Skip to content

Sunnuntaiaamu Posts

Lentäminen tuhoaa ilmastoa

kittila_airport01
Täytin alkuvuodesta useamman erilaisen hiilijalanjälkilaskurin. Tiesin, että viime vuosi oli lentojen määrässä paha, mutta yllätyin silti, kun lentojen määrä tuplasi koko vuoden muun elämisen hiilijalanjälkeni. Jos en olisi lentänyt, olisin saastuttanut puolet vähemmän. Tämä herätti pohtimaan omia valintojani.

Nyt myös blogimaailmassa on herätty lentämisen painavaan ympäristöjälkeen. Aamukahvilla-Henriikka kirjoitti erinomaisen keskustelunavauksen ja ilahduttavan monet bloggaajat ovat siitä jatkaneet. Kiipeilijöistä mm. Liisa on kirjoittanut jo aiemmin ansiokkaan pohdinnan Matkustamisen vaikeudesta. Suosittelen jokaiselle luettavaksi myös Long Playn juttua Halpalentojen aika on pian ohi. Tiesitkö, että lentopolttoaineista ei esimerkiksi makseta lainkaan veroa, eikä lentopäästöjä oteta huomioon päästövähennystavoitteissa?

Vaikka en lentäisi koskaan minnekään, minä etuoikeutettuna länsimaisena kermaperseenä kulutan muutenkin luonnonvaroja melko reippaasti. Teen tietysti arjessa mahdollisimman ekologisia valintoja –  asun tiiviisti kaupungissa, kuljen vain julkisilla, en syö lihaa, en ostele huvikseni ja niin edelleen -, mutta globaalilla tasolla päästöni ovat silti liian korkeat.

Minun ympäristövaikutuksistani lentäminen on suuri synkkä siivu, joka saa päästölaskurit vilkkumaan punaisella. Tähän mennessä itsekäs haluni nähdä ja kokea maailmaa on toistaiseksi ylittänyt tunnontuskat ja olen lennellyt surutta ympäriinsä. Nyt omatunto kuitenkin soimaa yhä kuuluvammin. Käytöksen täytyy siis muuttua ja lentämisen yksinkertaisesti vähentyä ja tulevat lentomatkat tehdä fiksummin.

Minä haluan, että paras ja ainut planeettamme on elinkelpoinen myös tulevaisuudessa, ja koen tärkeäksi vaikuttaa asiaan mahdollisimman paljon, muutenkin kuin arjen pienillä valinnoilla. Sekä työssäni että yksittäisenä aktiivisena kansalaisena kannatan lämpimästi yhteiskunnallisia toimia ympäristön suojelemiseksi, koska vaikka kuluttajat ja yritykset ottaisivatkin askelia oikeaan suuntaan, on politiikka usein tehokkain muutokseen pakottava keino.

Lentomatkailun suhteen huonon omatunnon päivittely ei riitä, vaan omaa käytöstä voi ja kannattaa myös muuttaa. Tässä muutama keino, joilla itse yritän jatkossa rajoittaa aiheuttamaani ympäristöhaittaa:

Lennän vähemmän

Lentäminen ei ole pakollista. Todella harvassa tilanteessa lentäminen on ainoa tapa päästä paikasta toiseen. Myös työmatkoista voi usein neuvotella ja monia asioita hoitaa etänä. Viime vuonna lentelin itse kuukausittain. Nyt mennään huhtikuussa, takana on vasta yksi lentomatka, ja seuraava on edessä aikaisintaan heinäkuussa. Matkahaaveet ovat siirtyneet lähemmäs: reissukohteina kiinnostavat nyt junamatka Pietariin ja kiipeilyreissut Ruotsiin tai Norjaan.

Jos kuitenkin lentää, ympäristösyistä kannattaa suosia suoria lentoja vaihtojen sijaan. Tulevien lentomatkojen osalta yritän jatkossa tehdä kerralla myös pidempiä matkoja lyhyiden viikonloppureissujen sijaan.

Vaikutan päätöksentekoon 

Lentäminen on nykyään liian halpaa. Lentäminen ei myöskään mielestäni ole mikään ihmisoikeus, jonka pitäisi olla helposti ja halvalla kaikkien saatavilla. Yhteiskunnalliset keinot, esimerkiksi lentovero, kuten Ruotsissa on esitetty, on syytä selvittää ja ottaa käyttöön. Lentoliikennettä verotetaan nykyään eri tavalla ja kevyemmin, kuin muuta liikennettä. Tämä tulee kansainvälisesti korjata.  Raha on tehokas kannustin, jolla voi ohjata matkustajat ympäristöystävällisempiin tapoihin matkustaa. Kuluttajat voivat vaikuttaa myös suoraan lentoyhtiöiden toimintaan. Ympäristövaikutuksista tiedustelu ja muu julkinen paine kannustavat alan toimijoita kunnianhimoisempiin toimiin päästöjen leikkaamiseksi.

Maksan vapaaehtoinen lentomaksu

Ennen kuin yritykset ja yhteiskunta ottavat koppia liialliseen lentämiseen puuttumisesta, voi ihan jokainen kompensoida itse päästöjään. Aion ottaa rutiiniksi maksaa lentomaksun. Tahoja on monia, mm. Maan ystävien Lentomaksu. Lentomaksut eivät suoraan saa sädekehää pään päälle ja kuittaa päästöjä nollaan, mutta ne tekevät omasta olosta paremman. Lukusuositus Vihreän langan aihetta käsittelevälle esseelle Pelastus pikkurahalla.

Kommentoi

Kiipeilykauden avaus Kustavissa

Kustavi Hopiavuori kiipeilyKiipeilykausi alkaa Kustavista, tästä taitaa tulla tapa. Viikonloppuna karautettiin sinne Katan kanssa kalliokautta käynnistelemään. Kun ajetaan siltojen yli saaristoon, hartiat laskevat, arkiasiat katoavat mielestä ja hymy nousee kasvoille. Innostus kuplii vatsanpohjassa, vaikka vähän jännittääkin, miltä kylmä kivi talven jälkeen tuntuu.

Kauden ensimmäinen reitti on sama kuin vuosi sitten, Masto (4) Kräkinniemessä. Viime keväänä pelkäsin, putosin ja puhisin. Tälläkin kertaa jokaista liikettä tulee harkittua vähän liikaakin, mutta ylös mennään puhtaasti, ilman suurempia kitinöitä tai kuolemanpelkoja. Ankkurille päästessä hymyilyttää. Tästä se lähtee, kiipeilykesä 2018!

Kustavi kiipeily
Lauantaina paistaa aurinko, me suunnataan Hopiavuorelle. Sinne valuu tuttuja ja tuntemattomia kiipeilijöitä, on lämmitä, mutteripannukahvia ja hyvä fiilis. En ole ennen käynyt Hopialla, reitit ovat vieraita, lähden kokeilemaan Lastenhuoneen avaimia. Olen päättänyt, että tänä keväänä saan pakittaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta liidata on pakko edes yrittää. Ihme kyllä kömmin reitin ylös, puolet matkasta tosin vedän kamoista ja toisen puolen toistelen kaikkia tuntemiani kirosanoja ja kyseenalaistan elämänvalintojani. Oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni: vaikka tyylipisteitä ei tälläisillä suorituksilla kerätä, ne kasvattavat rohkeutta. Ja rohkeutta trädikiipeilyyn tarvitaan.

Illalla Itätalon rannassa lämmitetään saunaa ja juodaan skumppaa nuotiolla. Teltassa palelee, mutta se on pieni hinta kaiken muun ollessa juuri kohdallaan. Yöllä tähdet loistavat kirkkaina, enkä haluaisi olla missään muualla.

Sunnuntaina käydään vielä Ruuhivuoressa ennen sadetta. Kustavin uusin kallio tarjoaa helppoa halkeamaa, ehditään puuhastella pari tuntia, ennen kuin taivas repeää vesisateeseen. Kaatosade pakottaa kätevästi kotimatkalle, muuten ei ehkä olisi malttanut lähteä lainkaan. Kiitos kaverit ja Kustavi, nähdään pian uudelleen!

Kommentoi

Ensimmäinen jääkiipeilykausi

jaakiipeily01jaakiipeily02jaakiipeily03
Kevät ja kalliokiipeilykausi kurkistelevat jo ihan kulman takana, mutta haluan vielä tässä vaiheessa koota vähän tunnelmia jääkiipeilytalvesta. Ensimmäinen jääkiipeilykausi alkaa olla takana, mitä siis jäi päälimmäisenä mieleen?

Varusteintensiivisyys ensinnäkin tekee jääkiipeilyn aloittamisesta vähän vaikeaa. Kengät, hakut ja raudat maksavat aivan helkkaristi. Sopivat kengät sekä jääkiipeilyyn että kesän Alppi-reissua varten löytyivät käytettynä, lisäksi olen ollut niin onnekas, että kavereilta on saanut muita kamoja lainaksi. Omien rautojen ja hakkujen ostaminen on houkutellut koko alkuvuoden, mutta päädyin sitten kuitenkin säästämään pennoseni kesän reissuihin. Ehkä ensi kaudeksi sitten.

Vaikka olenkin kiivennyt aika paljon seinällä ja kalliolla, on jäällä tuntuma ja tekniikka ihan toisenlaista.  Luottaminen jäärautoihin ja hakkuihin on alkuun todella vaikeaa. Valmiita otteita jäällä ei ole, vaan niitä ikään kuin tehdään itse. Tavallaan mieleen tulee trädikiipeily, jossa varmistukset ovat itse laitettuja. Jääruuvien kiinnittämisessä olen kyllä edelleen täysi tumpelo, mutta tekemällä oppii…

Jokaisen kiipeilykerran jälkeen jäällä olo on kuitenkin ollut varmempi ja tuntuu, että on päässyt homman jujusta varsin hyvin jäljille. Erityisen ylpeä olen siitä, että kauden näillä näkymin viimeisellä jääkiipeilykerralla uskalsin jopa liidata pari vetoa jäätä. Jäällä liidaamiseen kun liittyy lähinnä yksi ehdoton sääntö: missään nimessä ei saa pudota.

Parasta jääkiipeilyssä on sama, kuin kesäisin päivissä kalliolla: pääsee hyvässä seurassa ulos puuhastelemaan tuntikausiksi. Hitosti vaatetta ja evästä ja kuumaa juotavaa vaan mukaan, ja ai että!

Kommentoi

Huskysafari Levillä

tundrahuskies01 tundrahuskies03
Levin-loman muutamaan päivään mahtui laskettelun lisäksi muitakin aktiviteetteja. Kun reissun viimeisenä päivänä rinteessä ei enää jaksanut ja lento kotiin oli edessä vasta iltamyöhällä, mentiin vielä huskysafarille. Tundra Huskies järjestää eri mittaisia retkiä huskyillä. Me mentiin lyhyimmälle kierrokselle, jossa ajoaikaa oli puolisen tuntia ja lisäksi reilusti aikaa koirien rapsutteluun ja tiloihin tutustumiseen.

Suhtaudun melko kriittisesti eläinten käyttöön matkailuhuvituksina, mutta valjakkohuskyillä vaikuttivat olevan olot kunnossa ja meno muutenkin asiallista. Turistikierroksella kierrettiin lyhyt lenkki valjakolla, sen ajaminen oli todella hauskaa, joskin myös aika hyytävän kylmää puuhaa! Kierroksen jälkeen kauniit koirat odottivat tyytyväisenä rapsutuksia lähtöpaikoilla ja niitä sai paijailla sydämensä kyllyydestä. Erityisesti ylemmän kuvan vaalea sinisilmäinen kaunokainen ja sen taustalla näkyvä paras kaveri olivat suositut linssiluteet.

Huskyajelu oli hauskaa ohjelmaa, jos esimerkiksi pidemmällä laskureissulla tarvitsee pitää lepopäiviä. Myös turistit tuntuivat löytäneen valjakkoajelut, meidän seurueessa oli väkeä ainakin Espanjasta, Ranskasta ja Kiinasta. Lämpimät vaatteet olivat pakkasella tarpeen, enemmänkin olisi voinut olla päällä. Onneksi välillä pääsi kotaan lämmittelemään nuotion ja lämpimän mehun äärelle. Crazy dog lady sekosi lopullisesti siinä vaiheessa, kun paikan omistaja näytti puhelimestaan kuvia huskynpennuista. Onneksi oma karvakorva lievittää koirakuumetta, vaikkei oma koiravanhukseni ihan huskyjen rinnalle uljaudessa pääsekään.

Kommentoi

Hiihtoloma Levillä

levi06 levi01 levi02 levi05
Lähdin hiihtoloman viettoon pitkästä aikaa perheen kanssa, perinteiseen tapaan Leville. Jos reissukohde olisi ollut täysin oma päätökseni, olisin ehkä suunnannut jonnekin muualle, mutta porukalla Levi oli oikein sopiva paikka taas kerran. Tutuissa maisemissa oli oikein rentouttava lomaviikko.

Pääasiassa viiletettiin pikkusiskon kanssa rinteissä ja meikä pääsi vähän paremmin jyvälle lumilautailusta. Jos raaskisin kiipeilyn lisäksi satsata johonkin toiseen lajiin sekä rahaa että lomapäiviä, olisi vapaalasku ehdottomasti seuraavana listalla. Tällä hetkellä täytyy kuitenkin tyytyä siihen, että satunnainen rinteissä suhailu riittää toistaiseksi. Aiemmin olen laskenut pääasiassa suksilla, mutta tänä talvena olen yrittänyt päästä lumilautailusta kunnolla jyvälle. Muutama päivä kunnon rinteissä eteläisemmän Suomen pikkumäkien sijaan lisäsi luottoa laudalla liikkumiseen, vaikka välillä tuli toki myös kynnettyä rinnettä kuperkeikoilla.

Pohjoisessa oli kaunista, pakkasta sopivasti (välillä vähän liikaakin) ja lunta reippaasti. Lomaviikkoina turisteja on toki reilusti, mutta mäkeen mahtui. Laskettelun lisäksi käytiin myös koiravaljakkoajelulla ja siskon kanssa lumikenkäilemässä, se oli yllättävän hauskaa.

Viimeisenä iltana ennen lentokentälle lähtöä etelän turisteja hemmoteltiin vielä revontulillakin, niin kaunista! Vinkiksi autoileville revontulibongareille: kun illalla ajoi Levin huipulle, näkyivät revontulet paljon selkeämmin, kuin alhaalta Levi-keskuksesta.

Kommentoi