"Sitten kun" -elämä

Tiedättehän sen ajatuksen "sitten kun..."? Tajusin nimittäin, että minun "sitten kun" -elämäni on pääpiirteittäin tässä ja nyt. Ainakin siihen asti, kunnes keksin uusia huimia haaveita tulevalle.

"Sitten kun" -vaiheeseen siirymisen käynnisti se, että sain unelmieni työpaikan. Sellaisen duunin, joka on jo pidempään leijunut mielessä, kutkuttavana mahdollisuutena jossain tulevaisuudessa. Vaan tässä sitä ollaan, nyt jo. Tarkemmin en halua työtäni eritellä, mutta yhteiskunnallisten asioiden, oikeuden ja politiikan parissa puuhaan. Ensimmäisen työviikon perusteella: tämä on ihanaa. Tiedän jo nyt, että kunhan sujahdan sisään hommaan, tulen myös olemaan tässä työssä ihan ässä.

Duunihommasta seurasi myös muutto stadiin, vihdoin. Moro vaan Tampereelle, ei tule ihan heti ikävä! Helsinki on ihana, rakastan aamuisin kolistelevaa ratikkaa, pyöräilyä pitkin poikin, tapahtumia ja tilaisuuksia, joita piisaa enemmän kuin kalenteriin mahtuu. Uusi koti on kiva ja kämppikset täyden kympin tyyppejä. Edemmäs hiipivä syksy ja uusi hima ovat käynnistäneet kotoilu-vaiheen, tekee mieli kokkailla ja järjestellä, hankkia uusia huonekaluja ja niin edelleen.

Aika hyvin kaikki, tässä ja nyt.

// Got a dream job, moved to Helsinki, enjoying every second.