Lyonin suuret seinämaalaukset

Lyon muraaliKun Ranska kerran Brysselistä käsin on aivan naapurissa, lähdin liki suoraan Lontoosta palattuani samalla vauhdilla viikonlopuksi Lyoniin. Suora junayhteys Brysesselistä kesti nelisen tuntia. Paras ystäväni asuu vielä tovin Lyonin lähistöllä ennen kuin hän lähtee vuodeksi maailman toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin. Nyt kun ollaan vielä samassa maanosassa, oli hyvä hetki moikata.

Olen viettänyt Ranskassa aikaa lähinnä Rivieralla, Alpeilla ja Pariisissa, enkä oikein osannut odottaa Lyonista mitään. Kyseessä on Ranskan toisiksi suurin kaupunkiseutu, joka sijaitsee jokien Rhône ja Saône risteyskohdassa. Kun etsin etukäteen tietoa kaupungista, ei mikään erityisesti noussut silmille – Lyonissa on toki vanha kaupunki ja useampi kirkko, mutta ei mitään valtavaa maamerkkiä, maailmankuulua museota tai muuta vastaavaa. Ensituntumalta kaupungin luonne vaikutti hieman hankalta hahmottaa.

Parissa päivässä lämpesin kuitenkin pikkuhiljaa Lyonille. Jotakin erityisen vaikuttavaakin tuli vastaan, nimittäin isoja muraaleja. Valtavia seinämaalauksia on useampia, niiden perässä tulee myös hyvin kuljettua keskustan söpöjä kaupunginosia läpi.
Lyon muraali Mur des CanutsMuraaleistä tunnetuin on Mur des Canuts Croix-Roussen kaupunginosassa kukkulan päällä. Se on Euroopan suurin seinämaalaus. Hauskaksi maalauksen tekee, että ensimmäisen kerran vuonna 1987 tehtyä maalausta on päivitetty vuosien mittaan muutamaan otteesen. Rakenne on pysynyt samana, mutta hahmot ja yritykset ovat vaihtuneet. Kuva esittää kaupunkimaisemaa ja on todella uskottavan näköinen, huolella maalatut varjot ja valot valtavalla seinällä tekevät melkein mahdottomaksi uskoa, että kyseessä on pelkkä tasainen seinä.
Lyon muraali

Lyon muraaliToinen tunnettu muraali on Fresque des Lyonnais. Asuintaloksi maalattuun seinään on koottu tunnettuja lyonilaisia, kuten elokuvan keksineet Lumieren veljekset. Minua ilahdutti erityisesti Antoine de Saint-Exupéry parvekkeella Pikku Prinssinsä kanssa. Minua vähemmän tuntevat eivät ehkä tiedäkään, miten tärkeä Pikku Prinssin hahmo minulle on. Niin tärkeä, että se kulkee aina mukanani, ihooni tatuoituna.

Mur des Canuts
36 Boulevard des Canuts

Fresque des Lyonnais
2 Rue de la Martinière

Museopäivä Lontoossa: British Museum

British museumVietin juuri viisi päivää Lontoossa, työmatkan yhteyteen sai kätevästi napattua pari päivää omaa aikaa samalla vaivalla. Brysselistä Lontooseen kuljin näppärästi junalla. Tämä oli ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen kerta, kun matkustin Eurostarilla kanaalin alitse. Edellisen kerran olin Lontoossa pari vuotta sitten, silloin kiersin paljon nähtävyyksiä tiiviissä tahdissa ja reissuseurana oli pikkusiskoni. Tällä kertaa olin liikkeellä yksin ja käytin aikaa ihanaan tyhjäntoimittamiseen ja kaupungilla notkumiseen vailla sen kummempaa agendaa.

Yhden poikkeuksen kuitenkin tein, menin nimittäin British Museumiin. En ole ennen käynyt siellä ja yllätyin, sillä museoon on ilmainen sisäänpääsy. Sateisena sunnuntaina turisteja riitti, mutta ruuhka ei ollut mitenkään mieletön. Museo on niin suuri, etta väki jakautui aika tasaisesti rakennuksen eri osiin. Aulatilan kattaa upea lasikatto, tila on kaunis ja valoisa. Samaan tapaan kuin Pariisin Louvressa, on British Museumista mahdotonta saada yhdellä vierailulla kaikkea irti. Vaikka vietin useamman tunnin kiertäen eri osastoja, paljon jäi vielä näkemättä.
LontooLontooKokoelma on sanoinkuvaamaton läpileikkaus ihmiskunnan aarteista, tuntuu kuin kävelisi taidehistorian oppikirjan sivuilla. Samalla koko ajan vähän häiritsee. Kenen aarteita nämä todella ovat?

British Museumista ei mielestäni voi kirjoittaa ilman, että kiinnittää huomioita siihen, mistä museon esineet ovat peräisin ja millä oikeutuksella britit pitävät niitä hallussaan. Siirtomaavalta ja imperialismi ovat näytelleet isoa roolia, kun kokoelma on kasvanut. Museoihin haalittu taide ja kulttuuriperintö heijastavat pyrkimyksiä peilata koko maailmanhistoriaa Euroopan kautta.

Useiden esineiden kohdalla on vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja, käyty keskustelua siitä, tulisiko ne palauttaa alkuperäisille sijoilleen. Museon vaikuttavimpiin ja samalla kiistellyimpiin esineisiin kuuluvat Partheonin marmoripatsaat, niin kutsutut Elginin marmorit, joita Kreikka on vaatinut säännöllisesti palautettavaksi takaisin Ateenaan.

Uutta ja vanhaa Tallinnassa

TallinnaKesäloma oli ja meni, hellejakson päättyminen suorastaan alleviivasi paluuta arkeen ja toimistolle. Viikonloppuna, kun lämpöaalto vielä velloi, käytiin paahteisessa Tallinnassa päiväretkellä. Edellisestä kerrastani eteläpuolen Suomenlahtea on jo pari vuotta, joten tutummillekin kulmille kaupungissa oli tullut paljon uutta nähtävää.

Pidän Tallinnassa siitä, että parissa tunnissa pääsee täysin pois tutuista kuvioista. Vaikka matka-aika Helsingistä on lähes sama kuin Tampereelle tai Turkuun menisi, on Tallinnassa kuitenkin selkeämmin ulkomailla, selkeämmin irti arjesta.
TallinnaTukholmasta lähtöisin oleva valokuvataiteen museo Fotografiska avasi museonsa Tallinnassa kesäkuun loppupuolella. Telliskiven alueelle perustettu museo on sijaitsee rouheassa teollisuusrakennuksessa, jossa näyttelyt ovat kahdessa kerroksessa. Kattoterassilla on ravintola, baari ja hyvät näkymät.

Avajaisnäyttelyt olivat keskenään mukavan erilaisia. Eniten pidin Anja Niemen In Character -sarjan salaperäisistä hahmoista preeriatunnelmissa sekä Pentti Sammallahden pienistä mustavalkoisista kuvista, jotka yllättivät yksityiskohdillaan. Päänäyttely Jimmy Nelsonin Homage to Humanity jätti vähän kylmäksi.
TallinnaTallinna

Museossa kiertelyn lisäksi Tallinna-päivän tavoitteena oli syödä hyvin. Vanha suosikkini Sfäär Resto oli muuttanut hieman tyyliään. Aiemmin urbaani concept storen ja coolin kuppilan yhdistelmä oli nyt selkeämmin pelkkä ravintola ja paikan olemus oli muuttunut hienostuneempaan ja hillitympään suuntaan. Safka oli edelleen hyvää, lounaaksi maistui kasviscurry.

Iltapäiväksi otimme Uberin kaupungin ulkopuolelle ja kävimme syömässä NOA:ssa. Hellepäivänä meren rannalla oleva ravintola oli hyvä valinta, kannatti lähteä kauemmas kaupungista. Erinomainen ruoka ja raukea, viipyilevä tunnelma veivät mukanaan.

Surrealismia Brysselissä: Magritte-museo

magritte01magritte02Brysselissä on paljon kaikenlaista kulttuuria, museoita ja gallerioita. Omissa kirjoissani Magritte-museo (Koningsplein 1) on niistä ehdottomasti ykkönen. René Magritten töitä kokoava museo on yksi lempimuseoistani maailmassa, ja jokaisella Belgian-reissulla käyn siellä uudelleen.

Magritte on belgialainen surrealisti, jolta suuri yleisö tuntenee parhaiten Kuvien petollisuus -nimisen teoksen, jossa piipun alla todetaan Ceci n’est pas une pipe. Magritten töissä on tyypillistä, että tavallisia asioita sijoitetaan kummallisiin yhteyksiin ja mittasuhteet heitetään sekaisin. Surrealismi, kaikessa kummallisuudessaan, toimii ihan erityisen hyvin mielen herättelyyn. Museosta jää samaan aikaan rentoutunut että inspiroitunut olo. Kun keskittyy pari tuntia ihan vaan olemiseen, näkemiseen ja kokemiseen, jälkikäteen pää tuntuu kevyeltä.

Magritte-museo on joka tapauksessa mahtava, suosittelen ehdottomasti, jos olet Brysselissä käymässä. Samasta Royal Museum of Fine Arts -kompleksista löytyy myös kasa muita näyttelyitä, merkittävimpänä yksittäisenä teoksena Marat’n kuolema. Siellä on myös laadukkaita vaihtelevia näyttelyitä. Museon nurkalta on hyvät näkymät kauniiseen Mont des Arts -puistoon.

// Best way to spend lazy day in Brussels: fine arts. Especially Magritte museum is really worth a visit.

Come to Finland! – matkailujulisteita Suomesta

© Karin Lindroos Come to Finland Kansallismuseo
Kansallismuseossa on nyt menossa Come to Finland -näyttely, jossa on esillä hurmaavia vanhoja matkailujulisteita Suomesta.

Come to Finland -näyttelyssä on esillä noin 100 vintage-julistetta, jotka vievät suoraan menneiden aikojen tunnelmaan. Matkailujulisteilla pyrittiin houkuttelemaan ulkomaisia matkailijoita Suomeen kauniiden kuvien avulla. Näistä kuvista tunnistaa kotimaansa: on kaupungit ja raitiovaunut, on metsät ja hiihtoladut. Toisaalta on hupaisaa, miten vaikkapa kaupunkeja on yritetty markkinoida – esimerkiksi Iisalmi ei todellakaan tulisi mieleenikään matkailukohtaita listatessa.

Aikanaan julisteilla luotiin kuvaa Suomesta edistyksellisenä, kansainvälisenä ja avoimena yhteiskuntana. Osana näyttelyä myös nykypäivän taiteilijat ja graafikot olivat toteuttaneet omia näkemyksiään matkailujulisteista. Esimerkiksi Katja Tukiaisen, Kaisa Lekan ja Petteri Tikkasen julisteet olivat hengeltään ihanasti esikuviensa kaltaisia. Vaikka tyyli olikin modernimpi, kuvissa toistuvat samat elementit: luonto, vuodenajat, kaupungit.

Come to Finland -näyttely kokosi tyylikkäästi maamme helmiä niin uusin kuin vanhoin silmin. Kansallismuseoon pääsee näppärästi museokortilla, kannattaa käydä. Ainut itseäni ärsyttänyt asia oli julisteiden turhan tiiviiksi tungettu ripustus. Isot kauniit kuvat olisivat päässeet vielä paremmin oikeuksiinsa ilmavammin aseteltuna.

Näyttely avoinna 28.5.2017 asti
www.cometofinland.fi
Kuva: Come to Finland / Karin Lindroos