Pollo limonello

Pollo limonello ohje

Julkaisin edellisen kerran ruokaohjeen tässä blogissa tasan viisi vuotta sitten, samalla viikolla, kun ylipäätänsä aloitin koko blogin kirjoittamisen. Näin viisi vuotta myöhemmin onkin taas seuraavan reseptin aika: sitruunainen klassikkopasta pollo limonello. Seuraavan kerran palataan keittiöön sitten vuonna 2025.

Pahinta tässä koko korona-kotoilussa on lopputon kokkaaminen. Olen kehno ja kärsimätön ruuanlaittaja arkenakin. Reseptien mitoittaminen yhdelle hengelle on raivostuttavaa: ruokaa tulee aina liikaa ja hävikki hävettää. Ja koko helvetin ajan täytyy tiskata.

Pastahommissa en sentään epäonnistu ainakaan joka kerta. Suosikkiohjeitani ovat uunifetapasta (Brysselin asunnossani ei ole uunia, olen tehnyt tätä pannulla vetäen kaikki mutkat suoriksi) ja avokadopasta, joka onnistuu välillä aivan hyvin ja on välillä ihan hirveää sössöä.

Kun asuin vielä Helsingissä, oli Punavuoressa sijaitsevan duunipaikan parhaita puolia se, että niinä päivinä kun kunnon lounastuntiin oli aikaa, oli Uudenmaankadun Ysibar kulman takana. Joku kollega paljasti salaisuuden, että pollo limonelloa saa sieltäkin pyydettäessä vegenä, vaikkei sitä listalla luekaan. Ysibarin versiossa kana oli korvattu halloumilla, kotikeittiössä vedin satunnaisella marketista löytyneellä kanan korvikkeella.

Kirkkaan keltainen sitruunapasta sopii alkukesän aurinkoisiin päiviin, ruoka on samaan aikaan raikas ja näinä kummallisina aikoina lohdullinen.

Pollo limonello

rasia/pussi/paketti jotakin kanaa muistuttavaa (Quorn, Oumph jne.)
nokare voita
soijakastiketta
sipuli
valkosipulin kynsi
raastettua inkivääriä
kurkumaa
suolaa ja pippuria
sitruuna
hunajaa
kermaa
turkkilaista/kreikkalaista/vastaavaa jugurttia
pastaa
parmesania
yrttejä näön vuoksi

Laita pasta kiehumaan. Silppua sipuli ja kuullota sitä voissa ja lorauksessa soijakastiketta. Lisää kanat/vastaava. Heitä sekaan mausteet, keltaisen värin ruoka saa kurkumasta. Lorauta pannulle desin verran kermaa, sitruunan mehu ja lusikallinen hunajaa. Kun soossi on sopiva ja pasta kypsää, käännä levy pois ja lisää pannulle puolikas purkki jugurttia. Sekoita pastan joukkoon, koristele parmesaanilla ja yrteillä. Valmis!

Parsa aika vuodesta

Se on täällä! Parsa-aika! Niput sorjaa vartta ja sieviä pikku nuppuja, parasta.

Omat suosikkini: parsarisotto, parsapasta, parsakeitto. (Eli käytännössä kutakuinkin kaikki, mitä parsasta voi tehdä. Ja on se pelkältään paistettunakin hyvää.)

Parsa, parsapiiras, Eeva Kolun parsapiiras, resepti, parsaresepti

Yksi ehdoton klassikko, jota teen joka kevät useamman kerran, on kuitenkin Eeva Kolun parsapiiras. Ohje on bongattu alun perin  vuonna 2011 Voisilmäpeliä-ruokablogista, päivitetty versio julkaistiin muistaakseni viime keväänä Trendi-lehdessä.

Laiskana olen vähän oikonut mutkia ohjeesta. Piiraan juttu on ihana täyte, joten yleensä teen tämän suosiolla valmispohjaan. Kuvaa valmiista tuotoksesta en ennättänyt ottaa, päätyi parempiin suihin sitä ennen.

Paras parsapiiras

suolainen piiraspohja (pakasteesta tai lempireseptilläsi)

nippu tuoretta parsaa
sipuli
valkosipulinkynsi

3 munaa
150 g ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
1 dl juustoraastetta (esim. parmesan)
tilkka sitruunamehua
suolaa
pippuria

Katko parsojen varsista puumainen osa pois. Pilko sipuli ja valkosipuli, paista hetki öljyssä. Sekoita munat, ranskankerma, kuohukerma, juustoraaste ja mausteet. Painele piirakkapohja vuokaan ja esipaista tarvittaessa (olen yleensä liian laiska). Kaada sipuliseos ja täyte vuokaan, asettele parsat päälimmäisiksi. Paista 200° noin 30 min.

// Asparagus season, the best time of the year. My favourite recipe is a quiche, that I make every single spring (several times, to be honest).