Uudet kotikulmat Vallilassa

PuuvallilaSyksy lehdetHuh, muuttohommista selvitty. Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on onnellisesti takana, tavarat ovat suurimmaksi osaksi löytäneet paikkansa ja ensimmäiset ystävät ovat jo ehtineet uuteen kämppään istumaan iltaa. Purkamattomat muuttolaatikot nurkassa eivät haittaa, kunhan pöydässä on skumppaa.

Muutamia asioita täytyy vielä järjestellä, ennen kuin uusi kämppä on esittelykunnossa. Olen selaillut kasapäin nettikauppoja ja vaeltanut halki Stockmannin sisustusosaston, sillä lisää säilytystilaa ja uusi valaisin olisivat tarpeen. Harmi, että makuni ja budjettini eivät oikein kohtaa, täytyy toivoa, että kohdalle osuisi second hand -aarteita.

En ole hetkeen asunut täysin yksin. Muita kämppiksiä ei ole lainkaan ollut ikävä, karvaista kämppistä muidenkin edestä. Koirani jäi syksyn tullen kesän hoitopaikkaansa Tampereelle pysyvästi. Päätös ei ollut helppo. Alun perin karvatassu tuli minullekin vain hoitoon ”joksikin aikaa”, se sitten venähti liki kahdeksi vuodeksi ja kiinnyin koiraani kovin. Kevään ja kesän reissuilla kävi ilmi, että vauhti oli vanhalle koiralle hetkittäin vähän stressaavaa, vaikka se mutkattomasti uudet paikat ja ihmiset ottikin vastaan. Uudessa majapaikassa se saa ainakin tasaisempaa arkea ja kuulemma on hurmannut koko perheen tassunsa ympärille.Meira VallilaVaikka muuttomatkaa Kalliosta Vallilaan oli alle kilometri, tuntuu maisema silti muuttuneen. Uusilla kotikulmilla on vielä paikkoja, jotka ovat vieraita ja reittejä, joita en ole kulkenut. Olen kävellyt paljon ympäriinsä, etsinyt uusia lähipaikkoja, omalta tuntuvia kohtia kaupungista. Puu-Vallilan vanhat talot sointuvat somasti syksyiseen maisemaan, hullua ajatella, että joskus nuokin kaunokaiset ovat olleet purku-uhan alla. Pimeissä syksyilloissa on jotenkin elokuvallista tunnelmaa, kun kävelee päämäärättömästi kuulokkeet korvilla pitkin poikin.

Muuton lisäksi samalle viikolle on mahtanut muutakin uutta, nimittäin työrintamallakin syksy tuo uusia kuvioita. Vähän jännittää, mutta eiköhän se siitä. Ainut harmi työpaikan vaihdoksessa on syksyn reissusuunnitelmien kariutuminen, toiveissani oli karata vielä ennen joulua jonnekin aurinkoon kiipeilemään. Nyt taitaa mennä ensi vuoden puolelle, ennen kuin pääsen irtoamaan töistä niin pitkäksi aikaa, että kehtaisi lähteä kauemmas.