This is the life now

BrysselBrysselBryssel

Puhelimen kuvarullaan tallentuneet satunnaiset hetket osoittavat, että ensimmäiset viikot Brysselissä ovat jo takana. Aika etenee jäniksen loikilla, hallitsemattomasti hyppien. Vaikka moni asia Belgiassa ja töissä on tuttua, on siihen päälle humahtanut valtava määrä kaikkea uutta omaksuttavaa.

Uudet kasvot, uusi koti, uudet kadut, uudet kuviot. Olo on ollut sellainen, kuin olisi omassa elämässään sivustakatsojan roolissa, kun yrittää pöllämystyneenä ottaa kaiken vastaan.

Europarlamentti on valtava laitos, joka nielaisee nopeasti mukaansa. Päivät venyvät pidemmiksi, kuin mihin olen tottunut, mutta työ on mielekästä. Sattumalta moni kaveri Suomestakin on käynyt työasioilla täällä. Kummallinen olo, kun samaan aikaan on ihan lähellä ja kuitenkin tosi kaukana elämästä ja ystävistä Helsingissä.

Kun etukäteen vähän huolehdin, että olisin alkuun yksinäinen, on arki ottanut ihan toisen suunnan: tekemistä ja tuttavuuksia riittää. Ilokseni olen huomannut, että kaikkea ei tarvitse aloittaa nollasta, vaan Brysselissä on jo entuudestaan yllättävän paljon ihmisiä, joiden kanssa käydä kahvilla, kaljalla, kaupungilla.

Kaiken kohinan keskellä on hetkiä, kun tajuan kirkkaasti, että todella asun ja työskentelen täällä. Tunne iskee arkisissa tilanteissa: bussissa, kassajonossa, illalla, kun kävelee kaupungilta kotiin: asun Brysselissä. Elämä on täällä, this is the life now.