Aamu ilman darraa

Tätä on odotettu!

Ystäväni Katri Ylinen kirjoitti kirjan dokaamisen lopettamisesta. Uskon, että moni löytää tästä kirjasta tarpeellista, ehkä jopa elintärkeää, vertaistukea, jos kuppi maistuu liikaa ja selviämiskeinot (pun intended) ovat hakusessa, eivätkä perinteiset alkoholiongelmien kuvaukset puhuttele taikka AA-kerho ei tunnu omalta paikalta.

Alkoholiriippuvuuden kuvaaminen kaupunkilaisen milleniaalinaisen kokemuksen kautta tuo ongelman näkyville sellaisena, johon ei ole ollut paljoa samaistumispintaa, ainakaan julkisuudessa. Katrin ja Laura Wathénin @darravapaa -yhteisö Instagramissa on nopeasti noussut kansalliseksi puheenaiheeksi, someyhteisön lisäksi heillä on mm. podcast Ylellä ja alkoholittomia klubi-iltoja. On hienoa, miten dokauskeskeisen kulttuurin kyseenalaistamista on mahdollista tehdä freesisti ja saarnaamatta.

Aamu ilman darraa -kirjassa mennään syvemmälle moniin teemoihin, joita somessa on jo sivuttu. Pidän siitä, miten kirjassa henkilökohtaisuus yhdistyy yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen ja alkoholin kulttuurisen merkityksen arviointiin. Päihdepalvelujen saatavuus on vahvasti poliittinen kysymys, samoin päihdeongelmiin liittyvien stigmojen purkaminen.

Juomisen lisäksi Katri kirjoittaa erityisen hienosti häpeästä. Erityisen mieleenpainuva oli kohtaus eduskunnasta, miten ohut ja sattumanvarainen on raja julkisen ja yksityisen häpeän välillä.

Kuuntelin äänikirjan yhdeltä istumalta. En yleensä ole suuri äänikirjojen ystävä, mutta Katri lukee kirjansa itse, mikä tekee tekstistä elävää ja henkilökohtaista. All in all, olen ihan helkkarin iloinen ja ylpeä, että tämä kirja on olemassa, ja oli ihanaa päästä mukaan julkkaribileisiin, kun kävin Helsingissä.

Osta kirja esim. Into Kustannuksen kaupasta, lainaa kirjastosta, lataa äänikirjapalvelusta. Ihan sama mistä, mutta: lue, kuuntele!