Keväällä Kilimanjarolle

Nopean toiminnan naisena seuraava suurempi matkasuunnitelmani alkoi oikeastaan muodostua jo matkalla Etiopiasta kotiin. Hyvin sujunut Etiopian-reissu vahvisti varmuuttani siitä, että suuntana olisi seuraavallakin kerralla Afrikka ja vuoret. Eikä mikä tahansa vuori, vaan Afrikan korkein huippu, Kilimanjaro Tansaniassa.

Kilimanjaro kiinnostaa sekä vuoren että ympäristönsä takia. Vaikka Kilimanjaro on huomattavasti Etiopian Simien-vuoristoa korkeampi, se on silti kohtalaisen helppo kiivettävä. Etiopiassa olimme reilun neljän kilometrin korkeudessa ja pitkän vaelluksen aikana kokeuteen ehti tottua rauhassa. Tulevalla reissulla nousutahti on kovempi ja korkeus suurempi. Jännittävää päästä kokeilemaan, miten keho vastaanottaa tämän haasteen. Kunto kesti Etiopian retken ihan hyvin, mutta alamäet ottivat pari vuotta sitten loukkaantuneeseen nilkkaan ja polveen. Talven aikana täytyy keskittyä jalan vahvistamiseen, jotta se on keväällä iskussa.

Periaatteeni on, että kun matkustan kauas, pyrin olemaan alueella mahdollisimman pitkän pätkän kerralla. Vuorireissun lisäksi jään Tansaniaan siksi vielä muutamaksi lisäpäiväksi, tarkoitus on käydä muun muassa Ngorongoron suojelualuella. Mielikuvissani safarimatkoissa on aina vähän menneisyyteen kuuluvan kolonialistisen maailman henkeä mukana, enkä ole varma, mitä mieltä olen eläinten bongailusta noin muutenkaan, mutta ehkä näiden safaripäivien jälkeen mielipiteeni on selkeämpi.

Kaikkein kivointa tulevassa matkassa on se, että matkatoimisto Aventuran järjestämän reissun matkanjohtajana toimii Vuorenvarma-blogia kirjoittava kaverini Anni! Annin kiipeilysuunnitelmat tulevalle vuodelle ovat ihan omaa luokkaansa, hän nimittäin lähtee Mount Everestille keväämmällä. On todella nastaa päästä reissuun yhdessä vielä ennen Annin kovaa koitosta ja kuulla kokemuksiaan maailman korkeimmalle vuorelle valmistautumisesta.