Syksyn suunnitelmia

Listailin tavoitteitani ensin alkuvuodelle ja sitten kuluneelle kesälle, ja nyt onkin vuoden viimeisen tällaisen tavoitepostauksen aika tälle vuodelle. Kesän kuviot sujuivat suunnitelmien mukaan, vietin hyvää aikaa Alpeilla, lenkkipoluilla ja ranskan kurssilla. Syksyksi tiedossa on osin samoja juttuja, kuin tähänkin asti (muun muassa vuoria ja kielikurssia), mutta miksipä sitä hyvältä polulta poikkeamaan.

Kilimanjaro

Vuorireissu Etelä-Amerikkaan

Vaikea uskoa, että kaukomatkailu vihdoin onnistuisi, kun tässä on pohjilla koronan ja muiden syiden takia niin tuhottoman monta peruuntunutta ja lykkääntynyttä matkaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten marraskuun alussa tavoitteena on lähteä Etelä-Amerikkaan. Reissu on jotakin vaellus- ja kiipeilyreissun väliltä, eli ei mitään isoa tai teknistä, mutta vähän uudenlaisia maisemia ja vuoria nyt kuitenkin. Matkanjärjestäjä ja maanosa ovat minulle uusia, joten olen varsin utelias, millainen reissu tuosta tulee! Kesä Alpeilla toimi hyvänä treeninä, fyysisesti tuntuu aika varmalta ja mielikin alkaa olla uusien seikkailujen tarpeessa. (Yllä oleva kuva on kevään 2020 Kilimanjaron-reissulta.)

Pariisi Eiffel-torni

Ranskan kielitasotesti

Tahkosin töiden kautta ranskan kesäkurssin ja nyt syksyllä olen jatkanut omatoimisesti opiskelua parina iltana viikossa verkkokurssilla. On kyllä sanottava, että pitkien työpäivien jälkeen subjunktiivin pänttäys kiinnostaa kovin vähän… Joulukuussa yritän saada suoritettua B1-tason kielikokeen, niin jäisi tästä kaikesta kärvistelystä kohentuneen kielitaidon lisäksi joku virallisempikin diplomi talteen.

asuminen Brysselissä

Kotoilua, kirjoja ja kaupunkikulttuuria

Olin kesällä niin kauan reissussa, että kotiinpaluun jälkeen olen ollut innoissani kaiken maailman kaupunkiriennoista. Kaupunkielämä on parhaimmillaan silloin, kun keli on niin kurja, etteivät ulkoiluhommat eivät onnistu. Syyssateilla on ihana painua elokuviin tai museoon. Goodreadsissa vuoden lukuhaasteeni alkaa olla lähes voiton puolella, sen haluaisin vielä syysiltoina saada pakettiin.

Kokemuksia futon-sängystä

futon patja sänky kokemuksia

Palasin parin kuukauden kesäreissulta kotiin Brysseliin, ja hyvä kun olin saanut reissukamoja purettua, aloin rymsteerata asuntoani uuteen uskoon. Kämpässäni on kaksi huonetta, olohuone ja eteishuone, jossa on myös parvi. Olen tähän asti nukkunut parvella ja alakerran tila on ollut melko vajaalla käytöllä.

Nyt päädyin kuitenkin roudaamaan futon-sänkyni alakertaan kirjahyllyn eteen, ja uusi järjestys teki koko huoneesta hetkessä käyttökelpoisemman.

Olen nukkunut viimeiset 10 vuotta futonilla. Vaikka unenlahjani ovat hyvät eikä selkäni ole kovinkaan herkkä sille, millaisella alustalla nukun, olen vahvasti sitä mieltä, että futonilla yöunet ovat kaikkein parhaimmat. Brysseliin muutettuani ostin Futon Design -kaupasta perinteisen puuvillafutonin. Patja on todella jämäkkä ja melko kova, kaikki yövieraat eivät ole sitä arvostaneet, mutta minulle toimii mainiosti.

Löysin Facebookin marketplacesta käytettynä tanskalaisen Karup Designin Roots -vuodesohvan. Alusta toimii hyvin sängynrunkona, jotta futon saa pohjastakin hengitettyä. Futonia ei siis suositella pidettäväksi suoraan lattiaa vasten. Tässäkin huonekalussa muokattavuus ilahduttaa: jos joskus päädyn toisenlaiseen nukkumisjärjestelyyn, voi Roots-runkoa käyttää sohvana tai vierasvuoteena. Olohuoneessa minulla on saman merkin pieni Beat-futonsohva.

Nyt kun sänky on alakerrassa, siinä tulee pötköteltyä enemmän muutenkin kuin nukkuessa. Myöskin koiravieraiden varalta sänky kaipaa enemmän suojausta. Futonpatjan päällistä ei saa irroitettua pesua varten, jolloin tahranpoisto on vaivalloista. Päädyin hankkimaan Yumekolta Tencel-patjansuojuksen. Patjansuojuksen voi heittää pesuun tarvittaessa ja se pehmentää futonin pintaa hieman.

Talven ja korkeiden lämmityskulujen (tai vaihtoehtoisesti viluisten varpaiden) varalta satsasin myöskin uuteen peittoon: tilasin Finlaysonilta villatäytteiden Aito-peiton ja saman sarjan Aito-tyynyn. Lakanatkin ovat Finlaysonilta, pellavalakanat ovat iholla tosi miellyttävät ja niiden pitkäksi luvattu käyttöikä viehättää.

Alppiloma, paras loma

Chamonix kiipeily

Parvekkeelta näkyy Mont Blanc, kuinkas muutenkaan. Istun kahvikupin kanssa katselemassa maisemaa, pilvet ovat aamuksi hälvenneet, mutta koko yön on satanut vettä, maa on vielä kostea. Jokainen aamukahvi tällä parvekkeella saa hykertelemään tyytyväisenä. Mikä onnenmyyrä olenkaan, kun olen saanut katsella tätä näkymää kesäkodistani käsin viikkotolkulla.

Vuokrasin koko kesäksi pienen yksiön Chamonix’sta, Ranskan Alpeilta, jossa olen ollut jo useampana aiempanakin kesänä. Viime kesänä vietin vuorilla kuukauden, tänä vuonna sain avaimet jo toukokuun alussa. Nyt olen yrittänyt maksimoida ajan Alpeilla pitkien viikonloppujen, satunnaisten etätöiden ja kesälomien yhdistämisellä.

aamukahvi bialetti muurla emalimuki

Vietin kämpällä alkukesästä viikonloppuja ja lyhyempiä pyrähdyksiä, nyt olen heinäkuun puolivälistä pitänyt visusti majaa Chamonix’ssa. Pakko myöntää, että tauoton reissaus alkoi jo vähän väsyttämään, kun Brysselin ja Chamonix’in välin lisäksi tuli pyyhällettyä pitkin Eurooppaa Suomesta Skotlantiin. Koronasta palautuva lentomatkustus on ollut aivan helvetillistä sekoilua, valitsen jatkossakin junan aina kun mahdollista niin ympäristön kuin matkustusmukavuudenkin takia.

Kun Suomessa elokuusta alkaa jo turhan monella syksytunnelmoiti, Keski-Euroopan lomakausi rytmittyy siten, että vielä on kesäkautta kirkkaasti jäljellä. Olen viihtynyt Alpeilla liiankin hyvin, en lähde täältä minnekään ennen kuin taas töiden takia täytyy. Annoin Brysselin-kämppäni kesäksi ukrainalaisen pakolaisperheen käyttöön, tarvitsivat kattoa päänsä päälle, joten tässä järjestelyssä voittivat suunnilleen kaikki.

Chamonix kiipeily

Olen kiivennyt, ja kiivennyt. Viime kesänä tuntui, että kiipesin vähän liian helppoja, tänä vuonna olen yrittänyt kovempaa. Välillä se on tarkoittanut riemukkaita onnistumisen kokemuksia, välillä sitä, että reiteiltä on tullut turpaan aivan sata-nolla. Palaan joskus myöhemmin tarkemmilla reittilistoilla ja muulla speksauksella, nyt haluan vain tunnelmoida. Koska enpä todellakaan tiedä juuri mitään siistimpää, kuin näissä maisemissa kiipeily.

Kiipeilyn välipäivinä olen laiskotellut ja levännyt, lukenut kirjoja, lenkkeillyt ja vaeltanut pitkin laaksoa ja rinteitä, kierrellyt kylillä ja istunut kuppiloissa, keitellyt kahvia kämpillä. Hiljaa mielessäni olen manifestoinut universumilta lottovoittoa (auttaisi varmaan, jos edes alkaisi lotota?), että tällaista elämää voisi viettää ympärivuotisesti. Äkkirikastumista ja täysipäiväiseksi kiipeilypummiksi ryhtymistä odotellessa…

Kesän kuulumisia

Kesän kuulumisia

Kirjoitin tammikuussa tavoitteistani alkuvuodelle, ja vaikka kesä onkin jo pitkällä, nyt voisi olla sopiva hetki katsoa, miten alkuvuoden suunnitelmien osalta on mennyt. Kyse ei oikeastaan ole mistään uudenvuodenlupauksista, vaan asioista, joihin haluan keskittyä ja joiden tekemisestä on tavalla tai toisella iloa.

Ensimmäinen tavoitteeni koski säännöllisempää treenirytmiä, ja tässä onnistuin hyvin koronasta ja muista syistä katkonaisesta keväästä huolimatta. Aivan kotini vieressä Brysselissä on personal training-studio Only4coaching, ja treenasin siellä koko kevään kerran-pari viikossa. Siinä vaiheessa, kun valmentaja todella tajusi, että en halunnut näyttää erilaiselta (eli laihtua), vaan olla voimakkaampi, hommasta tuli tosi hauskaa. Tai ei aina hauskaa, mutta tulipahan tehtyä täysillä. Kroppa tuntuu vahvemmalta ja koska lähtökohtani salitreeniin oli nolla, teki hyvää oppia perusliikkeitä aivan alusta alkaen.

Toisekseen halusin roikkua vähemmän somessa ja selata päämäärättömästi Instagramia. Joo ja ei, olen lukenut enemmän kirjoja kuin aikoihin ja tilasin useampia paperilehtiä keskittyäkseni paremmin muuhunkin, kuin somemeuhkaan, mutta ruutuajasta olisi silti varaa nipistää reilusti.

Kolmas homma oli rahan säästäminen, ja tässä onkin ollut eniten tekemistä, varsinkin nyt kesän kuluessa reissuihin on valunut euroja enemmän, kuin oli tarkoitus. Mutta, kymppitonnin säästötavoitekin on jo puolivälissä, joten ehkä se siitä.

Kevään jälkeen tälle kesälle keksin myöskin kolme asiaa, joihin haluan erityisesti keskittyä:

Kiipeily Chamonix

Alppikesä

Vietän taas kesän Chamonix’ssa, joten haluan tietysti kiivetä niin maan pirusti. Mitään yksittäisiä huippuja tai muita isompia projekteja ei ole tulilla, vaan päätavoite on vaan kiivetä pitkiä hienoja reittejä ja pitää hauskaa. Ilmastonmuutoksen ja kesän helleaallon takia olosuhteet Alpeilla ovat todella haastavat ja ylempänä vuorilla monet reitit ovat vaarallisessa kunnossa. Surullista nähtävää, kun jäätiköt ovat paljaina ja sulavat silmissä. Voi olla, että omana elinaikanani Alppien lumihuipuista on vain rippeet jäljellä.

juoksemisen aloittaminen

Juoksemisen aloittaminen

Kaduttaa jo nyt, sillä inhoan juoksemista. Mutta, tavoitteeni olisi, että vielä tässä elämässä pystyisin lönköttelemään esimerkiksi kympin lenkin voimatta pahoin ja vihaamatta joka sekuntia. Paremmasta kunnosta olisi myös vuorilla iloa.

Tuntuu, että jokainen puolituttu on oman elämänsä ultramaratoonari, ja itse hikoilen tuskasta parin kilometrin jälkeen. Luulen, että juoksemiseen ei auta kuin juokseminen, yritän siis saada itseni vähän useammin lenkkipoluille.

Ranskan opiskelu

Olen tahkonnut ranskaa viime vuonna lukuisilla etäkursseilla, mutta nyt kevään ajan olen pitänyt taukoa. Heinäkuun hikoilin töiden kautta todella intensiivisellä kesäkurssilla, ja eihän se hauskaa ollut, mutta tulipahan tehtyä. Kielitaitoni on jossain siinä rajamailla, että vielä kun osaisi vähän paremmin, pystyisi kommunikoimaan oikeasti eri tilanteissa. Ehkä tästä pitää syksyllä jatkaa…

Pikavisiitti Suomeen

mummola

Edellisestä kerrasta kun kirjauduin tänne blogisivulle onkin kulunut jo tovi. Mutta eipä siinä, onkin ollut vähän kaikenlaista. Koronasta toipumisen ja Kyproksen reissun jälkeen toukokuu kului työmatkoilla ja Alpeilla ja toimistolla painaessa, kesäkuu alkoi sekin tiukalla työrupeamalla ja pikaisella Suomen-reissulla.

Kävin edellisen kerran Suomessa liki vuosi sitten, ei ole ollut varsinaisesti asiaa. Helsinki-Vantaalla lentokenttä oli muuttunut tyystin, kotona hanavesi maistui uskomattoman hyvältä, söin pussikaupalla salmiakkia. Ajoin maalle isovanhempien luokse ja yritin olla hyödyksi; leikkasin nurmikkoa, pesin perunoita, kuunneltiin Järviradiota. Mietin, miten vanhat ihmiset pienenevät, kun lähtiessä halasin mummoa taas vähän alemmas.

Yes yes yes Helsinki Jokapoika paita

Helsingissä muistin, miten pieni kaupunki onkaan, kun törmäsin sattumalta moneen tuttuun ja yhteen eksään (en moikannut). Siltä osin kaupunki on muuttunut tai minä unohtanut, että en osannut enää ratikkalinjoja yhtään ja kiersin tahtomattani Senaatintorin toistuvasti turhaan. Metroasemalla joku kertoi sekoittaneensa piimää ja kossua.

Juhlin syntymäpäivääni lempibaarissa lempinaamojen keskellä. Viimeinen vuosi alle kolmekymppisenä.

Tuntui monesti siltä, että nyt jos palaisi Helsinkiin, elämä olisi aika tasan samanlaista, kuin kolme vuotta sitten kun muutin pois: samoja ihmisiä samoissa paikoissa, samoja annoksia samoissa ravintoloissa. Samaan aikaan lohdullinen ja vähän ahdistava ajatus..