, Ras Dajen, joka nousee 4550 metrin korkeuteen. Odotan innolla vaellusta, vuoristomaisemat Etiopiassa ovat varmasti täysin omanlaisiaan. Kansallispuiston ainutlaatuinen luonto on mahtavaa päästä kokemaan läheltä. Viimeiset varusteet tosin ovat edelleen hankkimatta… Saa nähdä, nouseeko jalka huipulle asti, mutta luotan siihen, että kokemus on hieno joka tapauksessa.

Tällä hetkellä tunnelmat koko Kapua-vuodesta ovat aika ristiriitaiset. Kuten keräyssivultani näkyy, en ole saanut tavoitteesta puoliakaan kasaan, ja sekös harmittaa. On ollut vaikeaa edes saada tätä tekstiä aikaan, kun hävettää oma heikko suoriutuminen.

Syitä siihen, miksi ei ole sujunut, löytyy lähinnä peilistä ja kalenterista. Vuosi on ollut aika raskas. Keväällä töissä oli varsin poikkeuksellisia aikoja kaksien vaalien myötä, jotka veivät mehut aivan täysin. Olin kesän koittaessa niin väsynyt, etten tajunnut sitä itsekään.

Siinä vaiheessa, kun kesälomalla levänneenä olisi ollut virtaa ryhdistäytyä keräyksen kanssa, tulikin eteen muutto Brysseliin. Nyt kun olen muuttanut yksin ulkomaille ja aloittanut uuden vaativan työn, on uuteen arkeen tottuminen ottanut aikansa. Tällä viikolla muutan täällä Brysselissä vielä uuteen kotiinkin, kevyesti kaksi päivää ennen Etiopiaan lähtöä.

Olen pitänyt itselleni useamman puhuttelun siitä, onko mitään järkeä kaiken hässäkän päälle vielä itkeä keräyksen etenemisestä. Tämä ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, sen kanssa voin elää. Olen tosi ylpeä jokaisesta eurosta, jonka sain kasaan, jokainen euro on menossa hyvään tarkoitukseen. Ja vielä on onneksi aikaa jäljellä ennen keräyksen päättymistä.

Haluatko auttaa loppukirissä? Kapua-sivuni kautta voit lahjoittaa.