Pikavisiitti Suomeen

mummola

Edellisestä kerrasta kun kirjauduin tänne blogisivulle onkin kulunut jo tovi. Mutta eipä siinä, onkin ollut vähän kaikenlaista. Koronasta toipumisen ja Kyproksen reissun jälkeen toukokuu kului työmatkoilla ja Alpeilla ja toimistolla painaessa, kesäkuu alkoi sekin tiukalla työrupeamalla ja pikaisella Suomen-reissulla.

Kävin edellisen kerran Suomessa liki vuosi sitten, ei ole ollut varsinaisesti asiaa. Helsinki-Vantaalla lentokenttä oli muuttunut tyystin, kotona hanavesi maistui uskomattoman hyvältä, söin pussikaupalla salmiakkia. Ajoin maalle isovanhempien luokse ja yritin olla hyödyksi; leikkasin nurmikkoa, pesin perunoita, kuunneltiin Järviradiota. Mietin, miten vanhat ihmiset pienenevät, kun lähtiessä halasin mummoa taas vähän alemmas.

Yes yes yes Helsinki Jokapoika paita

Helsingissä muistin, miten pieni kaupunki onkaan, kun törmäsin sattumalta moneen tuttuun ja yhteen eksään (en moikannut). Siltä osin kaupunki on muuttunut tai minä unohtanut, että en osannut enää ratikkalinjoja yhtään ja kiersin tahtomattani Senaatintorin toistuvasti turhaan. Metroasemalla joku kertoi sekoittaneensa piimää ja kossua.

Juhlin syntymäpäivääni lempibaarissa lempinaamojen keskellä. Viimeinen vuosi alle kolmekymppisenä.

Tuntui monesti siltä, että nyt jos palaisi Helsinkiin, elämä olisi aika tasan samanlaista, kuin kolme vuotta sitten kun muutin pois: samoja ihmisiä samoissa paikoissa, samoja annoksia samoissa ravintoloissa. Samaan aikaan lohdullinen ja vähän ahdistava ajatus..

Talviretki Porkkalanniemeen

PorkkalanniemiUntitledPorkkalanniemi

Vuoden viimeisenä päivänä lähdettiin kummilapseni ja minun kummitätini kanssa retkelle. Ajettiin Kirkkonummelle, Porkkalanniemeen.

Historiallisen merkityksen lisäksi (Neuvostoliitto piti tukikohtaa Porkkalassa jatkosodasta vuoteen 1956) lisäksi tiesin, että kesällä paikka on ollut monien suosima pyöräretkikohde. Merellisten maisemien lisäksi en oikein osannut odottaa, millaista siellä olisi vuodenvaihteen aikaan.

Vähän surullistahan se on, että uuden vuoden sijaan sää olisi voinut olla marras- tai maaliskuusta: harmaata, kosteaa, vihreää. Meri laineili hiljaa harmaana, horisontin ja pilvien rajaa hädin tuskin erotti. Sen verran sentään kävi tuuri, että sinä aikana kun käveltiin ulkona, ei juuri satanut ennen kuin lähdettiin takaisin autolle.

Jätettiin auto parkkipaikalle ja tallusteltiin merkittyä reittiä sekä Telebergetin kierros että pisto Pampskatanin kärkeen. Siellä syötiin pullat ja kahvit taukopaikalla, jossa riitti muitakin retkeilijöitä. Matkaa tuli muutama kilometri, kiva pieni ulkoilu. Pakko myöntää, että omina teiniaikoina luontoretkeily olisi ollut ehkä vähiten cool asia maailmassa, mutta reippaasti myös esiteini-ikäinen kummityttö jaksoi lampsia mukana.

En ole ajatellut, että meri olisi lainkaan oma elementtini, mutta siloisista rantakallioista ja käppyräisistä männyistä pidin Porkkalassa kovin. Varsinkin urbaanissa Brysselissä vietetyn korona-ajan jälkeen veden läheisyys tuntui virkistävältä. Uudenvuoden pikkujuhlissa myöhemmin samana päivänä puhuttiin paljon purjehtimisesta, sitä olisi tänä vuonna kiva taas päästä tekemään, vaikken veneessä mitään hyödyllistä osaakaan tehdä.

Lisätiedot Porkkalan reiteistä ja kulkuyhteyksistä: luontoon.fi

Heinäkuu Suomessa

Lemmenlaakson luonnonsuojelualue

Kiitos koronakevään, menivät suunnitelmani kevään reissujen osalta melko metsään. Kesäkuun loppupuolella päätin siirtää etätoimistoni Brysselistä suosiolla Suomeen ja majailla siellä käytännössä koko heinäkuun ajan. Suomi-loma oli samalla radiohiljaisuutta tällä kanavalla, kiva olla nyt taas linjoilla.

Edellisen kerran kävin Suomessa itsenäisyyspäivän aikaan, puolessa vuodessa ehti jo kertyä koti-ikävää aika tavalla. Ystäviä ja perhettä oli ihanaa nähdä, nautin lukusia aamiaisia, lounaita, kahveja ja kaljoja eri kaverien kanssa. Erityisen nastaa oli kuitenkin ehtiä hengailla parhaan pikkusiskoni kanssa.

HelsinkiUntitled

Ostin keväällä asunnon Helsingistä ja sain avaimet sinne heinäkuun alussa. Koska asuntokaupat tehtiin ilman, että kävin kämpässä paikan päällä, oli aika hurjaa nähdä oma asuntoni ensimmäistä kertaa oikeassa elämässä. Pikku yksiö osoittautui onneksi aivan hurmaavan söpöksi.

Aion jatkossakin pysyä Brysselissä, joten kämpän laittamisessa valmiiksi vuokralaiselle oli kaikenlaista pientä hommaa. En ole todellakaan mikään remonttiraija, mutta niin vaan kämpän seinät saatiin maalattua kaverien avustuksella. Kaikkea sitä pystyy, kun vaan ryhtyy.

purjehdusSeitsemisen kansallispuisto

Töiden ja tuttujen ohella erityisen ihanaa Suomessa ollessa oli päästä nauttimaan luonnosta niin maalla kuin merelläkin. Purjehdusretki ystävien kanssa oli ihanin, seilasimme viikonlopuksi Helsingistä itään päin. Saarihyppelyä, rantakallioilla köllöttelyä, uintipulahduksia, meritunnelmaa ja makeita päiväunia, ei valittamista.

Siskojen kanssa puolestaan paineltiin mökiltä Seitsemisen kansallispuistoon yhden yön vaellusretkelle. Teltassa nukutti pitkästä aikaa makeasti ja metsäpoluilla ja pitkospuilla sai sellaisen annoksen luonnossa liikkumista varastoon, että tulevasta syksystä Belgiassa saattaa ehkä selvitä.

Kun Suomessa illat alkoivat jo hämärtää, on Keski-Eurooppaan paluussa se kiva puoli, että täällä lomakausi on vielä ihan täysillä käynnissä. Vaikka korona onkin pistänyt ison osan suunnitelmista jäihin, on aikeissani lähteä Alpeille. Sieltä pääsee tarvittaessa helposti maata pitkin pois, jos koronatilanne lähtee taas käsistä.

#KotHamAdventure – seikkailu Kotkan seudulla

Merikeskus Vellamo Kothamadventure Kotka Hamina Visitkotkahamina

Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina

Kotka-Haminan seutu on ennalta ollut minulle täysin tuntematonta aluetta. Tiedän, että isovanhempani käyvät joka kesä Kotkassa Meripäivillä, mutta suunnilleen siihen mielikuvani seudusta ovat rajoittuneet. Olinkin todella mielissäni, kun pääsin osallistumaan #KotHamAdventure-viikonloppuun, jossa iso ryhmä bloggaajia ja muita sosiaalisen median vaikuttajia kutsuttiin tutustumaan alueen tarjontaan niin kulttuurin kuin muiden seikkailujen muodossa. Viikonloppu osoitti, että Kotkasta ja lähialueilta löytyy tekemistä monenlaiseen makuun!

Merikeskus Vellamo

Aloitimme tutustumisen merikeskus Vellamosta. Vuonna 2008 valmisteluneen rakennuksen arkkitehtuuri teki suuren vaikutuksen. Ilmari Lahdelman suunnittelema rakennus on muodoltaan hyökyaallon mallinen ja aaltoilevat pinnat jatkuvat myös rakennuksen sisällä. Ulos kattotasanteelle pääsee kävelemään, rannan nosturit muistuttavat sataman läheisyydestä.

Vellamossa ihastutti erityisesti se, että samojen seinien sisällä oli esillä monia keskenään hyvin erilaisia näyttelyitä. Merimuseossa näytillä oli veneitä ja merenkulun historiaa, Kymenlaakson museon puolella puolestaan paikallista elämänmenoa ja esimerkiksi Karhulan upeita lasiesineitä. Vaihtuva näyttely Sex and the Sea kuvasi merimiesten rakkauselämää. Nuorimmilta kävijöiltä kielletty näyttely kuvasi hyvinkin rehellisesti suhde-elämää merellä ja satamissa sekä toisaalta heillä, jotka olivat kotona odottamassa.

Vellamoon pääsee kertamaksulla tai Museokortilla. Sex and the Sea on esillä tulevan tammikuun loppupuolelle saakka.

Kothamadventure Visit Kotka-Hamina Erämyskeisarin kosket
Kuva: Visit Kotka-Hamina

Koskenlasku Kymijoella

Museokierroksen jälkeen suunnattiin Kymijoelle. Erämys Keisarin Kosket järjestää joella useita erilaisia aktiviteetteja, pääasiassa koskenlaskua ja koskiuintia sekä kokous- ja ravintolapalveluja. Meidän porukalle tarjolla oli myös joogaa joen rannassa. Tällä kertaa hurjapäisemmät hommat menivät kuitenkin joogan edelle ja lähdin kokeilemaan koskenlaskua. Koskenlasku tapahtui isoilla lautoilla, jotka olivat virrassa vakaita. Koskien kohdalla meno töyssytti ja pärskytti vedet päälle.

Koskenlasku oli hauskaa hommaa, pitää ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan myös koskimelontaa kajakilla. Erämyksellä hommat sujuivat asiallisesti ja joelta palatessa odottelivat kunnon nokipannukahvit, nam!Untitled

Harjun oppimiskeskuksessa hevostelemassa

Tiiviin päivän päälle menimme Harjun oppimiskeskukseen, jossa meille tarjoiltiin illallinen Harjun kartanomiljöössä ja illalla lämpesi rantasauna. Heppatyttönä Harju on minulle nimenä tuttu, hevosalan koulutuksen lisäksi alueella järjestetään useita isoja ratsastuskilpailuja vuosittain. En tiennyt, että paikassa järjestetään myös muuta ohjelmaa.

Teininä vietin tallilla kaiken aikani, mutta viime vuosina hevoshommat ovat jääneet valitettavan vähälle. Sunnuntaina aamupalan jälkeen päästiin vihdoin tallille. Etukäteen jännitti, miten ratsastus sujuu, kun rutiinia ei enää ole. Keho kuitenkin muisti, miten ratsun saa kuulolle, mukautui hevosen liikkeeseen. Miten pienet merkit riittävät siihen, että ison eläimen kanssa löytyy yhteisymmärrys. Ratsuni oli lempeä ja kuuliainen ruuna, joka antoi kärsivällisesti anteeksi, vaikka kuskilta meinasi kunto loppua kesken tunnin. Kun tunnin lopuksi päästin ohjat vapaaksi, hymyni ylettyi varmaan korvasta korvaan.

#KotHamAdventure oli hauska reissu, joka osoitti taas kerran, että kotimaastakin löytyy monia kiinnostavia kohteita. Aina ei tarvitse lähteä kauas, Kotkaan ajaa Helsingistä vain puolisentoista tuntia ja bussillakin pääsee. Iso kiitos Visit Kotka-Haminan porukalle mahdollisuudesta päästä mukaan! Viikonloppu koottiin myös hauskalle videolle, käy kurkkaamassa! Seuraavalla kerralla Kymenlaaksossa aion mennä tutustumaan Valkmusan kansallispuistoon, ehtisiköhän vielä syksyn aikana suolle retkeilemään?

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon

konnevesi01konnevesi02konnevesi07konnevesi08konnevesi06Metsässä on hiljaista ja syyspäivän valo siivilöityy puiden läpi. Koira loikkii pitkin polkua milloin edellä, milloin takana. Pitkospuut vievät yli märkien kohtien, ilmassa tuoksuu vauhdilla etenevä syksy. Mäkinen reitti juurakkoisilla poluilla on sopivan raskas kulkea ja pää tyhjenee, kun keskittyy lähinnä siihen, ettei kompastu rähmälleen.

Luulin pitkään olevani pesunkestävä kaupunkilaistyttö, mutta viime aikoina olen huomannut, että yhä useammin tekee mieli lähteä jonnekin, missä puhelin ei löydä kenttää. Paikkoihin, joissa on metsä, jossa kulkea tai kallio, jota kiivetä, illaksi nuotio tai järvenselkä, jonne tuijoitella. Päivä Etelä-Konneveden kansallispuistossa toimi tähän tarjoitukseen mainiosti, samalla viikonloppureissulla kävin moikkaamassa isovanhempiani Keski-Suomessa.

Kauniilla säällä kansallispuistossa oli suorastaan ruuhkaa, lyhyen matkan päässä parkkipaikalta oleva Vuori-Kalajan kotapaikka kuhisi väkeä. Kun lähti polkua pidemmälle, porukka hälveni ja vastaan tuli vain satunnaisia retkeilijöitä.

Luontoon.fi kertoo kansallispuistosta kaiken olennaisen faktan ja opastaa parhaiten reitit. Itse kiersin metsässä reilut kymmenen kilometriä, Kolme vuoren kierros -reittiä pitkin parista kohtaa oikaisten. Reittimerkinnät olivat selkeät ja tiheät, tulostettu pikkukartta tosin oli ihan kiva olla mukana varmuuden vuoksi.

Seuraavan kerran kiinnostaisi lähteä tutustumaan kansallispuistoon meloen. Ehkä sitten ensi kesänä. Myös Leivonmäen kansallispuisto voisi olla mummolasta sopivan matkan päässä oleva retkikohde.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa