Addis Abeba, Etiopian pääkaupunki
Etiopian pääkaupunki Addis Abebassa ja nykyisessä kotikaupungissani Brysselissä on paljon samaa. Molemmat ovat maanosiensa diplomatian keskuksia, Bryssel Euroopan unionin ja Addis Abeba Afrikan unionin päämajojen sijaintipaikkoina. Monilla kansainvälisillä järjestöillä on toimistot Addis Abebassa, samoin suurlähetystöjä on paljon. Addis Abeba on väkiluvultaan koko Afrikan mantereen neljänneksi suurin kaupunki.
Marraskuun Etiopian matkan jälkeen olen ehkä kiinnittänyt asiaan tavallista enemmän huomioita, mutta Etiopia tuntuu olevan kovasti otsikoissa. Maan pääministeri Abiy Ahmed voitti Nobelin rauhanpalkinnon ja odotukset häntä kohtaan ovat korkealla. Maassa on ollut viime aikoina levottomuuksia eri etnisten ryhmien välillä, mutta myös paljon lupaavaa uudistamista, esimerkiksi median vapautta on lisätty merkittävästi. Myös Euroopan unionin agendalla suhteet Afrikkaan ovat nosteessa: Euroopan komission tuore puheenjohtaja Ursula von der Leyen matkusti ensimmäisellä edustusmatkallaan Etiopiaan.
Toissa vuonna vietin päivän Addisissa epäonnisen lentomatkaseikkailun johdosta, silloin kaupunki vaikutti hankalalta ottaa haltuun. Marraskuun matkalla Kapua-kehitysyhteistyöprojektin tiimoilta vietimme viikon Addis Abebassa paikalliseen naisten vammaisjärjestöön ja sen toimijoihin tutustuen. Ohjelman ohessa ehti tutustua myös kaupunkiin hieman paremmin. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa muun muassa Etiopian kansallismuseon, jossa oli eri aikakausien taiteen lisäksi esillä ihmisen esiäidiksi kutsutun Lucyn luuranko. Zoma-museosta ja sen keidasmaisesta puutarhasta kirjoitin jo aiemmin.
Addis Abeba on levittäytynyt laajalle ja kasvavaa kohisten: joka puolella on työn alla olevia rakennuksia ja uusia työmaita nousee jatkuvasti. Kaupunkia halkoo kiinalaisten rakentama raitiotielinja. Olen joukkoliikenteen suuri fani, olisi ollut hauskaa käydä ajamassa ratikalla, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Autolla ei ole mitenkään mahdotonta liikkua, mutta miten sen nyt luonnehtisi, liikenteessä omanlaisensa rytmi, jossa jäisi helposti jalkoihin ilman paikallista kuskia. Katukuvassa autokanta on vanhaa, YLE:llä oli juuri hauska juttu Addiksen Lada-takseista.
Tyypillinen etiopialainen ruoka on injera-leipä erilaisten kastikkeiden kanssa. Iso lautanen jaetaan useamman syöjän kesken. Happaman makuista injeraa tehdään teff-viljasta ja syödään käsin, yleisin kastikkeista on shiro-niminen kikhernepohjainen tahna. Omia suosikkejani on mausteisempi linssikastike, tarjolla on usein myös pinaattia ja perunaa. Paastopäivinä Etiopiassa ei syödä lihaa, joten kasvissyöjä pääsi helpolla, kun valitsi listalta paastoruokaa. Käsin syömiseen tottui nopeaan, eikä jaksanut enää juuri huolehtia, onnistuuko syömään sotkematta.
Osa ravintoloista oli ehkä hieman liian selkeästi turisteille suunnattuja, esimerkiksi Habesha 2000 -nimisen paikan tanssiesitykset ruokailun aikana ovat mielestäni lähinnä kiusallisia. Erityisen kivaksi ruokapaikaksi puolestaan mieleen jäi Dashen-ravintola, jonka aurinkoisella sisäpihalla oli mukavaa istuskella ja ruoka oli todella hyvää.
Kahvinjuojalle Etiopia on paratiisi. Koko maan taloudelle kahvinviljely on merkittävä tekijä, joka tuo tuloja ja työtä monille Etiopiassa. Kahvi paahdetaan tuoreista pavuista hiilillä ja keitetään pannussa. Vahvaa, mutta pehmeän makuista kahvia juodaan pienistä posliinikipoista.
Yöelämään ei tiivistä aikataulusta johtuen ollut aikaa kuin yhtenä iltana. Eräs Addiksessa asuva saksalainen vei kaljalle kivaan baariin. Kulttuurikeskuksena toimivassa Fendikassa (osoite Zewditu Street) oli rento tunnelma, eikä etiopialainen Habesha-olut montaa birriä maksanut.
Kahden viikon matka Etiopiaan oli mainio reissu, kun yhdistelmään kuului suurkaupungin lisäksi myös ainutlaatuista luontoa vaelluksella Simien-vuorten kansallispuistossa sekä pienemmän kaupungin Gondarin nähtävyyksien kiertelyä. Samalla Etiopiasta jäi paljon myös näkemättä. Varsinkin Erta Alen aktiivisen tulivuoren haluan vielä joku päivä käydä katsomassa. Kyseinen tulivuori on ollut kevyt pakkomielle siitä lähtien, kun näin Werner Herzogin Into the Inferno-dokumentin… pitää siis palata Etiopiaan joskus!