Päivät valuvat

Paluu yliopistolle, mikä painajainen. Opintotuskia ja kamalia rästikursseja, joiden suorittamista olen parhaani mukaan lykännyt viimeiset kolme vuotta. Sieltä ne romahtivat kerralla niskaan. Läsnäolopakko, luentopäiväkirja, looginen syllogismi. Apua.

Töissäkin sain kasan uusia tehtäviä, joiden kanssa olen ihan kujalla. Mikä parasta, syksyn ensimmäinen flunssakin pamahti päälle aivan saman tien. Olen huono sairastelija, en malta levätä ja painan menemään vaikka pää kainalossa. Nyt on ollut pakko ottaa vähän iisimmin, kun olo on ollut karsea. Päivät laahustavat eteenpäin, kun yritän niistäminen lomassa saada velvollisuudet pidettyä edes jotakuinkin kasassa. Argh.

Jotain hyvääkin: rakas rakas pieni koiraeläin on kylässä. Miten onnekas ja kiitollinen olenkaan, että sain otuksen lainaksi. Olen hemmotellut koiraparan ihan piloille nakinpaloilla, kiertänyt Sorsapuiston lampea lukuisia kertoa aamuin ja illoin, nukahtanut tuhisevan karvapalleron viereen. Ihana.

// Back to university, what a nightmare. As bonus I cought cold, been sneezing all week, but luckily I have a furry friend keeping me company.