Syksyn suunnitelmia

Listailin tavoitteitani ensin alkuvuodelle ja sitten kuluneelle kesälle, ja nyt onkin vuoden viimeisen tällaisen tavoitepostauksen aika tälle vuodelle. Kesän kuviot sujuivat suunnitelmien mukaan, vietin hyvää aikaa Alpeilla, lenkkipoluilla ja ranskan kurssilla. Syksyksi tiedossa on osin samoja juttuja, kuin tähänkin asti (muun muassa vuoria ja kielikurssia), mutta miksipä sitä hyvältä polulta poikkeamaan.

Kilimanjaro

Vuorireissu Etelä-Amerikkaan

Vaikea uskoa, että kaukomatkailu vihdoin onnistuisi, kun tässä on pohjilla koronan ja muiden syiden takia niin tuhottoman monta peruuntunutta ja lykkääntynyttä matkaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten marraskuun alussa tavoitteena on lähteä Etelä-Amerikkaan. Reissu on jotakin vaellus- ja kiipeilyreissun väliltä, eli ei mitään isoa tai teknistä, mutta vähän uudenlaisia maisemia ja vuoria nyt kuitenkin. Matkanjärjestäjä ja maanosa ovat minulle uusia, joten olen varsin utelias, millainen reissu tuosta tulee! Kesä Alpeilla toimi hyvänä treeninä, fyysisesti tuntuu aika varmalta ja mielikin alkaa olla uusien seikkailujen tarpeessa. (Yllä oleva kuva on kevään 2020 Kilimanjaron-reissulta.)

Pariisi Eiffel-torni

Ranskan kielitasotesti

Tahkosin töiden kautta ranskan kesäkurssin ja nyt syksyllä olen jatkanut omatoimisesti opiskelua parina iltana viikossa verkkokurssilla. On kyllä sanottava, että pitkien työpäivien jälkeen subjunktiivin pänttäys kiinnostaa kovin vähän… Joulukuussa yritän saada suoritettua B1-tason kielikokeen, niin jäisi tästä kaikesta kärvistelystä kohentuneen kielitaidon lisäksi joku virallisempikin diplomi talteen.

asuminen Brysselissä

Kotoilua, kirjoja ja kaupunkikulttuuria

Olin kesällä niin kauan reissussa, että kotiinpaluun jälkeen olen ollut innoissani kaiken maailman kaupunkiriennoista. Kaupunkielämä on parhaimmillaan silloin, kun keli on niin kurja, etteivät ulkoiluhommat eivät onnistu. Syyssateilla on ihana painua elokuviin tai museoon. Goodreadsissa vuoden lukuhaasteeni alkaa olla lähes voiton puolella, sen haluaisin vielä syysiltoina saada pakettiin.

Kokemuksia futon-sängystä

futon patja sänky kokemuksia

Palasin parin kuukauden kesäreissulta kotiin Brysseliin, ja hyvä kun olin saanut reissukamoja purettua, aloin rymsteerata asuntoani uuteen uskoon. Kämpässäni on kaksi huonetta, olohuone ja eteishuone, jossa on myös parvi. Olen tähän asti nukkunut parvella ja alakerran tila on ollut melko vajaalla käytöllä.

Nyt päädyin kuitenkin roudaamaan futon-sänkyni alakertaan kirjahyllyn eteen, ja uusi järjestys teki koko huoneesta hetkessä käyttökelpoisemman.

Olen nukkunut viimeiset 10 vuotta futonilla. Vaikka unenlahjani ovat hyvät eikä selkäni ole kovinkaan herkkä sille, millaisella alustalla nukun, olen vahvasti sitä mieltä, että futonilla yöunet ovat kaikkein parhaimmat. Brysseliin muutettuani ostin Futon Design -kaupasta perinteisen puuvillafutonin. Patja on todella jämäkkä ja melko kova, kaikki yövieraat eivät ole sitä arvostaneet, mutta minulle toimii mainiosti.

Löysin Facebookin marketplacesta käytettynä tanskalaisen Karup Designin Roots -vuodesohvan. Alusta toimii hyvin sängynrunkona, jotta futon saa pohjastakin hengitettyä. Futonia ei siis suositella pidettäväksi suoraan lattiaa vasten. Tässäkin huonekalussa muokattavuus ilahduttaa: jos joskus päädyn toisenlaiseen nukkumisjärjestelyyn, voi Roots-runkoa käyttää sohvana tai vierasvuoteena. Olohuoneessa minulla on saman merkin pieni Beat-futonsohva.

Nyt kun sänky on alakerrassa, siinä tulee pötköteltyä enemmän muutenkin kuin nukkuessa. Myöskin koiravieraiden varalta sänky kaipaa enemmän suojausta. Futonpatjan päällistä ei saa irroitettua pesua varten, jolloin tahranpoisto on vaivalloista. Päädyin hankkimaan Yumekolta Tencel-patjansuojuksen. Patjansuojuksen voi heittää pesuun tarvittaessa ja se pehmentää futonin pintaa hieman.

Talven ja korkeiden lämmityskulujen (tai vaihtoehtoisesti viluisten varpaiden) varalta satsasin myöskin uuteen peittoon: tilasin Finlaysonilta villatäytteiden Aito-peiton ja saman sarjan Aito-tyynyn. Lakanatkin ovat Finlaysonilta, pellavalakanat ovat iholla tosi miellyttävät ja niiden pitkäksi luvattu käyttöikä viehättää.

Kasvitieteellinen puutarha Brysselissä – Meise Plantentuin

Meise puutarha kasvihuone Bryssel

En edes tiennyt Meisen kasvitieteellisen puutarhan olemassaolosta, ennen kuin kaverini ehdotti sunnuntairetkeä sinne. Se oli aivan loistava idea, kasvihuoneet olivat korona-aikaankin tosi kiva retkikohde Brysselin tuntumassa.

Hieman Brysselin ulkopuolella sijaitseva puutarha on perustettu jo 1700-luvun lopulla. Vanhat, valtavat kasvihuoneet ovat täynnä erilaisia kasveja tropiikista aavikoille. Kahden kasvihuoneen, isomman ja pienemmän, lisäksi puutarhan tiluksilta löytyy linna (tietysti, Keski-Euroopassa kun ollaan), kahviloita, erilaisia puulajeja ja laaja ruusutarha. Puiston alueelle pääsi vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan, niinpä turvavälit pysyivät hyvin ja maskit tietysti kasvoilla.

Plantentuin MeiseMeise kasvihuone BrysselMeise greenhouse Brussels

Belgian koronasulku on jatkumassa näillä näkymin pitkälle kevääseen. Eristäytyminen ja arkisen tekemisen puute alkaa vaihteeksi tuntua aika raskaalta, niinpä oli ihanaa mennä jonnekin uuteen, kauniiseen ja kiinnostavaan paikkaan kotisohvalla kyhjöttämisen sijaan.

Keskellä talvea ei kasvihuoneissakaan kukoistanut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tihkusateisena talvipäivänä eksoottisten kasvien keskellä kulkeminen oli silti täydellinen pako korona-arjesta. Kasvihuoneiden kostea ilma tuoksui sademetsiltä ja sellaisilta maisemilta, joiden näkemistä pitää pandemian takia vielä malttaa odottaa.

Kierteltiin myös puutarhan ulkoalueilla, mutta ne eivät harmaana talvipäivänä vielä olleet parhaimmillaan. Ainakin ruusutarhaa pitää tulla katsomaan keväämmällä uudelleen!

Plantentuin Meise
Nieuwelaan 38, 1860 Meise
www.plantentuinmeise.be/en/

Katso myös muut kasvihuonekirjoitukseni:

Marraskuun kuulumisia Brysselistä

Bryssel marraskuu

Lokakuun lopun kiipeilyreissun jälkeen elämässäni on tapahtunut varsin vähän. Keski-Eurooppa käy parhaillaan läpi toista erää tiukkaa korona-lockdownia, joten suunnilleen kaikki mahdollinen täällä Belgiassa on ollut kiinni ja kiellettyä.

Etukäteen vähän hermostutti, mitä tästä taas tulee. Kevään pitkä lockdown oli sitten kuitenkin aika ahdistava kokemus ja Brysselissä on kaikesta huolimatta tavallaan yksin ulkomailla, jos jotain sattuisi. Varsinkin kun otsikot huusivat syksyllä sairaaloiden Belgiassa olevan kapasiteettinsa rajoilla, kyllähän se mietitytti.

Mutta hyvin tämä hidastempoinen marraskuu on sujunut. En enää edes yritä pitää kiinni kotitreeneistä, kokeilla uusia reseptejä tai muuten sen kummemmin kehittää itseäni. Etätöiden lisäksi olen oikeastaan vaan ollut, vailla mitään agendaa.

Kun on tottunut painamaan tukka putkella projektista toiseen, tämä on oikeastaan ollut melko mukavaa. Että on vaan mahdollista keskittyä ei mihinkään, olla huolehtimatta oikein mistään. (Ja tietysti on aivan valtavan etuoikeutettua sanoa näin.)

Samalla on ollut aikaa miettiä, mitä sitä haluaisi töiden lisäksi elämässään tehdä. Kiivetä ja treenata tietysti, ensi vuodelle on muodostunut jo muutamia isompia suunnitelmia sillä saralla. Jonkinlaiset järjestö- tai vapaaehtoishommatkin kiinnostaisivat vaihteeksi, kenties kehitysyhteistyön parissa. Katsotaan.

On lohdullista tietää, että kun joulukuussa lähden Suomeen, ainakin tämän syksyn pätkä kummallista korona-arkea tulee päätökseen. Vaikka tautitilanne on Suomessakin taas pahentunut, ajatus perheen ja ystävien näkemisestä ja mahdollisuudesta poistua kotiovesta ilman kasvomaskia tuntuu silti helpottavalta.

Kun ulkosuomalaisuutta alkaa olla jo reilu vuosi takana on hauska huomata, mitä kaikkea minulla kotimaasta sitten kuitenkin on vähän ikävä. Olen tehnyt mielessäni jo pitkää listaa asioista, joita ehdottomasti haluan Suomessa tehdä: metsäretkiä, lempiruokia, suosikkipaikkoja… Ja nähdä parhaita ihmisiä, totta kai. Fingers crossed, että koronatilanne on vielä joulukuussa sellainen, että tämä onnistuu.

Asioita koronan aikaan

Bryssel

”Näinä aikoina” aika saa kummallisia määreitä. Ennen koronaa, korona-aikana. Päivä toisensa jälkeen kuluu suunnilleen samanlaisena, vain mieliala ja säätila vaihtelevat, usein samankaltaiseen suuntaan. Asioita tulee ja menee, kaikki tuntuu olevan isosti irrallaan.

Asioita, joita on ok tehdä koronan aikaan: Tilata jäätelöä kotiinkuljetuksella. Pitää kiinni ihmisistä, joista ei muuten välttämättä pitäisi.

Asioita, jotka ärsyttäisivät tavallisissakin oloissa: Lidlin lenkkarit. Isojen taloudellisten päätöksen tekeminen. Epävarmuus.

Asioita, joita olen ikävöinyt Suomesta: Perhettä, eniten. Metsää, jossa tuoksuu havupuilta ja aurinko paistaa puiden välistä sammalmaahan. Prisman käytäviä, joista voi kerralla lappaa mukaan kärryyn kaiken, mitä ihminen tarvitsee.

Asioita, jotka ovat tuoneet iloa: Ystävien kasvot näyttöruudulla. Naapurin puutarhanhoidon tarkkailu parvekkeelta. Sanna Marinin hallitus.

Asioita, jotka jäävät varmasti näistä ajoista mieleen: Aplodit, jotka kaikuvat kaduilla kello kahdeksan. Se hetki, kun joutui jonottamaan ruokakauppaan ja ovella seisoi maskikasvoinen vartija.

Asioita, joita ei ole tapahtunut koronan aikana: En ole oppinut seisomaan käsilläni enkä laittamaan ruokaa. Tuskin koskaan.