Addis Abeba, Etiopian pääkaupunki

matkablogi EtiopiaEtiopian pääkaupunki Addis Abebassa ja nykyisessä kotikaupungissani Brysselissä on paljon samaa. Molemmat ovat maanosiensa diplomatian keskuksia, Bryssel Euroopan unionin ja Addis Abeba Afrikan unionin päämajojen sijaintipaikkoina. Monilla kansainvälisillä järjestöillä on toimistot Addis Abebassa, samoin suurlähetystöjä on paljon. Addis Abeba on väkiluvultaan koko Afrikan mantereen neljänneksi suurin kaupunki.

Marraskuun Etiopian matkan jälkeen olen ehkä kiinnittänyt asiaan tavallista enemmän huomioita, mutta Etiopia tuntuu olevan kovasti otsikoissa. Maan pääministeri Abiy Ahmed voitti Nobelin rauhanpalkinnon ja odotukset häntä kohtaan ovat korkealla.  Maassa on ollut viime aikoina levottomuuksia eri etnisten ryhmien välillä, mutta myös paljon lupaavaa uudistamista, esimerkiksi median vapautta on lisätty merkittävästi. Myös Euroopan unionin agendalla suhteet Afrikkaan ovat nosteessa: Euroopan komission tuore puheenjohtaja Ursula von der Leyen matkusti ensimmäisellä edustusmatkallaan Etiopiaan.matkablogi Addis Abebamatkablogi Addis AbebaToissa vuonna vietin päivän Addisissa epäonnisen lentomatkaseikkailun johdosta, silloin kaupunki vaikutti hankalalta ottaa haltuun. Marraskuun matkalla Kapua-kehitysyhteistyöprojektin tiimoilta vietimme viikon Addis Abebassa paikalliseen naisten vammaisjärjestöön ja sen toimijoihin tutustuen. Ohjelman ohessa ehti tutustua myös kaupunkiin hieman paremmin. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa muun muassa Etiopian kansallismuseon, jossa oli eri aikakausien taiteen lisäksi esillä ihmisen esiäidiksi kutsutun Lucyn luuranko. Zoma-museosta ja sen keidasmaisesta puutarhasta kirjoitin jo aiemmin.

Addis Abeba on levittäytynyt laajalle ja kasvavaa kohisten: joka puolella on työn alla olevia rakennuksia ja uusia työmaita nousee jatkuvasti. Kaupunkia halkoo kiinalaisten rakentama raitiotielinja. Olen joukkoliikenteen suuri fani, olisi ollut hauskaa käydä ajamassa ratikalla, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Autolla ei ole mitenkään mahdotonta liikkua, mutta miten sen nyt luonnehtisi, liikenteessä omanlaisensa rytmi, jossa jäisi helposti jalkoihin ilman paikallista kuskia. Katukuvassa autokanta on vanhaa, YLE:llä oli juuri hauska juttu Addiksen Lada-takseista.Addis Abeba etiopialainen ruokaAddis Abeba Etiopia kahvi matkablogiTyypillinen etiopialainen ruoka on injera-leipä erilaisten kastikkeiden kanssa. Iso lautanen jaetaan useamman syöjän kesken. Happaman makuista injeraa tehdään teff-viljasta ja syödään käsin, yleisin kastikkeista on shiro-niminen kikhernepohjainen tahna. Omia suosikkejani on mausteisempi linssikastike, tarjolla on usein myös pinaattia ja perunaa. Paastopäivinä Etiopiassa ei syödä lihaa, joten kasvissyöjä pääsi helpolla, kun valitsi listalta paastoruokaa. Käsin syömiseen tottui nopeaan, eikä jaksanut enää juuri huolehtia, onnistuuko syömään sotkematta.

Osa ravintoloista oli ehkä hieman liian selkeästi turisteille suunnattuja, esimerkiksi Habesha 2000 -nimisen paikan tanssiesitykset ruokailun aikana ovat mielestäni lähinnä kiusallisia. Erityisen kivaksi ruokapaikaksi puolestaan mieleen jäi Dashen-ravintola, jonka aurinkoisella sisäpihalla oli mukavaa istuskella ja ruoka oli todella hyvää.

Kahvinjuojalle Etiopia on paratiisi. Koko maan taloudelle kahvinviljely on merkittävä tekijä, joka tuo tuloja ja työtä monille Etiopiassa. Kahvi paahdetaan tuoreista pavuista hiilillä ja keitetään pannussa. Vahvaa, mutta pehmeän makuista kahvia juodaan pienistä posliinikipoista.EtiopiaYöelämään ei tiivistä aikataulusta johtuen ollut aikaa kuin yhtenä iltana. Eräs Addiksessa asuva saksalainen vei kaljalle kivaan baariin. Kulttuurikeskuksena toimivassa Fendikassa (osoite Zewditu Street) oli rento tunnelma, eikä etiopialainen Habesha-olut montaa birriä maksanut.

Kahden viikon matka Etiopiaan oli mainio reissu, kun yhdistelmään kuului suurkaupungin lisäksi myös ainutlaatuista luontoa vaelluksella Simien-vuorten kansallispuistossa sekä pienemmän kaupungin Gondarin nähtävyyksien kiertelyä. Samalla Etiopiasta jäi paljon myös näkemättä. Varsinkin Erta Alen aktiivisen tulivuoren haluan vielä joku päivä käydä katsomassa. Kyseinen tulivuori on ollut kevyt pakkomielle siitä lähtien, kun näin Werner Herzogin Into the Inferno-dokumentin… pitää siis palata Etiopiaan joskus!

Etiopian Gondar, portti vuorille

EthiopiaNäin vuoden aluksi ajattelin palata vielä parilla kirjoituksella marraskuun Etiopian reissuun. Kerroinkin jo Simien-vuorten vaelluksesta ja Etiopian korkeimman vuoren huiputuksesta, nyt palaan matkalla hieman taaksepäin. Lähdimme vuorille Gondarin kaupungista, Etiopian luoteisosista, Amharan alueelta. Gondar on suurin kaupunki lähellä Simien-vuorten kansallispuistoa sekä yksi Etiopian matkailun keskittymistä kalliokirkoistaan tunnetun Lalibelan ja historiallisen Aksumin kaupungin ohella.

Menimme Gondariin Ethiopian Airlinesin reittilennolla Addis Abebasta, lähinnä ajankäyttösyistä. Lento kesti noin tunnin, kun autolla matkaan olisi kulunut koko päivä. Lentokoneesta katsottuna maisema muuttui suurkaupungista maaseuduksi. Pellot alhaalla näyttivät vihreän eri sävyissä kootulta palapeliltä.

Gondarin seudulla on noin 700 000 asukasta. Gondarissa on suuri yliopisto, joka on tunnettu erityisesti lääketieteellisestä osaamisestaan. Kävimme yliopistolla vierailulla, oli kiinnostavaa päästä puhumaan opiskelijoiden kanssa heidän ajatuksistaan Etiopian tulevaisuuden suhteen. Toiveita hyvästä hallinnosta ja työllisyyden ja talouden kehityksestä on helppo kannattaa.Etiopia gondar matkablogiGondar EtiopiaGondarItalian 1935 alkanutta viisi vuotta kestänyttä miehitystä lukuun ottamatta Etiopia pysyi itsenäisenä koko siirtomaavallan ajan. Gondarissa on Italian vaikutuksesta jäänyt keskusaukio, piazza. Liikenne on täynnä pieniä riksamopoja, kadunvarret täynnä kioskeja ja kahviloita.

Gondarissa on melko paljon nähtävyyksiä: linnoituskukkulalla on aikanaan Etiopiaa hallinneiden keisareiden linnoja. Keisareilla oli tapana rakentaa aina itselleen uusi linna edellisten viereen, joten alueella on useampia linnojen raunioita muurien sisällä. Osa niistä on entisöity tarkkaan, osa on enemmän raunioina. Pakko myöntää, että oppaan selostuksesta huolimatta keisarien nimet ja vuosiluvut putosivat muistista varsin pian. Kohde on ollut Unescon maailmanperintökohteiden listalla jo vuodesta 1979.

Alemmassa kuvassa tyhjänä näkyvä keisari Fasiladeksen uima-allas on erityisesti loppiaisen aikaan kansanjuhlien keskipiste. Paikka on todella rauhoittava, ikivanhat puut reunustavat allasta, ne ovat nähneet vuosisatojen kulun.Etiopia GondarGondarYksinkertaisella tavalla mukava hotellimme Gondarissa oli nimeltään Goha. Kukkulan päällä kaupungin laidalla sijaitsevan hotellin terassilta oli kauniit maisemat alas Gondarin keskustaan. Samalla avautuva maisema kukkuloineen lupasi vuorten olevan jo lähellä, Gondarista Simien-vuorten kansallispuistoon oli muutaman tunnin automatka. Kun palasimme vaellukselta takaisin Gondariin, oli hotellihuoneen suihku ja sänky todella tervetullutta vaihtelua telttojen ja pesuvatien jälkeen.

Hullu vuosi

Best nine

Olen ollut täysin valmis vuoden 2019 kanssa jo hyvän tovin. Vuoden viimeiset viikot ovat valuneet eteenpäin väsyneessä sumussa.

Mikä vuosi tämä olikaan, paljon suuria muutoksia. Keväällä kaksien vaalien kanssa oli kädet täynnä työtä ja meno välillä jaksamisen rajan väärälläkin puolella. Syksyllä siirtyminen tutusta ja turvallisesta Helsingistä Brysseliin oli iso elämänmuutos, kun uusiksi menivät asuinmaa, työpaikka ja ihmissuhdetilanne samalla kertaa. Ulkomaille muuttaminen yksin sydänsuruisena oli aika raskas pala, vaikka Euroopan parlamentissa työskentely onkin valtavan suuri toteutunut toive. Edelleen aamuisin töihin parlamenttiin mennessä tekee mieli nipistää itseään käsivarresta, että ihan todella työpaikkani on täällä, Euroopan ytimessä. Kotikulmat Brysselissä ovat tulleet tutuiksi, viihdyn kaupungissa hyvin ja uusi kotini on ihana.

Matkustin tänä vuonna paljon, niin työn puolesta kuin huvikseen. Parhaiden reissujen listalle pääsee ainakin kevättalven jääkiipeilyretki uneliaaseen vuoristokylään Italian Alpeilla. Aina kun arki ottaa liikaa kierroksia, haaveilen pakenemisesta jäätikön juurella olevaa majataloon ja vuorille seikkailemaan. Kesän kohokohta on reissupakuni, joka kuljetti kiipeilemään Ruotsiin ja erinomaiselle jäätikkökurssille Norjaan. Autossa asuminen oli tosi nastaa, edelleen harmittaa, että jouduin myymään pakuni pois, kun muutin Belgiaan.

Syksyn matka Etiopiaan oli upea kokemus. Kehitysyhteistyöhankkeet, joiden tukemiseksi keräsimme varoja, paikalliset uudet ystävät sekä varsinkin Simien-vuorten uskomaton luonto tekivät suuren vaikutuksen. Vaellus Etiopian korkeimmalle vuorelle oli hyvä kokeilu kunnon suhteen. Itäinen Afrikka kutsuu ilokseni myös ensi vuonna, kun lähden keväällä kiipeämään Kilimanjarolle. Toinen iso matkahaave uudelle vuodelle liittyy sekin vuoriin, sillä kiipeilijöiden mekka Nepal on vielä kokematta, ehkä ensi vuonna olisi sen aika.

Vaikka kulunut vuosi ei varsinaisesti ollut helppo, uskon saaneeni varmuutta siihen, kuka olen ja mitä haluan. Vuodenvaihteen vietän Belgiassa omissa oloissani, sillä perhe on levinnyt ympäri maailmaa ja matkustamista enemmän lomalla kiinnostavat lukuisat päiväunet kotosalla. Tulevalle vuodelle toivon toisaalta tasaisempaa, toisaalta myös sopivasti seikkailuja.

Vuosi lyhyesti lukuina:

  • 10 käytyä maata (Italia, Ranska, Monaco, Belgia, Luxemburg, Englanti, Ruotsi, Norja, Viro, Etiopia)
  • 100 treenikertaa, vähemmän kuin vuosiin
  • 20 luettua kirjaa, lähinnä vuorista

Aiemmat vuosikoosteet löytyvät vuosilta 2018, 20172016 ja 2015.

 

Keväällä Kilimanjarolle

Simien mountainsNopean toiminnan naisena seuraava suurempi matkasuunnitelmani alkoi oikeastaan muodostua jo matkalla Etiopiasta kotiin. Hyvin sujunut Etiopian-reissu vahvisti varmuuttani siitä, että suuntana olisi seuraavallakin kerralla Afrikka ja vuoret. Eikä mikä tahansa vuori, vaan Afrikan korkein huippu, Kilimanjaro Tansaniassa.

Kilimanjaro kiinnostaa sekä vuoren että ympäristönsä takia. Vaikka Kilimanjaro on huomattavasti Etiopian Simien-vuoristoa korkeampi, se on silti kohtalaisen helppo kiivettävä. Etiopiassa olimme reilun neljän kilometrin korkeudessa ja pitkän vaelluksen aikana kokeuteen ehti tottua rauhassa. Tulevalla reissulla nousutahti on kovempi ja korkeus suurempi. Jännittävää päästä kokeilemaan, miten keho vastaanottaa tämän haasteen. Kunto kesti Etiopian retken ihan hyvin, mutta alamäet ottivat pari vuotta sitten loukkaantuneeseen nilkkaan ja polveen. Talven aikana täytyy keskittyä jalan vahvistamiseen, jotta se on keväällä iskussa.

Periaatteeni on, että kun matkustan kauas, pyrin olemaan alueella mahdollisimman pitkän pätkän kerralla. Vuorireissun lisäksi jään Tansaniaan siksi vielä muutamaksi lisäpäiväksi, tarkoitus on käydä muun muassa Ngorongoron suojelualuella. Mielikuvissani safarimatkoissa on aina vähän menneisyyteen kuuluvan kolonialistisen maailman henkeä mukana, enkä ole varma, mitä mieltä olen eläinten bongailusta noin muutenkaan, mutta ehkä näiden safaripäivien jälkeen mielipiteeni on selkeämpi.

Kaikkein kivointa tulevassa matkassa on se, että matkatoimisto Aventuran järjestämän reissun matkanjohtajana toimii Vuorenvarma-blogia kirjoittava kaverini Anni! Annin kiipeilysuunnitelmat tulevalle vuodelle ovat ihan omaa luokkaansa, hän nimittäin lähtee Mount Everestille keväämmällä. On todella nastaa päästä reissuun yhdessä vielä ennen Annin kovaa koitosta ja kuulla kokemuksiaan maailman korkeimmalle vuorelle valmistautumisesta.

Kantakahvila Brysselissä: Parlor Coffee

Parlor Coffee kahvila BrysselParlor Coffee Bryssel kahvilaMerkkejä siitä, että kotiutuminen Brysseliin on hyvässä vauhdissa: olen löytänyt kantakahvilan.

Olen paikkojen suhteen helposti jumiutuvaa sorttia: jos jossakin viihtyy hyvin, siellä tulee helposti käytyä usein. Kantapaikoissa on tasaista turvallisuutta, jota kaipaan vastapainoksia varsinkin nyt, kun arki on aika vauhdikasta ja vaativaa.

Yhdeksi Brysselin parhaista kahviloista kehuttu Parlor Coffee sijaitsee sopivasti uusilla kotikulmillani, muutin uuteen asuntoon marraskuun alussa juuri ennen Etiopian matkaani. Oikeastaan iso syy siihen, miksi ylipäätänsä halusin muuttaa Ixellesin ja Saint Gillesin seudulle asumaan oli paljon edellistä asuinpaikkaani Etterbeekiä parempi tarjonta ravintoloita ja kahviloita. Kun asuinalue on elävä, on pienempi riski jäädä kotiin jumittamaan.

Pidän paikoista, joihin on helppo tulla ja joissa on helppo olla. Välillä se on aivan henkimaailman hommia, miksi jossakin viihtyy ja toisaalla ei. Parlor Coffeessa on monta syytä pitää paikasta: kahvi on laadukasta, aamiaislautasia saa pitkälle iltapäivään, kahviin saa kasvimaitoa ja henkilökunta on ystävällistä. Melun ja hälinä sijaan taustalla soi lempeä indiemusiikki. Paikassa ei ole lainkaan kiireen tuntua, vaan siellä on rentoa oleskella.

Hyvän kirjan kanssa aika kuluu kuin ohimennen. Lukulistalla on tällä hetkellä Patti Smithin uusin, Year of the Monkey. Kirja ei yllä nerokkuudessa aivan Just Kidsin tasolle, mutta pidän siitä huolimatta unenomaisesta kerronnasta ja kauniista sanankäytöstä. Smith kirjoittaa niin paljon kahvista, että kirjaa on lähes vaikea lukea, ellei ole kupillista edessä.

Parlor Coffee
Chaussée de Charleroi 203
www.parlor.coffee