Syksyn suunnitelmia

Listailin tavoitteitani ensin alkuvuodelle ja sitten kuluneelle kesälle, ja nyt onkin vuoden viimeisen tällaisen tavoitepostauksen aika tälle vuodelle. Kesän kuviot sujuivat suunnitelmien mukaan, vietin hyvää aikaa Alpeilla, lenkkipoluilla ja ranskan kurssilla. Syksyksi tiedossa on osin samoja juttuja, kuin tähänkin asti (muun muassa vuoria ja kielikurssia), mutta miksipä sitä hyvältä polulta poikkeamaan.

Kilimanjaro

Vuorireissu Etelä-Amerikkaan

Vaikea uskoa, että kaukomatkailu vihdoin onnistuisi, kun tässä on pohjilla koronan ja muiden syiden takia niin tuhottoman monta peruuntunutta ja lykkääntynyttä matkaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten marraskuun alussa tavoitteena on lähteä Etelä-Amerikkaan. Reissu on jotakin vaellus- ja kiipeilyreissun väliltä, eli ei mitään isoa tai teknistä, mutta vähän uudenlaisia maisemia ja vuoria nyt kuitenkin. Matkanjärjestäjä ja maanosa ovat minulle uusia, joten olen varsin utelias, millainen reissu tuosta tulee! Kesä Alpeilla toimi hyvänä treeninä, fyysisesti tuntuu aika varmalta ja mielikin alkaa olla uusien seikkailujen tarpeessa. (Yllä oleva kuva on kevään 2020 Kilimanjaron-reissulta.)

Pariisi Eiffel-torni

Ranskan kielitasotesti

Tahkosin töiden kautta ranskan kesäkurssin ja nyt syksyllä olen jatkanut omatoimisesti opiskelua parina iltana viikossa verkkokurssilla. On kyllä sanottava, että pitkien työpäivien jälkeen subjunktiivin pänttäys kiinnostaa kovin vähän… Joulukuussa yritän saada suoritettua B1-tason kielikokeen, niin jäisi tästä kaikesta kärvistelystä kohentuneen kielitaidon lisäksi joku virallisempikin diplomi talteen.

asuminen Brysselissä

Kotoilua, kirjoja ja kaupunkikulttuuria

Olin kesällä niin kauan reissussa, että kotiinpaluun jälkeen olen ollut innoissani kaiken maailman kaupunkiriennoista. Kaupunkielämä on parhaimmillaan silloin, kun keli on niin kurja, etteivät ulkoiluhommat eivät onnistu. Syyssateilla on ihana painua elokuviin tai museoon. Goodreadsissa vuoden lukuhaasteeni alkaa olla lähes voiton puolella, sen haluaisin vielä syysiltoina saada pakettiin.

Kokemuksia futon-sängystä

futon patja sänky kokemuksia

Palasin parin kuukauden kesäreissulta kotiin Brysseliin, ja hyvä kun olin saanut reissukamoja purettua, aloin rymsteerata asuntoani uuteen uskoon. Kämpässäni on kaksi huonetta, olohuone ja eteishuone, jossa on myös parvi. Olen tähän asti nukkunut parvella ja alakerran tila on ollut melko vajaalla käytöllä.

Nyt päädyin kuitenkin roudaamaan futon-sänkyni alakertaan kirjahyllyn eteen, ja uusi järjestys teki koko huoneesta hetkessä käyttökelpoisemman.

Olen nukkunut viimeiset 10 vuotta futonilla. Vaikka unenlahjani ovat hyvät eikä selkäni ole kovinkaan herkkä sille, millaisella alustalla nukun, olen vahvasti sitä mieltä, että futonilla yöunet ovat kaikkein parhaimmat. Brysseliin muutettuani ostin Futon Design -kaupasta perinteisen puuvillafutonin. Patja on todella jämäkkä ja melko kova, kaikki yövieraat eivät ole sitä arvostaneet, mutta minulle toimii mainiosti.

Löysin Facebookin marketplacesta käytettynä tanskalaisen Karup Designin Roots -vuodesohvan. Alusta toimii hyvin sängynrunkona, jotta futon saa pohjastakin hengitettyä. Futonia ei siis suositella pidettäväksi suoraan lattiaa vasten. Tässäkin huonekalussa muokattavuus ilahduttaa: jos joskus päädyn toisenlaiseen nukkumisjärjestelyyn, voi Roots-runkoa käyttää sohvana tai vierasvuoteena. Olohuoneessa minulla on saman merkin pieni Beat-futonsohva.

Nyt kun sänky on alakerrassa, siinä tulee pötköteltyä enemmän muutenkin kuin nukkuessa. Myöskin koiravieraiden varalta sänky kaipaa enemmän suojausta. Futonpatjan päällistä ei saa irroitettua pesua varten, jolloin tahranpoisto on vaivalloista. Päädyin hankkimaan Yumekolta Tencel-patjansuojuksen. Patjansuojuksen voi heittää pesuun tarvittaessa ja se pehmentää futonin pintaa hieman.

Talven ja korkeiden lämmityskulujen (tai vaihtoehtoisesti viluisten varpaiden) varalta satsasin myöskin uuteen peittoon: tilasin Finlaysonilta villatäytteiden Aito-peiton ja saman sarjan Aito-tyynyn. Lakanatkin ovat Finlaysonilta, pellavalakanat ovat iholla tosi miellyttävät ja niiden pitkäksi luvattu käyttöikä viehättää.

Aamu ilman darraa

Aamu ilman darraa kirja

Tätä on odotettu!

Ystäväni Katri Ylinen kirjoitti kirjan dokaamisen lopettamisesta. Uskon, että moni löytää tästä kirjasta tarpeellista, ehkä jopa elintärkeää, vertaistukea, jos kuppi maistuu liikaa ja selviämiskeinot (pun intended) ovat hakusessa, eivätkä perinteiset alkoholiongelmien kuvaukset puhuttele taikka AA-kerho ei tunnu omalta paikalta.

Alkoholiriippuvuuden kuvaaminen kaupunkilaisen milleniaalinaisen kokemuksen kautta tuo ongelman näkyville sellaisena, johon ei ole ollut paljoa samaistumispintaa, ainakaan julkisuudessa. Katrin ja Laura Wathénin @darravapaa -yhteisö Instagramissa on nopeasti noussut kansalliseksi puheenaiheeksi, someyhteisön lisäksi heillä on mm. podcast Ylellä ja alkoholittomia klubi-iltoja. On hienoa, miten dokauskeskeisen kulttuurin kyseenalaistamista on mahdollista tehdä freesisti ja saarnaamatta.

Aamu ilman darraa -kirjassa mennään syvemmälle moniin teemoihin, joita somessa on jo sivuttu. Pidän siitä, miten kirjassa henkilökohtaisuus yhdistyy yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen ja alkoholin kulttuurisen merkityksen arviointiin. Päihdepalvelujen saatavuus on vahvasti poliittinen kysymys, samoin päihdeongelmiin liittyvien stigmojen purkaminen.

Juomisen lisäksi Katri kirjoittaa erityisen hienosti häpeästä. Erityisen mieleenpainuva oli kohtaus eduskunnasta, miten ohut ja sattumanvarainen on raja julkisen ja yksityisen häpeän välillä.

Kuuntelin äänikirjan yhdeltä istumalta. En yleensä ole suuri äänikirjojen ystävä, mutta Katri lukee kirjansa itse, mikä tekee tekstistä elävää ja henkilökohtaista. All in all, olen ihan helkkarin iloinen ja ylpeä, että tämä kirja on olemassa, ja oli ihanaa päästä mukaan julkkaribileisiin, kun kävin Helsingissä.

Osta kirja esim. Into Kustannuksen kaupasta, lainaa kirjastosta, lataa äänikirjapalvelusta. Ihan sama mistä, mutta: lue, kuuntele!

Oppitunteja ja onnistumisia Alpeilta

kiipeily Chamonix

Viime kesän alppireissulta multa jäi vähän hampaankoloon. Olin silloin kuukauden Chamonix’ssa, ja tuntui, että silloin tuli mentyä vähän liian helppoja reittejä ja sellaiset isot ponnistelut ja omien rajojen etsimiset jäivät vähemmälle. Pysyttyä mukavuusalueella, otettua varman päälle.

Tämän kesän kiipeily Chamonix’ssa on ollut haastavista olosuhteista huolimatta hyvinkin palkitsevaa. Helleaalto sai jäätiköt sulamaan ennätystahtia. Siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että ylemmäs vuorille ei ole kuuman kelin takia minun turvallisuudentajullani asiaa, tein uuden toivelistan reiteistä, joita haluan kiivetä. Yritin valita reittejä, jotka jotenkin kutkuttelee, joista olen kuullut hyviä suosituksia.

kiipeily Chamonix

Ja tsädäm, nyt kun kävin huvikseni tuota listaa läpi palattuani kotiin, olin käynyt kiipeämässä – tai ainakin kokeilemassa – sieltä aika montaa rallia. Toiset reitit on tullut tikattua with flying colors, toisinaan reiteiltä on tullut turpaan niin, että tutisee. Minusta tämä osoittaa, että taidot ja toiveet olivat tällä kertaa linjassa, osasin ja ennen kaikkea uskalsin lähteä tiukemmillekin reiteille, kamat olivat kohdallaan ja kuntokin on viime kesästä kohentunut. Varsinkin onnistuneet trädimetrit tuntuivat erityisen makeilta.

Kiipeilykavereidenkin osalta kesä oli onnistunut. Olen aiemmin turvautunut usein paikallisen Facebook-ryhmän kiipeilyseuranhakuun, mutta tänä kesänä mestoilla oli mukavasti tuttuja jo valmiiksi eri aikoina. Erityisen kivaa oli kiivetä vahvojen mimmien kanssa. Tyttötiimissä on oma tunnelmansa, kun pinttyneet sukupuoliroolit eivät – tietoisesti tai tiedostamatta – vaikuta tekemiseen. Kiitokset niin Coralielle Grenobleen, Annalle Alpeille kuin Emmalle Tampereelle huipuista kiipeilypäivistä!

kiipeily Chamonix

Kesän reittilista:

  • Rebuffat-Pierre 6a
  • Ombre est Lumiere 6a+
  • Piste Oubliee 6b
  • Le Ticket, le Carré, le Rond et la Lune 6b/6c (ei loppuun asti)
  • L’eau rance d’arabie 6b+ (ei loppuun asti)
  • Ex libris 6b
  • Arête des Papillons 6a
  • Madagasikara 6a
  • Manhattan 6a
  • Magicien d’Oz, 6b

Olen aiemmin kirjoittanut Chamonix’ssa kiipeilystä monia juttuja, ne löytyvät tunnisteen Chamonix alta. Reittivinkkejä helpommille reiteille olen koonnut tähän postaukseen. Kannattaa myös kurkata Vuorenvarma-Annin blogijuttu hänen tämän kesän alppireissustaan.

Alppiloma, paras loma

Chamonix kiipeily

Parvekkeelta näkyy Mont Blanc, kuinkas muutenkaan. Istun kahvikupin kanssa katselemassa maisemaa, pilvet ovat aamuksi hälvenneet, mutta koko yön on satanut vettä, maa on vielä kostea. Jokainen aamukahvi tällä parvekkeella saa hykertelemään tyytyväisenä. Mikä onnenmyyrä olenkaan, kun olen saanut katsella tätä näkymää kesäkodistani käsin viikkotolkulla.

Vuokrasin koko kesäksi pienen yksiön Chamonix’sta, Ranskan Alpeilta, jossa olen ollut jo useampana aiempanakin kesänä. Viime kesänä vietin vuorilla kuukauden, tänä vuonna sain avaimet jo toukokuun alussa. Nyt olen yrittänyt maksimoida ajan Alpeilla pitkien viikonloppujen, satunnaisten etätöiden ja kesälomien yhdistämisellä.

aamukahvi bialetti muurla emalimuki

Vietin kämpällä alkukesästä viikonloppuja ja lyhyempiä pyrähdyksiä, nyt olen heinäkuun puolivälistä pitänyt visusti majaa Chamonix’ssa. Pakko myöntää, että tauoton reissaus alkoi jo vähän väsyttämään, kun Brysselin ja Chamonix’in välin lisäksi tuli pyyhällettyä pitkin Eurooppaa Suomesta Skotlantiin. Koronasta palautuva lentomatkustus on ollut aivan helvetillistä sekoilua, valitsen jatkossakin junan aina kun mahdollista niin ympäristön kuin matkustusmukavuudenkin takia.

Kun Suomessa elokuusta alkaa jo turhan monella syksytunnelmoiti, Keski-Euroopan lomakausi rytmittyy siten, että vielä on kesäkautta kirkkaasti jäljellä. Olen viihtynyt Alpeilla liiankin hyvin, en lähde täältä minnekään ennen kuin taas töiden takia täytyy. Annoin Brysselin-kämppäni kesäksi ukrainalaisen pakolaisperheen käyttöön, tarvitsivat kattoa päänsä päälle, joten tässä järjestelyssä voittivat suunnilleen kaikki.

Chamonix kiipeily

Olen kiivennyt, ja kiivennyt. Viime kesänä tuntui, että kiipesin vähän liian helppoja, tänä vuonna olen yrittänyt kovempaa. Välillä se on tarkoittanut riemukkaita onnistumisen kokemuksia, välillä sitä, että reiteiltä on tullut turpaan aivan sata-nolla. Palaan joskus myöhemmin tarkemmilla reittilistoilla ja muulla speksauksella, nyt haluan vain tunnelmoida. Koska enpä todellakaan tiedä juuri mitään siistimpää, kuin näissä maisemissa kiipeily.

Kiipeilyn välipäivinä olen laiskotellut ja levännyt, lukenut kirjoja, lenkkeillyt ja vaeltanut pitkin laaksoa ja rinteitä, kierrellyt kylillä ja istunut kuppiloissa, keitellyt kahvia kämpillä. Hiljaa mielessäni olen manifestoinut universumilta lottovoittoa (auttaisi varmaan, jos edes alkaisi lotota?), että tällaista elämää voisi viettää ympärivuotisesti. Äkkirikastumista ja täysipäiväiseksi kiipeilypummiksi ryhtymistä odotellessa…