Kymmenen vuotta sitten Jordaniassa

Kun matkailu on edelleen koronan takia jäissä, on ollut aikaa sukeltaa oikein kunnolla arkistojen aarteisiin. Kymmenen vuotta sitten, lokakuussa 2010, oltiin perheen kanssa Lähi-idässä.

Jordaniassa sijaitseva Petra on tuhansia vuosia vanha kallioon rakennettu kaupunki. Unescon maailmanperintökohde tietysti, ja maailman uusien seitsemän ihmeen listalla. Ja ihmeellinen Petra onkin! Petra on ehkä upein paikka, jossa olen ikinä käynyt.

Vaikka tästä matkasta on tosiaan jo kymmenen vuotta, muistan päivän todella kirkkaasti. Taksimatkan aavikon halki, kapean kanjonin ja sen päädystä avautuvan maiseman, kamelin keinuvat askeleet.

Kapeimmillaan vain muutaman metrin levyinen sola mutkittelee kallioseinien välissä ja sen vierellä kulkevat vesitunnelit. Solan päädystä aukeaa kallioon kaiverrettu valtava julkisivu. Näyttävien seinien takana on erilaisia kammioita. Aukean laakson laidalle pääsee kiipeämään kiveen hakattuja portaita pitkin.

Nyt kun kaikki seikkailut ovat vielä koronan takia hyllyllä, on Lähi-itä ja erityisesti Jordania ollut yksi niistä paikoista, jonne kaikkein eniten tekisi mieli mennä uudelleen. Aikanaan en ehkä osannut täysin arvostaa reissuja tuonne suunnalle, nykyisin alue kiinnostaa aivan eri tavalla kuin teininä.

Erityisesti Wadi Rumin aavikkoalue Jordaniassa on korkealla matkahaaveideni pitkällä listalla. Revontulia-Liisan kirjoitus ja upeat kuvat Wadi Rumin seikkailullisilta kiipeilyreiteiltä ovat piirtyneet mieleeni keskivakavaksi pakkomielteeksi. Vielä joskus käyn kokeilemassa kanttiani punaisella hiekkakivellä...

Jotkut asiat eivät ole kymmenessä vuodessa muuttuneet, reissuseurana pikkusisko on edelleen paras. Systerin reissu-look on näissä vanhoissa kuvissa aivan mahtava. Omakin matkatyyli on vähän punaisista Converseista ja Ruisrockin kangaskassista päivittynyt. Ei tosin paljoa.

Saas nähdä, missä seuraavan 10 vuoden päästä ollaan. Iso kysymys tietysti on, millaiset ovat koronan pidemmän ajan vaikutukset maailmaan ja matkailuun.