Joulun kiipeilyloma Costa Blancalla
Vietin joulua kalliokiipeilyn parissa Espanjassa. Tukikohtana Costa Blancan seikkailuihin toimi kumppanin sukulaisen talo Altean kukkuloilla, aivan Benidormin turistirysän tuntumassa.
Joululoma oli todellakin LOMA. Nappasin menomatkalla kun ajettiin Belgiasta Espanjaan karsean räkätaudin, ja reissun ensimmäinen viikko meni sängyn pohjalla. Hyvä tapa karsia odotuksia ja paineita pois, kun puolikuntoisena ei todellakaan jaksanut kiertää nähtävyyksiä tai muutoin pingottaa mistään.
Kiipeilyn osalta Costa Blanca yllätti iloisesti. Parhaimmillaan t-paitakelit ja mukavasti monia keskenään erilaisia kallioita lyhyen ajomatkan päässä majapaikasta.
Olta
Reissun alkuun vietettiin useampi lyhyt päivä lähikalliolla Oltassa. Maisemat ylhäältä rinteesta ovat komeat, Peñón de Ifachin töppyrä meren äärellä näkyy hienosti. Oltassa reittejä ei ole määrällisesti paljoa, mutta meidän tarpeisiin juuri sopivasti: mukavia vitosia lämmittelyyn ja kaksi hienoa 6b:tä. Itse yritin Tai Chi -nimistä herkempää reittiä ja kumppani työsti hienoa Tufa Groovea. Topo löytyi 27cragsista.
Sierra de Toix
Meren rannalla kiipeäminen kuumotteli, sillä reiteille piti laskeutua – kun menee alas, on pakko päästä myös ylös. Kiivettiin ensin Magical mystery tour, superhauska pikku seikkailu. Reitillä oli pari muutakin tiimiä, joten hetki meni jonotellessa, muutoin 5/5.
Koko reissun, kenties jopa koko vuoden, paras reitti oli Parle, 3 köydenmitan 6a+. Kiipeilykaverini on puhunut tästä reitistä jo vuosikaudet, ja oli mahtavaa tikata hänen bucket list -reitti yhdessä. Reitti alkaa 60 metrin laskeutumisella rantakallion aukosta alas meren ääreen. Laskeutuminen kuumotti aika lailla, mutta varsinainen kiipeily oli aivan älyttömän siistiä ja suth suoraviivaista. Ympäristö ja tunnelma teki reitistä erityisen: kimmeltävä meri taustalla ja todella hieno luolamainen tila, jonka seinämää noustiin takaisin maan pinnalle. Instagramissa lyhyt video reitiltä!
Sella
Kahtena päivänä käytiin kiipeämässä sporttia sisämaassa Sellan laaksossa. Lähestymistä ei lainkaan ja satoja reittejä, joista valita. Valitettavasti 27:n topo ei täällä oikein ollut parhaimmillaan, reittejä oli vaikea löytää ja ensimmäinen kiipeilypäivä meni vähän turhautuneeseen haahuiluun.
Reissun viimeinen kiipeilypäivä ennen paluumatkaa Belgiaan oli Sellassa, silloin kulki paremmin. Epämääräiset pelot ja mukavuusalueella jumittaminen ovat olleet kiipeilyäni selvästi rajoittavia asioita ja olen junnannut samalla tasolla jo vuosia. Sellassa tuntui, että syksyn treenaaminen alkaa tuottaa tuloksia ja eteenpäin on menty: minulla oli tosi vahva päivä, liidaaminen tuntui hyvältä ja uskalsin kokeilla puskea kunnolla omaa maksimia.
El vuelo de la máquina 6b+ oli hyvä huipennus reissulle, uskalsin kiivetä itselleni vaikeaa reittiä liidinä pidemmälle kuin ajattelinkaan ja tehdä paljon tiukkoja mooveja pulttien yllä. Vaikka reitti ei mennyt toppiin, teki tämä itsevarmuudelle hyvää. Tästä kelpaa jatkaa treenejä kohti kesää 2024!
