Majavien mailla – Isojärven kansallispuisto

Isojärven kansallispuisto

Alkukesä Keski-Euroopassa on saanut kaupunkilaishiirenkin haaveilemaan luonnon rauhasta. Brysselistä kotimaahan matkustaessa oli toivelistani kärjessä olikin lähinnä painua metsään. Pirkanmaan ja Keski-Suomen kansallispuistoista useampi on jo tullut tutuksi aiempina vuosina. Viime kesänä pyyhällettiin siskojen kanssa Seitsemiseen, tällä kertaa reissuseuraksi lähteneen pikkusiskon kanssa oltiin yksi yö telttailemassa Isojärven kansallispuistossa.

Isojärven kansallispuisto osui sopivasti Tampereen kautta Jyväskylään suuntautuneen sukulointi- ja festarikierroksen yhteyteen. Kuhmoisissa sijaitseva kansallispuisto on noin puolentoista tunnin päässä Tampereelta autolla. Isojärvi oli siitä hauska paikka käydä, että minulla ei ollut sieltä oikein minkäänlaisia mielikuvia ennakkoon. Ehkä Isojärvi on vähän jäänyt muiden alueen tunnetumpien kansallispuistojen jalkoihin huomiossa, vaikka kävijämäärät ovat täälläkin olleet kovassa kasvussa.

Pikaisella selvityksellä ja opastauluista paikan päältä kävi ilmi, että Isojärven luontoon vaikuttavat erityisesti majavat, joiden padot nostattavat vettä välillä reiteillekin. Seudulta löytyy myös historian havinaa metsähakkuiden tukikohtina toimineiden tukkikämppien muodossa. Herettyssä reittien lähtöpisteessä tukkikämpässä toimii kiva kahvila, josta nappasin mukaan myös kansallipuiston majavalla kuvitetun kangasmerkin.

Isojärven kansallispuistoIsojärven kansallispuistoIsojärven kansallispuistoIsojärven kansallispuisto Kalalahti

Yhden yön retkelle sopiva reitti syntyi, kun yhdistimme Savottapolku- ja Jätkänpolku-reiteistä vajaan parinkymmenen kilometrin kierroksen. Arki-iltana polulla ei ollut juuri ketään ja leiripaikassa Kalalahdessa oli meidän lisäksemme vain yksi toinen seurue. Kalalahdessa järven rannalla oli laavu, tulentekopaikka (huom! tarkkana metsäpalovaroitusten kanssa!) ja valmiiksi tasoitettuja telttapaikkoja puiden lomassa. Vettä sai kantaa mukana aika reilusti, sillä kaivoja ei ole reitin varrella missään.

Koska omat retkeilyvarusteeni ovat Belgiassa, harkitsin pidempään toisen teltan ostamista Suomessa pidettäväksi ja päädyinkin täksi kesäksi sellaisen hankkimaan. Marmotin kahden hengen Limelight selvisi ensiretkestään erinomaisesti. Omaan Black Diamondin kahden hengen telttaani verrattuna tämä tuntuu paljon isommalta: hyvänä puolena myös tilaa on enemmän kahdelle nukkujalle, toisaalta myös painoa kannettavaksi on vähän enemmän.

Mainio pieni retki Isojärvelle oli hyvä alku kesälomalle, metsän keskellä pääsi hyvin irti arkisista ajatuksista. Maasto oli paikoin kivikkoista ja epätasaista ja polulla sai keskittyä kävelemiseen ihan kunnolla. Reitit olivat hyvin merkattuja, opasteet selkeät ja pitkospuita useassa kohtaa uudistettu. Reppu selässä tarpominen kävi hyvästä treenistä myös loppukesän vuorireissua ajatellen. Autolle palatessa tuntui siltä, että retkeä olisi voinut jatkaa pidempäänkin.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Vaellusretki Seitsemisen kansallispuistossa
Liesjärven kansallispuisto itsenäisyyspäivänä
Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa
Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Päiväretki Hollantiin: Maastricht

MaastrichtMaastricht

Pikkusiskoni saapui viime perjantaina Brysseliin lomalle, parasta! On ollut outoa asua näinkin pitkään ulkomailla ilman, että perhettä ja kavereita on voinut kyläillä. Matkailurajoitusten helpottaminen vihdoin onkin todella tervetullut uutinen, vaikka korona-variantteja edelleen piisaakin.

Lauantaina lähdettiin päiväretkelle Hollannin puolelle Maastrichtiin. Alle 12 tunnin maassaolo oli sallittua ilman mitään testejä tai todistuksia. Muutenkin Hollannissa vaikutti olevan rajoitusten suhteen rennompaa, edes sisätiloissa ei ollut maskipakkoa, mikä tuntui vähän kummalliselta.

Maastricht on mainio pikkukaupunki, jossa kuitenkin huomaa monista pienistä eroista olevansa Belgian sijaan selkeästi Hollannin puolella. Meinasin tervehtiä ja kiittää ranskaksi joka välissä eikä alstublieft ja dank u wel irronnut läheskään luontevasti, vaikka taannoin Belgiassakin asuin flaaminkielisellä alueella.

kirjakauppa Maastricht Dominicanen

Hollannin kaunein kirjakauppa: Boekhandel Dominicanen

Lempipaikkani Maastrichtissa on vanhaan kirkkoon tehty kirjakauppa Boekhandel Dominicanen. Kolmessa kerroksessa kirkon holvikaton alla kohoavat hyllyt ovat varsinainen kirjataivas. Tila on aivan ainutlaatuisen hieno ja hyvin muokattu uuteen käyttötarkoitukseen, valo laskeutuu lasi-ikkunoista kauniisti.

Hollanninkielisten kirjojen lisäksi valikoima on erinomainen myös englanniksi. Paperitavaran ja kirjojen ohella on myös musiikkiosasto ja kiva kahvila. Ollakseen valtava kirkkorakennus, paikka piiloutuu ostoskadun hälinästä kulman taakse aika hyvin, mutta se kannattaa ehdottomasti etsiä, jos Maastrichtissa käy.

Boekhandel Dominicanen
Dominicanerkerkstraat 1, Maastricht
www.boekhandeldominicanen.nl

Maastricht kahvila ZontagMaatstricht kahvila Zontag lounasMaastricht kahvila Koffie

Kahvilavinkit Maastrichtiin: Zondag ja KOFFIE

Kun saavuttiin Maastrichtiin ja lähdettiin juna-asemalta kohti kaupunkia, vastaan osui sympaattinen kuppila Zondag. Istahdettiin hetkeksi alas ja vedettiin maukkaat paninit ja raparperilimonadit kevyeksi lounaaksi. Listalla oli monipuolisesti panineja, salaatteja, leipiä ynnä muuta syötävää, makeannälkään olisi saanut piirakkapaloja ja kahvit. Paikka vaikutti siltä, että myös ilta-aikaan terassilla olisi viihtynyt mainiosti.

Cafe Zondag
Wijckerbrugstraat 42, Maastricht
www.cafezondag.nl

Toinen erityisesti mieleen jäänyt kahvila, ytimekkäästi nimetty KOFFIE , oli tullut vastaan useammissa suosituksissa Maastrichtin parhaasta kahvista. Hipsterikahvilan perikuvalta näyttävän mestan kaffet ja kakut kelpasivat kyllä keskeytykseksi kaupungilla kiertelystä, sitruuna-mustikkapiiraalle kaikki pisteet.

KOFFIE bij Joost & Maartje
Maastrichter Heidenstraat 8, Maastricht
www.wijmakenkoffie.nl

Bryssel Maastricht juna

Junalla Brysselistä Maastrichtiin

Onpa ollut ikävä junamatkoja! Keski-Euroopassa nopeat yhteydet naapurimaihin ovat suosikkitapani matkustaa. Parin tunnin säteellä Brysselistä on tosi monta kivaa kohdetta, joita toivottavasti nyt kesällä pääsee koluamaan taas kunnolla.

Maastrichtiin junamatka Brysselistä kulkee yhdellä vaihdolla Liégen kautta (Liége-Guilleminsin juna-asema on muuten hurjan hieno!). Matka kestää suunnilleen puolitoista tuntia ja maksaa yhdeltä hengeltä vajaat pari kymppiä per suunta.

Kasvitieteellinen puutarha Brysselissä – Meise Plantentuin

Meise puutarha kasvihuone Bryssel

En edes tiennyt Meisen kasvitieteellisen puutarhan olemassaolosta, ennen kuin kaverini ehdotti sunnuntairetkeä sinne. Se oli aivan loistava idea, kasvihuoneet olivat korona-aikaankin tosi kiva retkikohde Brysselin tuntumassa.

Hieman Brysselin ulkopuolella sijaitseva puutarha on perustettu jo 1700-luvun lopulla. Vanhat, valtavat kasvihuoneet ovat täynnä erilaisia kasveja tropiikista aavikoille. Kahden kasvihuoneen, isomman ja pienemmän, lisäksi puutarhan tiluksilta löytyy linna (tietysti, Keski-Euroopassa kun ollaan), kahviloita, erilaisia puulajeja ja laaja ruusutarha. Puiston alueelle pääsi vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan, niinpä turvavälit pysyivät hyvin ja maskit tietysti kasvoilla.

Plantentuin MeiseMeise kasvihuone BrysselMeise greenhouse Brussels

Belgian koronasulku on jatkumassa näillä näkymin pitkälle kevääseen. Eristäytyminen ja arkisen tekemisen puute alkaa vaihteeksi tuntua aika raskaalta, niinpä oli ihanaa mennä jonnekin uuteen, kauniiseen ja kiinnostavaan paikkaan kotisohvalla kyhjöttämisen sijaan.

Keskellä talvea ei kasvihuoneissakaan kukoistanut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tihkusateisena talvipäivänä eksoottisten kasvien keskellä kulkeminen oli silti täydellinen pako korona-arjesta. Kasvihuoneiden kostea ilma tuoksui sademetsiltä ja sellaisilta maisemilta, joiden näkemistä pitää pandemian takia vielä malttaa odottaa.

Kierteltiin myös puutarhan ulkoalueilla, mutta ne eivät harmaana talvipäivänä vielä olleet parhaimmillaan. Ainakin ruusutarhaa pitää tulla katsomaan keväämmällä uudelleen!

Plantentuin Meise
Nieuwelaan 38, 1860 Meise
www.plantentuinmeise.be/en/

Katso myös muut kasvihuonekirjoitukseni:

Talvipäiviä Briançonissa ja matkailun ilosta

BriançonBriançon

Tykkään aloittaa uuden vuoden jollakin reissulla. Viime vuonna olin työmatkalla (niin, sellaisiakin joskus oli!) ja jatkoin siitä Alpeille jääkiipeilemään. Tänäkin vuonna suunta oli vuorille. Vaikka matkailussa korona-aikaan on toki omat haasteensa, pääsi Belgiasta Ranskaan menemään junalla ihan hyvin ja kiipeilyreissulla ihmiskontaktit pysyivät vähäisinä.

Matkailu ei todellakaan ole ennallaan, mutta jotain vanhasta muistuttavaa virkistävää ja vallatonta siinä oli, kun ensin pitkän junamatkan jälkeen saavuin Brysselistä Ranskan Briançoniin iltapimeältä ja sitten ensimmäisenä aamuna perillä näin kapungin ja sen laidoilta kohoavat lumihuippuiset vuoret valoisaan aikaan. Täällä sitä ollaan, ihan itsekseni, jossakin, missä en ole ikinä ennen ollut.

Kun vietin vapaapäiviä kiipeilystä, kävin kiertelemässä kaupungilla. Kun kuljeskelin aurinkoisena päivänä pitkin Briançonia, tuntui ihanalla tavalla tavalliselta. Kävelin mäkeä ylös vanhaan kaupunkiin, seikkailin kapeilla kujilla, pyörin kirjakaupoissa (osaisinpa paremmin ranskaa!), ihailin vuoristomaisemia linnoituksesta ylhäältä rinteestä. Vaikka maski oli kasvoilla, ravintolat edelleen suljettuja ja ulkonaliikkumiskielto alkoi jo kuudelta, oli ilmassa sekä seikkailun että kevään tuntua.

Aurinko paistoi niin että talvitakissa oli melkein liian kuuma. Olin yksin liikkeellä, vailla velvollisuuksia, vailla aikatauluja, vailla mitään pakkoa tehdä mitään muuta, kuin mitä sattui huvittamaan. Tätä tunnetta minulla on ollut valtava ikävä dramaattisen alun jälkeen lähinnä hitaasti eteenpäin laahustavan pandemian aikana.

Briançon hotelli

Majoituksen suhteen minulla kävi mieletön tuuri: vähän arvalla varaamani bed & breakfast -paikka oli aivan hurmaavan ihana. Ranskalaispariskunnan pitämä Bacchu Ber oli ennemmin majatalo kuin hotelli. Paikka oli ulkoa varsin vaatimaton, mutta sisältä aivan todella siisti ja kotoisa paikka. Vaikka matkustin yksin, olivat Maria ja Georges aivan valtavan ystävällisiä aina kohdatessamme ja kävin pisimmät ranskankieliset keskuteluni koskaan heidän kanssaan.

Kun ulkonaliikkumiskielto alkoi jo alkuillasta, jäi kaikenlainen muu kylillä huitelu kiipeilypäivien päältä pois. Siinä missä Chamonix’ssa on tullut usein istututtua oluella ja syötyä ulkona, jäi koronasulkujen johdosta kaikki sellainen tältä reissulta välistä. Tavallaan oli rentouttavaa, että ei ollut edes mahdollisuutta mennä iltaisin mihinkään. Luin kirjoja, tein muutamia työhommia, suunnittelin tulevaa vuotta. Niistä suunnitelmista lisää joskus myöhemmin!

Syysloman kiipeilyt Ranskassa

Saint Léger kiipeily

Haluan olla ihminen, joka sanoo ennemmin kyllä kuin ei. Niinpä kun belgialaisten kiipeilykaverien chatissa kysyttiin, kiinnostaako jotakuta lähteä lokakuun lopussa Saint Légeriin, sanoin kyllä.

Sen jälkeen googlasin paikan ja tajusin, että siellähän ei sitten ole mitään helppoa kiivettävää, vaan greidit huitelevat lähinnä seiskasta ylöspäin.

Noh. Otin sitten kuitenkin pari syyslomapäivää töistä ja posotin junalla Ranskaan juuri ennen kuin Keski-Euroopan koronarajoitukset kiristyivät taas. Ajattelin, että jos ei muuta, niin paistattelen auringossa, oltiinhan sentään Belgiaan syyssateita merkittävästi etelämmässä.

Avignonista TGV-juna-asemalta oli vajaa pari tuntia autolla pelipaikoille. Saint Légeriin on olemassa paikallinen ranskankielinen topokirja, mutta nyt kaikkien paikkojen ollessa kiinni, en saanut sitä ostettua. Rockfaxin vanhassa Haute Provence -topossa on muutama sektori täältä, mutta ei läheskään kaikkea. Muita kiipeilypaikkoja lähistöllä on muun muassa Céüse ja Orpierre, jos aikaa on enemmän ja kaipaa vaihtelua.

Saint Léger kiipeily

Saint Léger

Ensimmäinen päivä meni kallioon tutustuessa ja leppoisasti sektorilla Andalouse yläköysitellessä. Pensees Afghanes (6b+) oli tosi makea ja mieleenpainuva reitti. Punainen kivi oli terävää sormille, mutta yllätyin iloisesti, että näpit kestivät pienemmistäkin krimpeistä pitämistä. Kiven karkea pinta piti hyvin jalkojen alla.

Toisena päivänä jäätiin ihan lähestymispolun päässä olevalle sektorille Fronton de Mer, josta löytyi varmaan koko kallion helpoimmat reitit. A tout coeur (5+) ja Le début de la fin (6a) liidasin, veikeästi sivuttain kulkeva L’air de rien (6a+) meni yläköydessä. Oli hauskaa huomata, että täältäkin kalliolta löytyi tasoiselleni kiipeilijälle mahdollisia reittejä.

Majoituimme belgialaisen kaverin ranskalaisen tutun omistamassa talossa lähikylällä. Satoja vuosia vanha pieni kivitalo ei ole vakituisessa asuinkäytössä, vaan se on pelkästään kiipeilijöiden tukikohtana. Iltaisin kokattiin yhdessä, avattiin muutama belgiolut ja luettiin vanhoja Grimper-lehtiä (talolla oleva arkisto alkoi suunnilleen meikäläisen syntymävuodesta…). Niin ihana tunnelma!

Porukan ranskalaiset tuntuivat kiivenneen kaikki maailman reitit ja tuntevan kaikki mahdolliset tyypit. Ranskan taitoni on edelleen aivan alkeistasolla, mutta oli ilo huomata, että tajusin aika paljon jengin jutuista. Ensimmäistä kertaa ymmärsin jopa yhden vitsin! Toivottavasti tulevaisuudessa pystyisin paremmin osallistumaan keskusteluun myös ranskaksi.

Saint Léger kiipeily

Mollans-sur-Ouvèze

Kolmas päivä meni osaltani lähinnä maisemien katseluksi. Mentiin Mollans-sur-Ouvèze -nimiselle kalliolle (löytyy netistä myös nimellä Baume des Eyguiers). Ei kulkenut sitten yhtään, mutta paikka ylhäällä rinteessä oli valtavan kaunis, varsinkin kun aurinko laski vaaleanpunaisena laakson päähän.

Rimpulin yläköydessä reitit Ma femme m’affame (6a+, hieno ja teknisempi pätkä) sekä jonkun isoilla kahvoilla samalla sektorilla olleen rallin, jonka nimi meni ohi. Sain hyviä vinkkejä oman kiipeilyn kehittämiseen ja parempaan kehon käyttöön seinällä. Muuten lähinnä ihastelin, kun ranskalaiset uhmasivat painovoimaa aivan kreiseillä kattoreiteillä.

Sunnuntaina edessä oli pitkä ajomatka takaisin Belgiaan, mutta mentiin silti aamulla vielä kalliolle. Parin reitin jälkeen oli aika hypätä autoon. Sitä mukaa kun Belgia lähestyi, vesisade kiihtyi… Nyt onkin sitten taas aikaa lojua kotisohvalla reissun jälkeisessä omassa karanteenissa ja odotella Belgian toisen korona-aallon lockdownin loppumista.