Lokakuun lopun kiipeilyreissun jälkeen elämässäni on tapahtunut varsin vähän. Keski-Eurooppa käy parhaillaan läpi toista erää tiukkaa korona-lockdownia, joten suunnilleen kaikki mahdollinen täällä Belgiassa on ollut kiinni ja kiellettyä.

Kiitos koronakevään, menivät suunnitelmani kevään reissujen osalta melko metsään. Kesäkuun loppupuolella päätin siirtää etätoimistoni Brysselistä suosiolla Suomeen ja majailla siellä käytännössä koko heinäkuun ajan.

"Näinä aikoina" aika saa kummallisia määreitä. Ennen koronaa, korona-aikana. Päivä toisensa jälkeen kuluu suunnilleen samanlaisena, vain mieliala ja säätila vaihtelevat, usein samankaltaiseen suuntaan.

Olen ollut täysin valmis vuoden 2019 kanssa jo hyvän tovin. Vuoden viimeiset viikot ovat valuneet eteenpäin väsyneessä sumussa. Mikä vuosi tämä olikaan, paljon suuria muutoksia.

Viimeisiä viedään tältä vuodelta, eli vuorossa on jo perinteinen vuosikooste. Lopputulemana todettakoon, että tämä oli aivan kelvollinen vuosi. Sopivassa suhteessa huveja ja harmeja, kirkasta iloa ja onnistumisia, välillä synkkää rämpimistä.

Kun itsenäisyyspäivän aamuna ajettiin Liesjärven kansallispuistoon, sain onneksi ihan hyvän muistutuksen siitä, että on Suomessakin hienoutensa. Liesjärven lisäksi käytiin Torronsuon kansallispuistossa.

Väsyttävien työviikkojen jälkeen on ihanaa päästä pois kaupungista. Tekee hyvää painua viikonlopuksi maalle Keski-Suomeen isovanhempien luokse, sieltä on lyhyt matka Leivonmäelle kansallispuistoon.