Uutta ja vanhaa Tallinnassa

TallinnaKesäloma oli ja meni, hellejakson päättyminen suorastaan alleviivasi paluuta arkeen ja toimistolle. Viikonloppuna, kun lämpöaalto vielä velloi, käytiin paahteisessa Tallinnassa päiväretkellä. Edellisestä kerrastani eteläpuolen Suomenlahtea on jo pari vuotta, joten tutummillekin kulmille kaupungissa oli tullut paljon uutta nähtävää.

Pidän Tallinnassa siitä, että parissa tunnissa pääsee täysin pois tutuista kuvioista. Vaikka matka-aika Helsingistä on lähes sama kuin Tampereelle tai Turkuun menisi, on Tallinnassa kuitenkin selkeämmin ulkomailla, selkeämmin irti arjesta.
TallinnaTukholmasta lähtöisin oleva valokuvataiteen museo Fotografiska avasi museonsa Tallinnassa kesäkuun loppupuolella. Telliskiven alueelle perustettu museo on sijaitsee rouheassa teollisuusrakennuksessa, jossa näyttelyt ovat kahdessa kerroksessa. Kattoterassilla on ravintola, baari ja hyvät näkymät.

Avajaisnäyttelyt olivat keskenään mukavan erilaisia. Eniten pidin Anja Niemen In Character -sarjan salaperäisistä hahmoista preeriatunnelmissa sekä Pentti Sammallahden pienistä mustavalkoisista kuvista, jotka yllättivät yksityiskohdillaan. Päänäyttely Jimmy Nelsonin Homage to Humanity jätti vähän kylmäksi.
TallinnaTallinna

Museossa kiertelyn lisäksi Tallinna-päivän tavoitteena oli syödä hyvin. Vanha suosikkini Sfäär Resto oli muuttanut hieman tyyliään. Aiemmin urbaani concept storen ja coolin kuppilan yhdistelmä oli nyt selkeämmin pelkkä ravintola ja paikan olemus oli muuttunut hienostuneempaan ja hillitympään suuntaan. Safka oli edelleen hyvää, lounaaksi maistui kasviscurry.

Iltapäiväksi otimme Uberin kaupungin ulkopuolelle ja kävimme syömässä NOA:ssa. Hellepäivänä meren rannalla oleva ravintola oli hyvä valinta, kannatti lähteä kauemmas kaupungista. Erinomainen ruoka ja raukea, viipyilevä tunnelma veivät mukanaan.

Surrealismia Brysselissä: Magritte-museo

magritte01magritte02Brysselissä on paljon kaikenlaista kulttuuria, museoita ja gallerioita. Omissa kirjoissani Magritte-museo (Koningsplein 1) on niistä ehdottomasti ykkönen. René Magritten töitä kokoava museo on yksi lempimuseoistani maailmassa, ja jokaisella Belgian-reissulla käyn siellä uudelleen.

Magritte on belgialainen surrealisti, jolta suuri yleisö tuntenee parhaiten Kuvien petollisuus -nimisen teoksen, jossa piipun alla todetaan Ceci n’est pas une pipe. Magritten töissä on tyypillistä, että tavallisia asioita sijoitetaan kummallisiin yhteyksiin ja mittasuhteet heitetään sekaisin. Surrealismi, kaikessa kummallisuudessaan, toimii ihan erityisen hyvin mielen herättelyyn. Museosta jää samaan aikaan rentoutunut että inspiroitunut olo. Kun keskittyy pari tuntia ihan vaan olemiseen, näkemiseen ja kokemiseen, jälkikäteen pää tuntuu kevyeltä.

Magritte-museo on joka tapauksessa mahtava, suosittelen ehdottomasti, jos olet Brysselissä käymässä. Samasta Royal Museum of Fine Arts -kompleksista löytyy myös kasa muita näyttelyitä, merkittävimpänä yksittäisenä teoksena Marat’n kuolema. Siellä on myös laadukkaita vaihtelevia näyttelyitä. Museon nurkalta on hyvät näkymät kauniiseen Mont des Arts -puistoon.

// Best way to spend lazy day in Brussels: fine arts. Especially Magritte museum is really worth a visit.

Come to Finland! – matkailujulisteita Suomesta

© Karin Lindroos Come to Finland Kansallismuseo
Kansallismuseossa on nyt menossa Come to Finland -näyttely, jossa on esillä hurmaavia vanhoja matkailujulisteita Suomesta.

Come to Finland -näyttelyssä on esillä noin 100 vintage-julistetta, jotka vievät suoraan menneiden aikojen tunnelmaan. Matkailujulisteilla pyrittiin houkuttelemaan ulkomaisia matkailijoita Suomeen kauniiden kuvien avulla. Näistä kuvista tunnistaa kotimaansa: on kaupungit ja raitiovaunut, on metsät ja hiihtoladut. Toisaalta on hupaisaa, miten vaikkapa kaupunkeja on yritetty markkinoida – esimerkiksi Iisalmi ei todellakaan tulisi mieleenikään matkailukohtaita listatessa.

Aikanaan julisteilla luotiin kuvaa Suomesta edistyksellisenä, kansainvälisenä ja avoimena yhteiskuntana. Osana näyttelyä myös nykypäivän taiteilijat ja graafikot olivat toteuttaneet omia näkemyksiään matkailujulisteista. Esimerkiksi Katja Tukiaisen, Kaisa Lekan ja Petteri Tikkasen julisteet olivat hengeltään ihanasti esikuviensa kaltaisia. Vaikka tyyli olikin modernimpi, kuvissa toistuvat samat elementit: luonto, vuodenajat, kaupungit.

Come to Finland -näyttely kokosi tyylikkäästi maamme helmiä niin uusin kuin vanhoin silmin. Kansallismuseoon pääsee näppärästi museokortilla, kannattaa käydä. Ainut itseäni ärsyttänyt asia oli julisteiden turhan tiiviiksi tungettu ripustus. Isot kauniit kuvat olisivat päässeet vielä paremmin oikeuksiinsa ilmavammin aseteltuna.

Näyttely avoinna 28.5.2017 asti
www.cometofinland.fi
Kuva: Come to Finland / Karin Lindroos

Poliittisen valokuvan festivaali 2017: Ruoka

Kukka Ranta, sarjasta Ryöstetty meri - from the series Robbed Sea
Kuva: Kukka Ranta, sarjasta Ryöstetty meri – from the series Robbed Sea
Jošt Franko, from the series Farming on the Frontline, 2013-2014
Kuva: Jošt Franko, from the series Farming on the Frontline, 2013-2014
Jo-Anne McArthur, from the series We Animals
Kuva: Jo-Anne McArthur, from the series We Animals

Uskon, että me kaikki tiedämme varsin hyvin, että ruuantuotantoon liittyy runsaasti epäkohtia, niin meillä Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla on huhtikuun loppuun asti esillä Poliittisen valokuvan festivaali, joka käsittelee ruoka-teemaa monipuolisesti. Pidän erityisen hienona, että mukaan näyttelyyn on huolittu myös eläinoikeusjärjestöjen materiaalia. Ne kuvat paljastavat sen, mitä ruokatuottajat mainosmateriaaleissaan häivyttävät.

Festivaali läväyttää kerralla kasvoille suunnilleen kaikki ruuantuotannon ongelmat: ympäristövaikutukset, ilmastonmuutos, nälkä, siirtolaisuus, sodat, eläinten oikeudet, suuryritykset ja niin edelleen… Tuntuu uskomattoman epäreilulta, että me länsimaiset kermaperseet heitämme ruokaa roskiin samalla, kun maailmalla nähdään nälkää. On niin väärin, että herkillä arktisilla merialueilla revitään merenpohjaa pilalle, että yhä edelleen saimaannorppia kuolee täysin turhiin verkkoihin, että eläviä olentoja tuotetaan tehdasmaisissa olosuhteissa tapettavaksi. Näyttely käsittelee suuria kysymyksiä: miten turvaamme ruokahuollon, miten kaupungistuminen vaikuttaa viljelijöiden perinteisiin elinkeinoihin, miten luonnon monimuotoisuus säilytetään, kun ravinnoksi käytetään yhä yksipuolisempia lajeja?

Samaan aikaan ahdistaa ja tulee vastareaktiona voimattomuuden tunne. Miten minä muka voin vaikuttaa? Onko oma kasvissyöntini vain omaa ituhipin identiteettiäni pönkittävää puuhastelua vailla mitään todellista merkitystä?

Ruokakuvat kuitenkin muistuttavat, että kyseessä eivät ole vain yksilön valinnat: siitä, mitä syömme, tulee poliittinen kysymys, kun näkökulma laajentuu yksilötasolta ruoantuotannon rakenteisiin. Niihin rakenteisiin toisaalta myös kuluttajien valinnat vaikuttavat. Lihan käytön vähentäminen on sekä eettisesti että ekologisesti viisasta. Onkin hienoa, että kasvisruoka on noussut valtavirran trendiksi, kiitos nyhtökauran ja sipsikaljavegaanien.

Katso lisää: www.pvf.fi

// The Festival of Political Photography presents images that highlight the political, social and environmental dimensions of food.

Taidebunkkeri Boros

Sammlung Boros Bunker BerliiniSammlung Boros Bunker BerliiniSammlung Boros Bunker BerliiniSammlung Boros Bunker Berliini
Taidevinkki Berliiniin: Sammlung Boros on eeppisen hieno yksityinen taidekokoelma, joka sisältää kiinnostavia teoksia 90-luvulta nykypäivään.

Myös näyttelytila on erityinen: alun perin pommisuojana käytetyllä bunkkerillä on varsin vaiherikas historia. Ennen päätymistä taidenäyttelytilaksi sitä on käytetty muun muassa vankilana, banaanien ja muiden hedelmien säilönä ja teknoklubina. Betonibunkkerin yläkerroksessa on luonnollisesti myös sen omistajien kattohuoneisto. Aika #lifegoals.

Massiiviseen betonimöhkäleeseen on rakennettu huikea taide-elämys. Kokoelma levittäytyy neljään kerrokseen. Milloin minkäkin nurkan takana on pieniä huoneita ja koloja täynnä kiinnostavaa katseltavaa. Myös itse bunkkerin rakenteita on jätetty tyylikkäästi paljaaksi. Mukana on taiteilijoita ympäri maailmaa ja kokonaisuus on hengästyttävä. Esillä on kaikkea mahdollista valokuvista popkornikoneeseen. Todella erityinen mesta!

Sammlung Boros on aukioloajoiltaan vaihteleva, kannattaa tarkistaa ennakkoon. Joskus sinne pitää ilmeisesti varata kierros etukäteen, meidän ollessamme Berliinissä riitti, että vain käveli paikalle. Tällä hetkellä näyttely on suljettu, mutta nettisivuilta löytyy lisää infoa avautumisesta. Tämä oli mielestäni yksi ehdottomasti parhaista jutuista Berliinin-reissulla, joten jos suinkin mahdollista, käy tsekkaamassa!

Sammlung Boros
Bunker, Reinhardtstr. 20, Berlin-Mitte
www.sammlung-boros.de