Ei mikään runotyttö

Hävettää myöntää, mutta en erityisemmin pidä runoista. Muita tekstejä kyllä rakastan: kaunokirjallisuutta, novelleja, artikkeleita ja laulujen sanoituksistakin innostun. Runot sellaisenaan ovat kuitenkin vähän nääh.

Luin äskettäin kirjan, jossa siteerattiin Bertolt Brechtiä ja taisin ymmärtää ensi kertaa runouden päälle. Pätkän nimi on Pleasures (saksaksi Vergnügungen) ja jotenkin näissä sanoissa tuntuu olevan kaikki olennainen juuri nyt.

First look from morning's windowThe rediscovered bookFascinated facesSnow, the change of the seasonsThe newspaperThe dogDialecticsShowering, swimmingOld musicComfortable shoesComprehensionNew musicWriting, plantingTravelingSingingBeing friendly

// I don't really like poems that much. But, these words by Brecht felt perfect at this moment.