Päivävaellus Troodos-vuorilla Kyproksella

Troodos vuoret Atalanti trail Kypros

Pitkästä aikaa blogin puolelle moikka! Tässä on ollut varsin vinhasti tekemistä loppukesällä ja alkusykysystä: ensin vietin elokuussa kuukauden Ranskassa Chamonix'ssa kiipeilemässä, yritin huiputtaa Matterhornin Sveitsissä, palasin pikaisesti Belgiaan, kävin työreissulla Strasbourgissa, kiipesin yhden viikonlopun halkeamia Saksassa ja sitten lensin Kyprokselle, palasin Belgiaan, pyyhälsin uudestaan töihin Strasbourgiin ja niin edelleen...

On totta tosiaan ollut paluu normaaliin, eli autovuokraamon tiskille, aamuvarhaisiin lentokenttähetkiin ja nopeisiin pikajuniin. Onneksi on syysiltoja aikaa kirjoitella kokemuksia ylös. Aloitetaan Kyproksesta.

Kyproksella vietin viikon perhesyistä, mutsini asuu nykyään siellä töiden takia. Oltiin ensin arkipäivät pääkaupunki Nikosiassa saaren sisäosissa ja sitten viikonloppu rannikolla. Kun rantaelämän lisäksi mietittiin muuta tekemistä, päädyttiin tekemään pieni vaellus Troodos-vuorilla.

Troodos vuoret Atalanti trail KyprosTroodos vuoret Atalanti trail KyprosTroodos vuoret Atalanti trail Kypros

Niinpä yhtenä päivänä otettiin mutsin kanssa suunnaksi Troodos-vuoret ja siellä kulkeva Atalanti trail -niminen retkeilyreitti. 14 kilometrin mittainen rengasreitti kulki Chionistra-vuoren ympäri noin 1700 metrin korkeudella. Reitti kulki suht tasaisesti rinteen myötäisesti ilman merkittäviä korkeuseroja ja polku oli helppokulkuista. 14 kilometriä taittui noin neljässä tunnissa aika rauhallisesti edeten. Reitin seuraaminen oli selkeän polun ja hyvien merkintöjen takia vaivatonta.

Polun varrella oli paljon Kyprokselle tyypillisiä kasveja ja puita. Merkittävimmät niistä, kuten satoja vuosia vanha kataja, oli merkattu selkein kyltein. Ylhäältä vuorilta näkyi hienosti moneen suuntaan saaren yli rannikolle asti.

Helteisen Nikosian jälkeen oli ihanaa päästä raikkaaseen ulkoilmaan, ylempänä lämpötila oli siedettävämpi ja raikas tuuli virkisti kävellessä. Kun oli juuri viettänyt pitkä aikaa Alpeilla, on tosin sanottava, että niiden lumihuippujen jälkeen Troodos-vuoret olivat kyllä enemmänkin hiekkaisia pikku kukkuloita.

Edellinen
Edellinen

Syysloman kiipeilyt Geyikbayirissa Turkissa

Seuraava
Seuraava

Majavien mailla - Isojärven kansallispuisto