Alppiloma, paras loma

Chamonix kiipeily

Parvekkeelta näkyy Mont Blanc, kuinkas muutenkaan. Istun kahvikupin kanssa katselemassa maisemaa, pilvet ovat aamuksi hälvenneet, mutta koko yön on satanut vettä, maa on vielä kostea. Jokainen aamukahvi tällä parvekkeella saa hykertelemään tyytyväisenä. Mikä onnenmyyrä olenkaan, kun olen saanut katsella tätä näkymää kesäkodistani käsin viikkotolkulla.

Vuokrasin koko kesäksi pienen yksiön Chamonix’sta, Ranskan Alpeilta, jossa olen ollut jo useampana aiempanakin kesänä. Viime kesänä vietin vuorilla kuukauden, tänä vuonna sain avaimet jo toukokuun alussa. Nyt olen yrittänyt maksimoida ajan Alpeilla pitkien viikonloppujen, satunnaisten etätöiden ja kesälomien yhdistämisellä.

aamukahvi bialetti muurla emalimuki

Vietin kämpällä alkukesästä viikonloppuja ja lyhyempiä pyrähdyksiä, nyt olen heinäkuun puolivälistä pitänyt visusti majaa Chamonix’ssa. Pakko myöntää, että tauoton reissaus alkoi jo vähän väsyttämään, kun Brysselin ja Chamonix’in välin lisäksi tuli pyyhällettyä pitkin Eurooppaa Suomesta Skotlantiin. Koronasta palautuva lentomatkustus on ollut aivan helvetillistä sekoilua, valitsen jatkossakin junan aina kun mahdollista niin ympäristön kuin matkustusmukavuudenkin takia.

Kun Suomessa elokuusta alkaa jo turhan monella syksytunnelmoiti, Keski-Euroopan lomakausi rytmittyy siten, että vielä on kesäkautta kirkkaasti jäljellä. Olen viihtynyt Alpeilla liiankin hyvin, en lähde täältä minnekään ennen kuin taas töiden takia täytyy. Annoin Brysselin-kämppäni kesäksi ukrainalaisen pakolaisperheen käyttöön, tarvitsivat kattoa päänsä päälle, joten tässä järjestelyssä voittivat suunnilleen kaikki.

Chamonix kiipeily

Olen kiivennyt, ja kiivennyt. Viime kesänä tuntui, että kiipesin vähän liian helppoja, tänä vuonna olen yrittänyt kovempaa. Välillä se on tarkoittanut riemukkaita onnistumisen kokemuksia, välillä sitä, että reiteiltä on tullut turpaan aivan sata-nolla. Palaan joskus myöhemmin tarkemmilla reittilistoilla ja muulla speksauksella, nyt haluan vain tunnelmoida. Koska enpä todellakaan tiedä juuri mitään siistimpää, kuin näissä maisemissa kiipeily.

Kiipeilyn välipäivinä olen laiskotellut ja levännyt, lukenut kirjoja, lenkkeillyt ja vaeltanut pitkin laaksoa ja rinteitä, kierrellyt kylillä ja istunut kuppiloissa, keitellyt kahvia kämpillä. Hiljaa mielessäni olen manifestoinut universumilta lottovoittoa (auttaisi varmaan, jos edes alkaisi lotota?), että tällaista elämää voisi viettää ympärivuotisesti. Äkkirikastumista ja täysipäiväiseksi kiipeilypummiksi ryhtymistä odotellessa…

Nikosia – Kyproksen jaettu pääkaupunki

Nikosia Kypros pääkaupunki

Pyrähdin pääsiäisen viettoon Kyprokselle. Välimeren saari ei muutoin olisi varmaan kovinkaan korkealla mahdollisten matkalkohteiden listalla, mutta äitini asuu ja työskentelee täällä. Myös pikkuisko lensi päivää myöhemmin Helsingistä mukaan, joten perhelomalla ollaan.

Kyproksen pääkaupunki Nikosia on jaettu kaupunki. Puolet siitä on Kyproksen kreikkalaisella puolella ja puolet pohjoisella Turkin vuodesta 1974 miehittämällä alueella, jonka itsenäisyyttä eivät muut maat kuin Turkki ole tunnustaneet. Kuten Nikosian kaupunkia, myös koko Kyproksen saarta halkoo buffer zone, rajavyöhyke, jota YK valvoo. Nikosian, kreikkalaiselta nimeltään Lefkosian, vanha kaupunki on 1500-luvulla rakennettujen muurien sisällä. Muurien ja porttien lisäksi kaupungissa on muutama kirkko ja museo.

Kun on kiertänyt suurkaupunkeja, tuntuu Nikosia aika pieneltä. Vanhassa kaupungissa on mukavaa kävellä, mutta muurien ulkopuolella kaupunki on kuuma, pölyinen ja lähinnä autoille suunniteltu eikä kovin viihtyisä liikkua jalan. Kun täällä kerran ollaan, niin otin asiakseni etsiä kaupungista kivoja paikkoja. Tässä muutama vinkki Nikosian vanhan kaupungin kreikkalaispuolelle.

Kypros Nikosia näköalapaikkaNikosia maisema

Maisemat kaupungin yli: Shakolas Tower

Kun pistäytyy kävelykatu Ledra Streetiltä sivukujalle, pääsee Nikosian vanhan kaupungin korkeimman rakennuksen Shakolas Towerin sisäänkäynnille. Hissillä nousetaan 11. kerrokseen, jossa on pieni museo. Museo esittelee Nikosian historiaa, mutta itseäni kiinnosti ennen kaikkea maisemat yli kaupungin. Erityisen hyvät näkymät ovat pohjoisen suuntaan vuorille. Tähyilimme tovin kirkkojen ja moskeijoiden torneja, kaupungin muureja ja toisaalta uusia, moderneja rakennuksia. Sisäänpääsy maksoi 2,5 euroa.

kahvila Nikosia Kypros

Tyylikäs hipsterikahvila: Swimming birds

Swimming Birds (5 Palia Elektriki street, Nicosia) on hyvällä tavalla tyypillinen hipsterikahvila Nikosian museon ja esillä olevien arkeologisten kaivausten vieressä. Jääkahvi oli todella hyvää, samoin tuorepuristettu appelsiinimehu. Raikas ilmastointi lämpimänä päivänä ja kivasti myös pöytiä ulkona. Cocktailit näyttivät todella hyviltä myös, voisin helposti kuvitella istuvani terassilla myös illemmalla.

Nikosiasta löytyy myös monia paikallisia kuppiloita ja ihania lähi-idän ravintoloita vesipiippuineen, suosittelen esimerkiksi persoonallisesti sisustettua Pieto-kahvila-baaria (osoite Ledras 207) ja libanonilaista Fanous-ravintolaa (osoite Solonos 7C).

MEKES kirjakauppa Nikosia KyprosMEKES kirjakauppa Nikosia Kypros

Enemmän kuin kirjakauppa: MERES

Lempipaikkojani melkeinpä missä tahansa kaupungissa ovat korkeiden paikkojen ja kahviloiden lisäksi kirjakaupat. MERES on enemmän kuin kirjakauppa, siellä on myös keittiotarvikkeita, taidetta, kasveja ja ties mitä. Tila on todella hieno, isot ikkunat, paljasta betoniseinää, hienoja valaisimia. Kirjavalikoima on osin kreikaksi, mutta hyllyistä löytyy myös kokoelma taide-, ruoka-, arkkitehtuuri- ja design-kirjoja, suuri osa niistä englanniksi.

MERES multispace
33 Pentadaktylou Street, Nicosia
www.meresmultispace.com

Sky Garden – puutarha Lontoon kattojen yllä

Sky Garden Lontoo

Vihdoinkin! Lontoon Sky Garden on ollut paikka. jossa käymistä olen suunnitellut vuosikaudet, mutta olen aina ollut lippujen kanssa liian myöhään liikkeellä. Nyt kevään viikonloppureissulla vihdoin onnisti, ja sain liput ajoissa varattua.

Sky Garden on siis sisäpuutarha, näköalaterassi ja ravintola Lontoon finanssikortteleissa, käveltiin paikalle Thamesin vartta Tower Bridgen suunnasta. Fenchurch Streetillä oleva hyvin erottuva pilvenpiirtäjä ja sen sisäänkäynti löytyivät helposti.

Puutarhaan 35. kerrokseen suhautetaan nopeasti hissillä. Rakastan korkeita paikkoja niin vuorilla kuin kaupungeissa. Maisemat terassilta kaupungin yli ovat aivan huimat. Lontoo jatkuu silmänkantamattomiin tavalla, jota ei katutasosta hahmota lainkaan. Erilaiset kaupungin maamerkit auttoivat hahmottavaan suuntaa ja mittakaavaa, kierrettiin ikkunalta toiselle ihmettelemässä.

Sky Garden LontoonLontoo maisemaLontoo näköalapaikka

Huikeista maisemista huolimatta Sky Garden oli melko turistinen paikka. Mutta toisaalta ennakkovarauksien ansioista se ei ollut mitenkään tuskainen tungos. Vietettiin ylhäällä reissukaverin kanssa ainakin tunti, kierreltiin ympäriinsä ja istuskeltiin rauhassa lukemassa kirjoja. Oli ihana tunnelma olla valossa kylpevien lasiseinien suojassa, kaiken yläpuolella.

Sisäänpääsy Sky Gardeniin on ilmainen, mutta liput pitää varata nettisivuilta ennakkoon. Varsinkin viikonloput ovat usein täynnä, joten liikkeellä kannattaa olla hyvissä ajoin ennen reissua. Ylhäällä on sekä baaritiskejä että varsinainen ravintola, jos haluaa syödä tai juoda.

Sky Garden
20 Fenchurch Street
skygarden.london

Lontoo St Dunstan

Kun laskeuduttiin hissillä alas, pistäydyttiin vielä St. Dunstan in the Eastissa, jo aiemmilta reissuilta tutussa vanhan kirkon raunioilla olevassa puistossa. Kontrasti hiljaisten kivikaarien ja Sky Gardenin lasiseinien välillä oli aika suuri, mutta kivalla tavalla.

Lue myös muut kirjoitukset Lontoon puutarhoista ja puistoista:
Barbican Conservatory
St. Dunstan in the East

Hautes Fagnes – retkipäivä Belgiassa

Hautes Fagnes Belgia

Brysselissä tuntuu, että luonto on kaukana. Puistoja on toki, mutta sellaisia varsin trimmattuja ja siistejä. Sain kavereilta auton lainaan viikonlopuksi, ja raskaan työviikon päätteeksi keräsin kasaan porukan lauantaiksi retkelle. Aamulla herätyskellon soidessa kirosin jo oman ideani lähteä yhtään minnekään, houkutus kääntää kylkeä ja jäädä nukkumaan oli aika kova. Saatiin kuitenkin neljä kaverusta ja yksi koira kyytiin ja lähdettiin ajamaan kohti Hautes Fagnesin luonnonpuistoa.

Belgian koillisosassa sen sijaan alkoi jo automatkalla näkyä peltojen välissä enemmän metsää ja tasamaan sijaan pieniä kukkuloita ja laaksoja. Hautes Fagnesiin voi lähteä useammasta kohdasta, me valitsimme alkupisteeksi Peak Beer -panimon (Rue de Botrange 123, Sourbrodt) ja panimoravintolan. Paikan nettisivuilla on lyhyet kuvaukset poluista, ja ravintolan eteisestä saa karttoja lainaksi, pysäköinti on ilmaista.

Lähdettiin reippaasti liikkeelle, tarkoitus oli kiertää 7km reitti. Alkumatkasta tuntui, että seurueen kaikki suomalaiset olivat jokseenkin tohkeissaan ollessaan ulkona, metsässä, havupuiden, sammalen ja muutenkin jotenkin Suomea muistuttavan tunnelman keskellä (jostain syystä retkeilyreitin varrelta löytyi myös hakkuuaukeita aivan liikaa, nekin valitettavan kotoisia…).

Hautes Fagnes BelgiaCascade du Bayehon

Polku oli melko hidaskulkuista, mutaista ja juurakkoista ja paikoin veden alla. Koira toikkaroi menemään, aurinko pilkahteli välillä oikein lämpimästi, reitti kulki kivasti. Pidettiin evästaukoa ja kaveri kaivoi repustaan kanelipullia, täydellistä. Kierroksen puolivälissä vastaan tuli vähän isompi vesiputous, cascade de Bayehon. 

Jossain vaiheessa vesiputouksen jälkeen eksyttiin reitiltä, ja 7 kilometrin kierroksesta tulikin reilu 10 km. Hupsista. Kartta oli hyvin suuripiirteinen, reittikuvaus ranskaksi ja opasteetkin vähän sinnepäin. Ei niin vakavaa, pienen rämpimisen jälkeen löydettiin itsemme metsätieltä, jota seuraamalla päästiin kurssiin kohti lähtöpistettä.

Hautes FagnesUntitled

Siinä vaiheessa alkoi jo vähän jaloissa painaa, ja kaiken huipuksi taivaalta alkoi tippua hiutaleita. Lunta. Ei saatana, ei kai nyt sentään Belgiassa huhtikuun ollessa jo pitkällä kuulu enää sataa lunta?! Vaan niinpä vaan taivaalta tippuu isoja leijuvia hiutaleita, pyryttää suorastaan.

Onneksi lumikuuro meni nopeasti ohi ja päästiin kuin päästiinkin alkupisteen panimolle. Takkatulen ääressä otettiin oluet retken päätteeksi, ei huono.

Tuntui todella tarpeelliselta päästä irti arjesta ja luontoon, mutta ehkä lenkkareiden sijaan vaelluskengät olisivat olleet märässä maastossa paremmat ja kartanlukuun olisi voinut keskittyä vähän paremmin. Paluumatkalla posket tuntuivat punottavan sillä tavalla, kuin hyvän reippailupäivän jälkeen tuntuu.

Pari Pariisi-vinkkiä 15. kaupunginosaan

Pariisi hotelli Wallace 15 arr

Kevään reissuputki tuli päätökseensä, kiersin Eurooppaa ensin talvilajien parissa Norjasta Itävaltaan, sitten vielä työmatkalta Strasbourgista ystävien kanssa viikonlopuksi Pariisiin. Kotiinviemiseksi Pariisista tarttui koronatauti, joten aivan putkeen ei tämä reissu mennyt. Onneksi ennen positiivista testitulosta ehti vähän myös nauttia kaupungista.

Olen käynyt Pariisissa viimeisen puolen vuoden aikana kolmesti, Brysselistä matka ei ole pitkä ja kaupungissa riittää nähtävää. Syksyllä kiersin kaupunkia ystäväni kanssa, jouluna tultiin surffimatkan peruunnuttua siskon kanssa viettämään pyhiä Pariisin. Nyt viimeisimmällä reissulla otin haltuun vähän uutta puolta kaupungista: majoituttiin 15. kaupunginosassa ja pyörin lähinnä Saint Germainin ja Montparnassen puolella kaupunkia. 15. arrondissementista löytyi kivoja mestoja, tässä pari suosikkia.

Pariisi hotellihotelli Pariisi 15 arr Wallace

Hotelli: Hotel Wallace

Olen aiemmin majoittunut Pariisissa aivan todella kämäisissä hotelleissa sekä meluisissa hostelleissa (alan olla niihin liian vanha mukavuudenhaluinen). Tälle reissulle haluttiin kaverien kanssa kivempi hotelli. Hotel Wallace löytyi helposti, sillä aiemmin olen majoittunut saman ketjun hotelleista toisessakin. Rochechouart Pigallen kulmilla oli oikein hyvä kokemus.

Wallacessa vakuutti erityisesti ystävällinen palvelu ja kiva moderni tyyli sekä yleisissä tiloissa että huoneissa. Hotellissa oli todella hiljaista, äänet eivät kuuluneet toisista huoneista eivätkä kadulta. Hyvä aamupala, tuoreita hedelmiä ja kelpo kahvia, ja croissantit tietysti, kun kerran Pariisissa ollaan. Nettiyhteys riitti etätöihin mainiosti ja kahvitarjoilu pelasi pitkälle iltapäivään sähköposteja naputellessa.

Ulkomailla asuessa saunominesta on tullut harvinaista herkkua, niinpä sauna ja palju hotellin kattoterassilla ilahduttivat erityisesti. Käytiin yhtenä iltana saunomassa, olihan siinä tunnelmaa vilvoitella kylpytakki päällä ja viinilasi kädessä, kun Eiffel-tornin kärki näkyi nippa nappa terassin kulmasta.

Hotel Wallace
89 Rue Fondrary
www.hotelwallaceparis.com

ravintola pariisi

Ravintola: Abstinence

Parhaat ravintolat Pariisissa ovat yleensä olleet sattumalta vastaan tulleita korttelipaikkoja, mutta kaveriporukalla haluttiin varmistaa pöytä ja varata ennakkoon. Etsin ravintoloita hotellin nurkilta ja yksi osui silmään erityisesti. Vajaa vuosi sitten avatusta Abstinence-raflasta tuli vähän tyyliltään mieleen Yes yes yes Helsingissä.

Menu oli monipuolinen, kivoja trendikkäitä pikkuannoksia jaettavaksi ja lisukkeetkin olivat todella onnistuneita. Erityisesti nduja-päärynä-burrata ja pinaattiquesadilla olivat älyttömän hyviä. Paikka ei ollut varsinaisesti kasvissyöjien paratiisi, mutta muutamia annoksia oli listalla vegenäkin. Safkojen seuraksi oli taidokkaita drinkkejä ja hyviä viinejä. Ystävällinen palvelu, hyvä meno.

Abstinence
47 av de la Motte Piquet
www.abstinenceparis.com