Pikapysähdys Kosovossa
Belgradista jatkettiin matkaa bussilla Pristinaan, Kosovon pääkaupunkiin. Olin tästä visiitistä erityisen innoissani, uusien valtioiden muodostuminen on mielenkiintoista. Tein aikanaan kandityöni yliopistolla valtioiden tunnustamisen oikeudellisista vaikutuksista, sivusin silloin Kosovonkin kansainvälisoikeudellista asemaa.
Tällä hetkellä reilusti yli puolet maailman maista, muun muassa Suomi ja Yhdysvallat, on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, mutta esimerkiksi Serbia, Kiina ja Venäjä eivät. Maassa on toimii edelleen YK:n rauhanturvaoperaatio pyrkimyksenään vahvistaa demokratiaa ja ylläpitää rauhaa.
Kosovon pääkaupunki Pristina vaikutti lyhyellä pysähdyksellä sympaattiselta. Matkalla hostellille napattiin kävelykadun varrelta grilliruokaa, annosta ei ollut hinnalla pilattu ja hyvin maistui. Illalla lähdettiin ulos, yksi keskustan kaduista oli reunustettu pienillä baarimökeillä (kuvittele joulumarkkinat, mutta kaljalla ja drinkeillä), niiden väliin jäävä alue oli yhtä valtavaa terassia. Illan pimetessä jengiä pakkasi paikalle paljon ja tunnelma oli mukavan eloisa.
Keskustan läpi kävellessä tuli nähtyä kaupungin kaikkein mainioin arkkitehtuuripläjäys, Pristinan kirjasto. Rakennuksen kupolit ja pinnan verkkomaiset yksityiskohdat saivat sen näyttämään enemmän avaruusasemalta scifi-leffassa, kuin kansalliskirjastolta. Matkalle osui myös kaunis moskeija ja äiti Teresan mukaan nimetty kirkko. Kirkon torniin pääsi parilla eurolla hissillä ylös, sieltä oli komeat maisemat.
Majoituimme Oda-nimisessä hostellissa, ainakaan Applen karttapalvelu ei oikein osannut laittaa sitä oikeaan paikkaan, vaan kierrettiin vähän harhaan. Muutoin hostelli oli oikein mukava, mutta jaetussa huoneessa osa porukasta paukkasi sisään keskellä yötä valot päällä ja kovalla kolinalla, eräs huonetoveri puolestaan kuorsasi kuin moottorisaha… Autenttinen hostellikokemus, kyllä, kunnon yöunet, ei.
Yhden yön pysähdys Kosovossa oli suunnilleen sitä, mitä ajattelin ja olin todella iloinen tässä maassa käymisestä.
