Syksyn suunnitelmia

Listailin tavoitteitani ensin alkuvuodelle ja sitten kuluneelle kesälle, ja nyt onkin vuoden viimeisen tällaisen tavoitepostauksen aika tälle vuodelle. Kesän kuviot sujuivat suunnitelmien mukaan, vietin hyvää aikaa Alpeilla, lenkkipoluilla ja ranskan kurssilla. Syksyksi tiedossa on osin samoja juttuja, kuin tähänkin asti (muun muassa vuoria ja kielikurssia), mutta miksipä sitä hyvältä polulta poikkeamaan.

Kilimanjaro

Vuorireissu Etelä-Amerikkaan

Vaikea uskoa, että kaukomatkailu vihdoin onnistuisi, kun tässä on pohjilla koronan ja muiden syiden takia niin tuhottoman monta peruuntunutta ja lykkääntynyttä matkaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten marraskuun alussa tavoitteena on lähteä Etelä-Amerikkaan. Reissu on jotakin vaellus- ja kiipeilyreissun väliltä, eli ei mitään isoa tai teknistä, mutta vähän uudenlaisia maisemia ja vuoria nyt kuitenkin. Matkanjärjestäjä ja maanosa ovat minulle uusia, joten olen varsin utelias, millainen reissu tuosta tulee! Kesä Alpeilla toimi hyvänä treeninä, fyysisesti tuntuu aika varmalta ja mielikin alkaa olla uusien seikkailujen tarpeessa. (Yllä oleva kuva on kevään 2020 Kilimanjaron-reissulta.)

Pariisi Eiffel-torni

Ranskan kielitasotesti

Tahkosin töiden kautta ranskan kesäkurssin ja nyt syksyllä olen jatkanut omatoimisesti opiskelua parina iltana viikossa verkkokurssilla. On kyllä sanottava, että pitkien työpäivien jälkeen subjunktiivin pänttäys kiinnostaa kovin vähän… Joulukuussa yritän saada suoritettua B1-tason kielikokeen, niin jäisi tästä kaikesta kärvistelystä kohentuneen kielitaidon lisäksi joku virallisempikin diplomi talteen.

asuminen Brysselissä

Kotoilua, kirjoja ja kaupunkikulttuuria

Olin kesällä niin kauan reissussa, että kotiinpaluun jälkeen olen ollut innoissani kaiken maailman kaupunkiriennoista. Kaupunkielämä on parhaimmillaan silloin, kun keli on niin kurja, etteivät ulkoiluhommat eivät onnistu. Syyssateilla on ihana painua elokuviin tai museoon. Goodreadsissa vuoden lukuhaasteeni alkaa olla lähes voiton puolella, sen haluaisin vielä syysiltoina saada pakettiin.

Kesän kuulumisia

Kesän kuulumisia

Kirjoitin tammikuussa tavoitteistani alkuvuodelle, ja vaikka kesä onkin jo pitkällä, nyt voisi olla sopiva hetki katsoa, miten alkuvuoden suunnitelmien osalta on mennyt. Kyse ei oikeastaan ole mistään uudenvuodenlupauksista, vaan asioista, joihin haluan keskittyä ja joiden tekemisestä on tavalla tai toisella iloa.

Ensimmäinen tavoitteeni koski säännöllisempää treenirytmiä, ja tässä onnistuin hyvin koronasta ja muista syistä katkonaisesta keväästä huolimatta. Aivan kotini vieressä Brysselissä on personal training-studio Only4coaching, ja treenasin siellä koko kevään kerran-pari viikossa. Siinä vaiheessa, kun valmentaja todella tajusi, että en halunnut näyttää erilaiselta (eli laihtua), vaan olla voimakkaampi, hommasta tuli tosi hauskaa. Tai ei aina hauskaa, mutta tulipahan tehtyä täysillä. Kroppa tuntuu vahvemmalta ja koska lähtökohtani salitreeniin oli nolla, teki hyvää oppia perusliikkeitä aivan alusta alkaen.

Toisekseen halusin roikkua vähemmän somessa ja selata päämäärättömästi Instagramia. Joo ja ei, olen lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin ja tilasin useampia paperilehtiä keskittyäkseni paremmin muuhunkin, kuin somemeuhkaan, mutta ruutuajasta olisi silti varaa nipistää reilusti.

Kolmas homma oli rahan säästäminen, ja tässä onkin ollut eniten tekemistä, varsinkin nyt kesän kuluessa reissuihin on valunut euroja enemmän, kuin oli tarkoitus. Mutta, kymppitonnin säästötavoitekin on jo puolivälissä, joten ehkä se siitä.

Kevään jälkeen tälle kesälle keksin myöskin kolme asiaa, joihin haluan erityisesti keskittyä:

Kiipeily Chamonix

Alppikesä

Vietän taas kesän Chamonix’ssa, joten haluan tietysti kiivetä niin maan pirusti. Mitään yksittäisiä huippuja tai muita isompia projekteja ei ole tulilla, vaan päätavoite on vaan kiivetä pitkiä hienoja reittejä ja pitää hauskaa. Ilmastonmuutoksen ja kesän helleaallon takia olosuhteet Alpeilla ovat todella haastavat ja ylempänä vuorilla monet reitit ovat vaarallisessa kunnossa. Surullista nähtävää, kun jäätiköt ovat paljaina ja sulavat silmissä. Voi olla, että omana elinaikanani Alppien lumihuipuista on vain rippeet jäljellä.

juoksemisen aloittaminen

Juoksemisen aloittaminen

Kaduttaa jo nyt, sillä inhoan juoksemista. Mutta, tavoitteeni olisi, että vielä tässä elämässä pystyisin lönköttelemään esimerkiksi kympin lenkin voimatta pahoin ja vihaamatta joka sekuntia. Paremmasta kunnosta olisi myös vuorilla iloa.

Tuntuu, että jokainen puolituttu on oman elämänsä ultramaratoonari, ja itse hikoilen tuskasta parin kilometrin jälkeen. Luulen, että juoksemiseen ei auta kuin juokseminen, yritän siis saada itseni vähän useammin lenkkipoluille.

Ranskan opiskelu

Olen tahkonnut ranskaa viime vuonna lukuisilla etäkursseilla, mutta nyt kevään ajan olen pitänyt taukoa. Heinäkuun hikoilin töiden kautta todella intensiivisellä kesäkurssilla, ja eihän se hauskaa ollut, mutta tulipahan tehtyä. Kielitaitoni on jossain siinä rajamailla, että vielä kun osaisi vähän paremmin, pystyisi kommunikoimaan oikeasti eri tilanteissa. Ehkä tästä pitää syksyllä jatkaa…

Vuoden vaihtuessa

maailmankolkat02Tervetuloa uusi vuosi! Nyt on myös aika pistää 2017 pakettiin, eli vuorossa on jo perinteinen vuosikooste. Aiemmat koosteet löytyvät vuosilta 2016 ja 2015.

2017 oli varsin mainio matkailuvuosi: se alkoi vuoden ensimmäisenä päivänä lentokoneessa Lontoosta kotiin ja päättyi syksyllä kiipeilyreissuihin Ranskassa. Väliin mahtui muun muassa Budapest ja Berliini, sekä lähes kolmen viikon eeppinen kesäreissu, jossa kiersin halki Euroopan Baltiasta Balkanille. Oli hyvä.

Harrastusrintamalla kiipeily piti yhä otteessaan. Kesällä vietin upeita hetkiä Olhavalla, talvikausi puolestaan kuluu taas Kiipeilyareenan seinillä. Edistys kiipeilyhommissa on ollut alkutalvesta tuskaisen hidasta, on tuntunut oikeastaan siltä, että suunta on jopa alaspäin. Onneksi kiipeilyssä kipinää pitää yllä muukin, kuin kovemmat greidit, muuten olisi hermo mennä.

Tänä vuonna hurahdin myös täysin joogaan, ja joka torstaisesta astanga-tunnista on tullut yksi viikon selkeistä kohokohdista. Töissä olen päässyt vuoden alusta alkaen opiskelemaan ranskan alkeita. Kielten opiskelusta aikuisena voisin sanoa sanan jos toisenkin, pitää palata tähän ihan omassa tekstissä.

2017 tiiviisti numeroina:

  • 50 matkapäivää
  • 16 käytyä maata
  • 150 treeniä
  • 10 luettua kirjaa

Tulevana vuonna tavoite on jatkaa reissailua reippaaseen tahtiin, mutta vähän fiksummin. Laskin vuoden lopussa hiilijalanjälkeni ja muut elämäntapojeni ilmastovaikutukset Sitran elämäntapalaskurilla. Vaikka tiesin lentomatkailun olevan syntilistani kärjessä, olin järkyttynyt siitä, että lentämisen osuudesta vuosipäästöissäni. Saastuttaisin siis peräti puolet vähemmän, jos en lentäisi hupimatkoja. En ole vielä päättänyt, asetanko itselleni lentokiintiön, alanko pulittaa lentomaksuja päästöjen kompensoimikseksi vai miten saan tapani parannettua.

Harrastuspuolella haluan jatkaa kiipeilyn parissa, yrittää löytää taas parempaa fiilistä lajiin ja ehkä treenata vähän suunnitelmallisemmin. Kiipeilyn suhteen kiinnostaa myös jää- ja vuorihommat, mutta maltilla ja omalla painollaan, jos hyviä tilaisuuksia tulee vastaan.  Lumilaudan kanssa pitäisi päästä rinteeseen heti, kun etelässä on siihen keliä, kesällä rullailla taas longboardilla.

Yksi vuoden suurimmista tavoitteista liittyy opintoihin: tänä vuonna aion vihdoin pistää maisteriopintoni ruotuun tavalla tai toisella. Ilmoittauduin syksyllä yliopistolle läsnäolevaksi suurin suunnitelmin, mutta homma lässähti aika pahasti. Uutta yritystä uudella vaihteella kehiin.

Tavoitteet vuodelle 2018:

  • 10 käytyä maata (mahdollisimman monta uutta)
  • pidempiä matkoja, vähemmän lentoja
  • 100 treenikertaa (myös uusia lajikokeiluja)
  • 25 luettua kirjaa
  • maisteriopinnot mallilleen

Kyllä se siitä

motivaatiovalasPostilaatikossa on kolme kirjettä Kelasta. Sairastaminen tietää paperisotaa.

Soitan töihin. Saan kaksi kuukautta vapaata keskittyäkseni opintoihin, mikä helpotus.

Samalla haen tauotta uusia töitä. Haluan eteenpäin.

(Vastaanotimme 14 000 hakemusta, valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun.)

Herään aikaisin joka aamu, menen kirjastoon. Satoja sivuja sanoja.

Mietin painavia asioita, näköalattomuutta, alakuloa, kyllästymistä, turhautumista.

Katselen lentolippuja, junamatkoja, etäisyyksiä kartalla.

Ensi talveksi lähden Saksaan, kiitos Erasmus. Aion olla onnellisempi ja oppia kieltä.

Sitä ennen pitää sitkutella Suomessa.

Kyllä se siitä.

// On my mind: work, studies, getaway plans.

Lisää kahvia kiitos kyllä

office

Kiitos sairasloman, olen lillunut alkuvuoden kummallisessa välitilassa. Tavallaan tiedostan vuoden vaihtuneen ja ihmisten palanneen arkeen jo aikoja sitten, toisaalta tammikuun vaihtuminen helmikuuksi tuli pyytämättä ja yllättäen.

Tätä vuotta on mennyt jo toista kuukautta, joten ehkä meikämuijan täytyy vihdoin saada vähän ryhtiä elämään. Murtunut jalka rajoittaa liikkumista, mutta sen ei tarvitse rajoittaa aivotoimintaa.

Kalenteri 2016 alkaa vähitellen täyttyä. Vaihdoin samalla vuosikausia käyttämäni uskollisen ja täydellisen Moleskinen kalenterin tuliaisena saamaani Arne Jackobseniin, dramaattista.

Keväällä aion keskittyä opiskeluihin, korkea aika saada kanditutkinto kasaan. Seminaari alkoi pari viikkoa sitten, aihe on jo mietittynä ja nyt pitäisi vaan saada lähdemateriaalit kahlattua ja tartuttua itse kirjoitustyöhön. Samalla ei-niin-pieni ääni pään sisällä huutaa, että ainakaan hallintotieteestä en valmistu maisteriksi ikinä, joten elämä kandin jälkeen on lähinnä yksi iso kysymysmerkki.

Onneksi loppuvuodeksi on varasuunnitelma maanpaon muodossa. Laitoin luokattoman huonot motivaatiokirjeet menemään Saksaan Frankfurt Oderiin ja Itävallan Salzburgiin. Ei ehkä ole oikein sanoa näin, mutta vaihtohaku houkuttelee lähinnä siksi, että se on helppo ja halpa tapa päästä pois Suomesta ja saada aikaa vaan olla ilman turhia vastuita ja valmistumispaineita. Heh, SSS-hallituksen mallikansalainen ja ideaaliopiskelija täällä hei.

// I have absolutely no idea what I’m going to do with my life and studying sucks, February 2016 edition.