Safarilla Tansaniassa: Tarangire ja Ngorongoro
Periaatteeni on, että kun matkustan kauas, yritän olla kohteessa mahdollisimman kauan. Niinpä Kilimanjaron kiipeilyreissun päälle varasin matkan järjestäneen Aventuran kautta lisäksi kaksi päivää safarilla Tansaniassa.
Kiipeilymatkan ja safarin yhdistelmä oli suosittu, lähes kaikki meidän Kilimanjaron kiipeilyporukasta olivat tehneet saman valinnan. Pääsin siis jatkamaan matkaa jo vuorella tutuksi käyneessä porukassa. Lisäksi seurueeseen saapui vahvistuksia Suomesta, heillä oli varattuna pidempi safarimatka.
Tarangiren suojelualue
Ensimmäisenä aamuna ajettiin Arushasta Tarangiren suojelualueelle. Paikka on tunnettu elefanttien paratiisina. Kun ensimmäinen elefanttilauma tuli näkyville, olin itkeä pillittää. Elefantit ovat vaikuttavia kokonsakin vuoksi, niiden olemuksessa on minusta jotakin ikiaikaista voimaa. Reitin edetessä näimme myös majesteettisena kaulaansa ojantelevia kirahveja, pöyhkeitä strutseja, ketteriä pikku antilooppeja ja lukuisia lintuja.
Majoituimme Tarangiressä todella laadukkaassa Sopa Lodgessa. Safariajelujen välissä ehti hetkeksi vilvoittamaan vaelluksesta kivistäviä jalkoja uima-altaalle. Viikon teltassa vuorella asumisen jälkeen kylmä olut aurinkotuolissa oli varsinaista luksusta.
Illan tullen lähdimme uudestaan ajamaan suojelualueelle. Luonnon ainutlaatuisuus teki vähän tunteelliseksi. Kaiken kruunasi pehmeänä maiseman kauniiksi maalaava valo, kultainen tunti. Seisoin safariauton avoimessa kattoluukussa ja avasin hiukset. Oranssi pöly tarttui kasvoihin ja tukka leijui ilmavirrassa, kun kuljettaja painoi kaasua. Maaginen hetki. Olin melko varmasti itäisen Afrikan onnellisin muija siinä hetkessä, täynnä vallatonta vapauden tunnetta.
Ngorongoron kraatteri
Seuraavana päivänä suunnattiin Ngorongoron kraaterille. Tie sinne vei Karatun pikkukaupungin läpi. Nousimme sademetsän halki kraaterin reunalle, josta avautui maisema alas suojelualueelle.
Syytän Leijonakuningasta koko länsimaiden luontokäsityksen vääristämisestä, mutta vähän tuntui siltä, kuin olisi humahtanut suoraan Disney-elokuvaan. Seeprat kulkivat jonossa juomapaikalle, gnu-antiloopit laidunsivat poikasineen. Lammesta havaitsimme haukottelevat virtahevot, ruohikossa loikoilivat söpön pörheät hyeenat.
Ngorongorossa oli satanut poikkeuksellisen runsaasti ja osa teistä oli ajokelvottomia. Erityisen iloinen olen siitä, että onnistuimme näkemään kaksi sarvikuonoa. Uhanlaisia jättiläisiä seurataan tarkasti, eikä niitä päästetä lähtemään puiston alueelta pois salametsästäjien pelossa. Edes sarvikuonojen tarkkaa määrää ei kerrota.
Kun olimme jo nousemassa poispäin, upea urosleijona loikoili puun rungon päällä. Vaikea kuvailla sitä valtaa ja voimaa, joka näennäisen rennosti makoilevasta isosta kissasta hyökyi kauas ympäristöön. Kun on ylivoimainen, ei tarvitse todistella asemaansa.
Näköalapaikalta kraaterin reunalta vielä viimeisen näkymän koko valtavaan suojelualueeseen.
Ensikertalaiselle safarilla kaksi päivää riitti oikein hyvin. Safariauton töyssyinen kyyti oli hyvää palautusta vuorivaelluksesta. Ainut asia, mikä jäi harmittamaan oli kunnon kameran puute. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki iphonella otettuja, paremmasta zoomista olisi ollut todellakin iloa.
Tarangiressä ja Ngorongorossa näin uskomattoman määrän eri eläimiä aivan lähietäisyydeltä, kävi hyvä tuuri. Olen entistä vimmaisemmin vakuuttunut siitä, että maailmassa ja luonnossa on niin uskomatonta kauneutta, että meistä jokaisen tulee tehdä kaikkensa sen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi.