Nightcrawler

What if my problem wasn't that I don't understand people but that I don't like them?

Olen kadonnut tenttihysterian alle.

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet lähinnä loputtomalta tuntuvia artikkeleita lukien ja kehnoja esseitä naputellen. Ensimmäinen tentti on huomenna, seuraavat heti maanantaina ja tiistaina. Onneksi sen jälkeen koittaa vapaus ja parin viikon loma ennen Suomeen paluuta.

Eilen karkasin tenttituskien ääreltä elokuviin. Kulttuurikeskus STUK järjestää kesäiltaisin ulkoilmanäytöksiä. Sisäpihalle on viritetty valkokangas ja tuolit, ja mikä parasta, popcornikone. (Tosin, asioita joita en ihan ymmärrä: makeat popcornit. Miksi?)

Auringon laskettua alkoi pyöriä Nightcrawler. Filmi kiinnosti, koska sitä verrattiin joskus ikisuosikkiini Driveen. Tiettyä samankaltaisuutta pätkissä tunnelman osalta onkin.

Päähenkilö, Jake Gyllenhaalin esittämä Lou, päätyy puolivahingossa kuvaamaan onnettomuus- ja rikospaikkamateriaalia uutiskanavalle. Lou on valmis menemään röyhkeästi pidemmälle kuin muut saadakseen hyvää materiaalia - ja uutiskanavan katsojaluvut kohoavat häikeilemättömien videoiden myötä, eettisyydestä piittaamatta.

Verrattuna Driveen Nightcrawlerista puuttuu täysin herkkyys ja hienovaraisemmat kohdat, se on paljon suuripiirteisempi ja suoraviivaisempi elokuva. Tarina etenee vauhdilla ja teknisesti kaikki toimii. Pakkomielteinen ja täysin tunteeton päähenkilö jättää kuitenkin liian monta kysymystä auki. Hahmon taustasta ei kerrota mitään ja psykopaatin kuori ei rakoile hetkeksikään. Kun inhimillisyys puuttuu, jää Loun hahmo etäiseksi.

// Exams are almost here and studying is making me insane. Allthough not as insane as Lou, the creepy main character of Nightcrawler.