Kesän kuulumisia
Kirjoitin tammikuussa tavoitteistani alkuvuodelle, ja vaikka kesä onkin jo pitkällä, nyt voisi olla sopiva hetki katsoa, miten alkuvuoden suunnitelmien osalta on mennyt. Kyse ei oikeastaan ole mistään uudenvuodenlupauksista, vaan asioista, joihin haluan keskittyä ja joiden tekemisestä on tavalla tai toisella iloa.
Ensimmäinen tavoitteeni koski säännöllisempää treenirytmiä, ja tässä onnistuin hyvin koronasta ja muista syistä katkonaisesta keväästä huolimatta. Aivan kotini vieressä Brysselissä on personal training-studio Only4coaching, ja treenasin siellä koko kevään kerran-pari viikossa. Siinä vaiheessa, kun valmentaja todella tajusi, että en halunnut näyttää erilaiselta (eli laihtua), vaan olla voimakkaampi, hommasta tuli tosi hauskaa. Tai ei aina hauskaa, mutta tulipahan tehtyä täysillä. Kroppa tuntuu vahvemmalta ja koska lähtökohtani salitreeniin oli nolla, teki hyvää oppia perusliikkeitä aivan alusta alkaen.
Toisekseen halusin roikkua vähemmän somessa ja selata päämäärättömästi Instagramia. Joo ja ei, olen lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin ja tilasin useampia paperilehtiä keskittyäkseni paremmin muuhunkin, kuin somemeuhkaan, mutta ruutuajasta olisi silti varaa nipistää reilusti.
Kolmas homma oli rahan säästäminen, ja tässä onkin ollut eniten tekemistä, varsinkin nyt kesän kuluessa reissuihin on valunut euroja enemmän, kuin oli tarkoitus. Mutta, kymppitonnin säästötavoitekin on jo puolivälissä, joten ehkä se siitä.
Kevään jälkeen tälle kesälle keksin myöskin kolme asiaa, joihin haluan erityisesti keskittyä:
Alppikesä
Vietän taas kesän Chamonix'ssa, joten haluan tietysti kiivetä niin maan pirusti. Mitään yksittäisiä huippuja tai muita isompia projekteja ei ole tulilla, vaan päätavoite on vaan kiivetä pitkiä hienoja reittejä ja pitää hauskaa. Ilmastonmuutoksen ja kesän helleaallon takia olosuhteet Alpeilla ovat todella haastavat ja ylempänä vuorilla monet reitit ovat vaarallisessa kunnossa. Surullista nähtävää, kun jäätiköt ovat paljaina ja sulavat silmissä. Voi olla, että omana elinaikanani Alppien lumihuipuista on vain rippeet jäljellä.
Juoksemisen aloittaminen
Kaduttaa jo nyt, sillä inhoan juoksemista. Mutta, tavoitteeni olisi, että vielä tässä elämässä pystyisin lönköttelemään esimerkiksi kympin lenkin voimatta pahoin ja vihaamatta joka sekuntia. Paremmasta kunnosta olisi myös vuorilla iloa.
Tuntuu, että jokainen puolituttu on oman elämänsä ultramaratoonari, ja itse hikoilen tuskasta parin kilometrin jälkeen. Luulen, että juoksemiseen ei auta kuin juokseminen, yritän siis saada itseni vähän useammin lenkkipoluille.
Ranskan opiskelu
Olen tahkonnut ranskaa viime vuonna lukuisilla etäkursseilla, mutta nyt kevään ajan olen pitänyt taukoa. Heinäkuun hikoilin töiden kautta todella intensiivisellä kesäkurssilla, ja eihän se hauskaa ollut, mutta tulipahan tehtyä. Kielitaitoni on jossain siinä rajamailla, että vielä kun osaisi vähän paremmin, pystyisi kommunikoimaan oikeasti eri tilanteissa. Ehkä tästä pitää syksyllä jatkaa...