Poliittisen valokuvan festivaali 2017: Ruoka

Kukka Ranta, sarjasta Ryöstetty meri - from the series Robbed Sea
Kuva: Kukka Ranta, sarjasta Ryöstetty meri – from the series Robbed Sea
Jošt Franko, from the series Farming on the Frontline, 2013-2014
Kuva: Jošt Franko, from the series Farming on the Frontline, 2013-2014
Jo-Anne McArthur, from the series We Animals
Kuva: Jo-Anne McArthur, from the series We Animals

Uskon, että me kaikki tiedämme varsin hyvin, että ruuantuotantoon liittyy runsaasti epäkohtia, niin meillä Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla on huhtikuun loppuun asti esillä Poliittisen valokuvan festivaali, joka käsittelee ruoka-teemaa monipuolisesti. Pidän erityisen hienona, että mukaan näyttelyyn on huolittu myös eläinoikeusjärjestöjen materiaalia. Ne kuvat paljastavat sen, mitä ruokatuottajat mainosmateriaaleissaan häivyttävät.

Festivaali läväyttää kerralla kasvoille suunnilleen kaikki ruuantuotannon ongelmat: ympäristövaikutukset, ilmastonmuutos, nälkä, siirtolaisuus, sodat, eläinten oikeudet, suuryritykset ja niin edelleen… Tuntuu uskomattoman epäreilulta, että me länsimaiset kermaperseet heitämme ruokaa roskiin samalla, kun maailmalla nähdään nälkää. On niin väärin, että herkillä arktisilla merialueilla revitään merenpohjaa pilalle, että yhä edelleen saimaannorppia kuolee täysin turhiin verkkoihin, että eläviä olentoja tuotetaan tehdasmaisissa olosuhteissa tapettavaksi. Näyttely käsittelee suuria kysymyksiä: miten turvaamme ruokahuollon, miten kaupungistuminen vaikuttaa viljelijöiden perinteisiin elinkeinoihin, miten luonnon monimuotoisuus säilytetään, kun ravinnoksi käytetään yhä yksipuolisempia lajeja?

Samaan aikaan ahdistaa ja tulee vastareaktiona voimattomuuden tunne. Miten minä muka voin vaikuttaa? Onko oma kasvissyöntini vain omaa ituhipin identiteettiäni pönkittävää puuhastelua vailla mitään todellista merkitystä?

Ruokakuvat kuitenkin muistuttavat, että kyseessä eivät ole vain yksilön valinnat: siitä, mitä syömme, tulee poliittinen kysymys, kun näkökulma laajentuu yksilötasolta ruoantuotannon rakenteisiin. Niihin rakenteisiin toisaalta myös kuluttajien valinnat vaikuttavat. Lihan käytön vähentäminen on sekä eettisesti että ekologisesti viisasta. Onkin hienoa, että kasvisruoka on noussut valtavirran trendiksi, kiitos nyhtökauran ja sipsikaljavegaanien.

Katso lisää: www.pvf.fi

// The Festival of Political Photography presents images that highlight the political, social and environmental dimensions of food.

Taidebunkkeri Boros

Sammlung Boros Bunker BerliiniSammlung Boros Bunker BerliiniSammlung Boros Bunker BerliiniSammlung Boros Bunker Berliini
Taidevinkki Berliiniin: Sammlung Boros on eeppisen hieno yksityinen taidekokoelma, joka sisältää kiinnostavia teoksia 90-luvulta nykypäivään.

Myös näyttelytila on erityinen: alun perin pommisuojana käytetyllä bunkkerillä on varsin vaiherikas historia. Ennen päätymistä taidenäyttelytilaksi sitä on käytetty muun muassa vankilana, banaanien ja muiden hedelmien säilönä ja teknoklubina. Betonibunkkerin yläkerroksessa on luonnollisesti myös sen omistajien kattohuoneisto. Aika #lifegoals.

Massiiviseen betonimöhkäleeseen on rakennettu huikea taide-elämys. Kokoelma levittäytyy neljään kerrokseen. Milloin minkäkin nurkan takana on pieniä huoneita ja koloja täynnä kiinnostavaa katseltavaa. Myös itse bunkkerin rakenteita on jätetty tyylikkäästi paljaaksi. Mukana on taiteilijoita ympäri maailmaa ja kokonaisuus on hengästyttävä. Esillä on kaikkea mahdollista valokuvista popkornikoneeseen. Todella erityinen mesta!

Sammlung Boros on aukioloajoiltaan vaihteleva, kannattaa tarkistaa ennakkoon. Joskus sinne pitää ilmeisesti varata kierros etukäteen, meidän ollessamme Berliinissä riitti, että vain käveli paikalle. Tällä hetkellä näyttely on suljettu, mutta nettisivuilta löytyy lisää infoa avautumisesta. Tämä oli mielestäni yksi ehdottomasti parhaista jutuista Berliinin-reissulla, joten jos suinkin mahdollista, käy tsekkaamassa!

Sammlung Boros
Bunker, Reinhardtstr. 20, Berlin-Mitte
www.sammlung-boros.de

Mona Hatoum Kiasmassa

Kiasma Mona HatoumKiasma Mona HatoumKiasma Mona Hatoum

Kiasma on yksi lempipaikoistani Helsingissä. Tällä viikolla kävin siellä katsomassa Mona Hatoumin töitä.

Hatoum on palestiinalainen taiteilija, joka asuu Englannissa. Konfliktit ja maailman jännittynyt tilanne näkyvät hänen teoksissaan. Toisaalta useissa niistä mukana on myös arkisia esineitä kummallisissa muodoissa ja taiteiljaa itseään, esimerkiksi hiuksia. Hatoum nimeää töitään sanaleikein ja viittaa muihin taideteoksiin.

Monissa teoksissa toistuvat erilaiset kartat. Lasihelmistä tehty maailmankartta levittäytyy lattialle, punaisena hohtava neon-valomaapallo muistuttaa sekä kytevistä epävakauksista että planeettamme lämpenemisestä. Saippuapaloissa on Palestiinan rajat merkattuna helmillä. Rajojen tematiikkaa käsittelee myös kuutiomainen teos, joka kauempaa näyttää siltä, että sen sisälle voisi sukeltaa kävelemään. Lähempää se paljastuu piikkilangasta tehdyksi.

Mona Hatoumin näyttely on esillä Kiasmassa 26. helmikuuta asti.

// Visited my favourite art museum Kiasma this week. Works by Mona Hatoum are everyday objects turn into something suspicious and items, such as maps, that comment on the state of the world, conflict and borders.

Yayoi Kusama / HAM Helsinki

yayoi kusama HAM HelsinkiYayoi Kusama Ham HelsinkiYayoi Kusama Ham Helsinki

Yayoi Kusman näyttely In Infinity on nyt Suomessa HAMissa. Olen kirjoittanut japanilaistaitelijasta aiemminkin pariin otteeseen, sillä ennen Suomeen saapuimista näyttely on kiertänyt pohjoismaita, itse olen nähnyt sen jo Tanskassa ja Ruotsissa. Ensimmäisellä kerralla näyttely teki todella suuren vaikutuksen, joten sen pariin on ollut ilo palata useasti. Tänä syksynä sain luettua läpi myös Kusaman elämäkerran Infinity Net, joka toi töihin lisää syvyyttä.

Kusaman teokset ovat siitä viehättäviä, että eri ympäristöissä ne näyttävät täysin erilaisilta. Tanskassa näyttely kulki polkumaisena reittinä läpi museoa, Helsingissä suurin osa töistä on kahdessa laajassa tilassa. Taide ulottuu myös museon ulkopuolelle: teoksista esimerkiksi Narcissos garden on ollut esillä sekä Talvipuutarhassa että Kampin metroasemalla ja Esplanadin puiston puut saivat kesällä Kusaman pilkkuja peitokseen.

Vaikka Kusama on tehnyt taidetta jo vuosikymmeniä, ovat hänen työnsä Instagram-aikaan sopivia. Peilihuoneissa lähes jokaikinen näyttelyvieras tarttuu puhelimeensa ja nappaa selfien. Kusaman työt ovat veikeitä ja villejä, varsinkin uransa alkuaikoina hän herätti pahennusta sekä Euroopassa että kotimaassaan Japanissa performansseillaan. Kusama on avoimesti puhunut mielenterveysongelmistaan ja pakkomielteistään. Niistä huolimatta, tai niiden takia, hänen taiteensa rohkeaa ja feminististä. Kusaman luomiin tiloihin astuminen on kuin toiseen todellisuuteen siirtymistä. Pallot ja valot luovat taianomaisia tunnelmia, arkisia esineitä on päällystetty kangasulokkeilla. Oma suosikkini ovat kurpitsat, jotka ovat herttaista ja hauskaa vastapainoa radikaalimmille töille.

// Yayoi Kusama exhibition now in HAM Helsinki.

Vuosi Museokortilla

museokortti

Ensimmäinen vuosi Museokortin haltijana tuli täyteen. Sähköpostilla muistuttivat, että korttini on menossa umpeen, päädyin tilaaamaan saman tien toisen vuoden.

Museokortti on nerokas: yhdellä vuosimaksulla pääsee suunnilleen kaikkiin Suomen museoihin. Se on muuttanut tapani käydä museoissa: sen sijaan, että kiertäisin ”koko rahalla” joka ikisen nurkan ja haahuilisin museossa puoli päivää, voin museokortilla pistäytyä vain pikaisesti poikkeamassa. Voin käydä katsomassa esimerkiksi Kiasmassa vain yhden näyttelyn, kipaista Ateneumista vain osan kerrallaan.

Kuluneen vuoden aikana olen nähnyt mm. Ron Mueckin veistokset Sara Hildénissä, Tom of Finland -näyttelyn Taidehallissa, Ai Wei Wei ja Heinojen kokoelman HAMissa, kasan klassikoita Ateneumissa ja kaikkea kummaa Kiasmassa. Monia sellaisia näyttelyitä, jotka olisin käynyt katsomassa joka tapauksessa, mutta myös paljon sellaisia, joihin ei ilman Museokorttia olisi tullut mentyä.

// Museokortti (Museum Card) is a one year ticket to almost all museums in Finland. Just ordered the card for the second year, it is awesome.