Helppoja reittisuosituksia Chamonix’hin

Chamonix

Sain Instagramissa useampia kyselyjä tämän kesän Chamonix-reissun aikana kiivetyistä reiteistä ja ajattelin jakaa vastaukseni myös täällä blogin puolella täydennettynä myös parin vuoden takaisen retken reittisuosituksilla.

Tällaisten listojen jakaminen vähän hirvittää, sillä jotenkin tuntuu, että reittivinkkejä jakaakseen pitäisi olla joku kovempikin kalliohirmu. Mutta Chamonix’ssa onneksi riittää helpompiakin reittejä suunnilleen yhden ihmiselämän tarpeisiin. Tässä siis muutama rata, joista vakaasti vitosta suorittava sunnuntaikiipeilijä pääsee hymyillen ylös (ja jos ei hymyilytä, niin french free eli kamoista vetämällä sitten vähintään sujuu).

Kaikki nämä reitit ovat pelkkää kalliokiipeilyä ilman mitään jäätikköhommia, osa ihan helmiä ja osa vähän vähemmän ihmeellisiä. Kaikki ovat helposti löydettäviä laiskan lähestyjän reittejä maksimissaan 6a-tasolta, eli helppoa ja kivaa kiivettävää.

Chamonix Cacao Girls

Brevent

Breventin hissiyhteys tekee näistä reiteistä helposti saavutettavia ja siksi myös todella suosittuja. Samalta seinältä löytyy kovempiakin gredejä ja Breventin yläosan yhden köydenmitan reitit ovat nekin ihan nastaaa puuhastelua, jos syystä tai toisesta pidemmälle reitille ei tule mentyä. Mikä parasta, useampi reitti toppaa suoraan hissiaseman kioskin ja kylmän kaljan/cocacolan luokse.

Frison Roche, 5 kp, 6a, 200 m, Brevent

Breventin klassikkoreitti. Rynnättiin aamun ensimmäiseen hissiin, mutta silti meitä ennen oli ainakin viisi köysistöä jonossa reitin juurella, eli kannattaa varautua ruuhkaan. Tiimi kerrallaan porukka lähti kiipeämään, me pidettiin toista tuntia torikokousta vuoroaan odottavien kiipeilijöiden kesken ennen kuin päästiin reitille. Kiipeily oli mukavaa ja varsinkin yläosan halkeamat ihan huikeita. Todella maineensa veroinen reitti!

Crakoukass, 8 kp, 6a, 215m, Brevent

Verrattuna tyyliltään hyvin samantapaiseen Cocher-Cochoniin, Crakoukassin kiipeäminen oli tosi iloista ja mukavaa. Vaikka reitti katkeaakin välissä pikku laskeutumisen ja kahden kalliolta toiselle siirtymän ajaksi, se tuntui yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Rata on mielenkiintoinen yhdistelmä halkeamia ja otteita. Kiipeily rullasi hyvin ja varsinkin viimeinen köydenpituus oli mieleenpainuvan hieno.

Cocher-Cochon, 9 kp, 6a, 240m, Planpraz

Tämä on tosi huono reittisuositus, sillä Cocher Cochonin kiipeäminen pari vuotta sitten ei ollut itselleni mitenkään erityisen hieno kokemus. Syystä tai toisesta minulla oli todella huono kiipeilypäivä, helpotkin moovit tuntuivat vaivalloisilta ja olo oli tosi väsähtänyt. Kaveri onneksi liidasi yläosan kruksipitchin, olisi ehkä siinä epätoivon tilassa jäänyt minulta muuten menemättä.

Chamonix kiipeily

Index

Tämän kesän reissulla itselleni uusi aluevaltaus oli Flegeren gondolihissin jatkona olevan Index-tuolihissin lähistöllä oleva seutu. Reippaampi kiipeilijä ehtii yhdessä päivässä useammankin rallin aivan hissiaseman kyljestä.

Mani Puliti, 6 kp, 165m, 5b

Tuolihissillä matkustaminen kesällä tuntuu vähän hassulta, mutta Indexin hissiaseman vierestä löytyy kivoja reittejä minimaalisella lähestymisellä. Mani Puliti oli kevyttä köpöttelyä, viimeisellä köydenpituudella reitin kruunasi yksi oikein hauska kohta. Toisin kuin topokirja väitti, pulttaus oli ihan kunnossa koko reitillä.

Brunat-Perroux, 7 kp, 180 m, 5c

Kiva ralli, huomattavasti Mani pulitia enemmän jo ihan kiipeilyä muistuttavaa menoa. Ison hyllyn jälkeen reitin jatkon löytäminen tuotti pieniä haasteita, melkein vedettiin koko köydenmitta reitistä vasemmalta ohitse parin camun turvin kun ei bongattu pultteja, hupsista. Indexin töppyrältä (kuvassa yllä) laskeutumiset alas olivat vähän ruuhkaisia, mutta ankkureita alaspäin oli useampia.

Muut reitit

Cacao girls 12 kp, 6a+, 360 m, Châtelard

Lähdettiin englantilaisen mimmin kanssa kiipeämään pitkää, 360 metristä, reittiä. Lähestyminen oli hauska: jätettiin auto parkkiin Ranskan puolelle ja sitten käveltiin rajan yli Sveitsiin kiipeämään. Myös junalla pääsee ihan viereen. Reitti löytyi helposti noin vartin kävelyn jälkeen ja se oli merkitty selkeästi kyltillä. Ensimmäiset 8 pitchiä olivat silkkaa iloittelua ja riemua ja edettiin aika reipasta tahtia vuorovedoin ylöspäin. Ennen viimeistä neljään pitchiä pidettiin pitkä evästauko isolla hyllyllä. Tästä välistä pääsee kävellen pois, eli jos aika tai kunto loppuu, voi reitin yläosan skipata.

Vasta parin Nixin retken jälkeen kiivettävää on vielä valtavasti jäljellä. Toivottavasti tulevilla Alppireissuilla pääsisi jo vähän isompienkin reittien kimppuun, topokirjasta on jo useampi sivu silmäilty hiirenkorville.

Alppikiipeilykurssi Chamonix’ssa

Chamonix alppikiipeily

Epävarmuus leimasi kesän suunnitelmia, kuten tietysti kaikilla muillakin. Kesäkuun puolella ilmoittauduin kuitenkin alppikiipeilyn tekniikkakurssille Chamonix’hin. Vuorilla on helppoa pitää väliä ihmisiin ja kesä ilman kiipeilyä tuntui tympeältä ajatukselta. Onneksi koronatilanne oli elokuun alussa sillä mallilla, että uskalsin lähteä Brysselistä kohti Alppeja.

Olen kiipeillyt kallioilla jo sen verran, että perusasiat ovat hallussa niin lyhyempien kuin pidempienkin reittien kannalta. Toissakesänä kiipesin Chamonix’ssa useamman viikon, myös ensimmäisen alppireittini Cosmiquesin harjanteen. Viime kesän jäätikkökurssilta Norjasta sain myös hyvät pohjataidot jäätiköillä köysistönä liikkumiseen. Se, mitä minulta tuntuu useimmiten puuttuvan, on itsevarmuus lähteä kokeilemaan isompia reittejä ylempänä vuorilla.

Odotukset kiipeilykurssia kohtaan olivat kovat. Toivoin, että tämän viikon aikana olisin saanut enemmänkin vinkkejä itsenäisen ylhäällä vuoristossa liikkumisen suunnitteluun ja toteutukseen, sekä ennen kaikkea käytännön treeniä sen verran kovemmilta reiteiltä, minne ei vielä ilman opasta ole asiaa.

Olinkin vähän pettynyt, kun homma alkoi ihan täysin perusasioista. Ensimmäisenä päivänä kiivettiin helppo multipitch La Somone, toisena sateen takia vain pieniä reittejä Les Gaillandsissa ja kolmantena käytiin Torinon majan luona vain pikku kävelyllä toteamassa, että huonolta alhaalla näyttänyt sää oli huono myös ylhäällä.

Kelille ei tietenkään voi mitään, mutta vähän jäi harmittamaan, kun opasta ei tuntunut kamalasti kiinnostavan mikään luovempi vaihtoehtoisen tekemisen keksiminen. Hän vaikutti lähinnä tyytyväiseltä päästyään meistä eroon jo muutamassa aamupäivän tunnissa.

Chamonix alppikiipeilyChamonix alppikiipeily

Vasta neljäntenä kurssipäivänä päästiin korkeammalle vuorille ja enemmän alppihommia muistuttavan tekemisen pariin, kun lähdettiin Torinon majalta Aiguille Marbreesin harjanteelle. Helppo harjanne oli melko tylsää köpöttelyä, ilman varsinaisia kiipeilyosuuksia, mutta ihan ookoo totutella pitkästä aikaa liikkumaan isoissa vuoristokengissä kalliolla.

Pikku reitin jälkeen oli mukavaa istua iltaa vuoristomajalla muutaman oluen kera. Kaunis auringonlasku majan ikkunoiden takana toimi merkkinä painua punkkaan ja makuupussiin.

Seuraavana päivänä kiipeilyhomma alkoi tuntua jo enemmän sellaiselta, kuin olin koko viikon ajatellut olevan, kun herättiin ennen kuutta ja lähdettiin tarpomaan kohti Entrevesin harjannetta (kirjoituksen ylimmässä kuvassa). Entrevesin harjanne oli jo kiipeilyllisempi reitti, mutta myös ruuhkainen. Ei tarvinnut pohtia, missä reitti kulkee, sen kun veti possujonossa muiden perässä. Nousu auringon paahtamalta jäätiköltä takaisin majalle tuntui keuhkoissa ja jaloissa, pitäisi varmaan vähän treenata…

Chamonix alppikiipeilyChamonix alppikiipeily

Viimeisenä kurssipäivänä otettiin vihdoinkin vähän isompi reitti tähtäimeen ja kiivettiin Rebuffat-Baquet Aiguille du Midin eteläseinältä. Opas veti edeltä, tavallaan tuntui vapaamatkustajalta, toisaalta oli aivan älyttömän siistiä päästä katsomaan, miten tuollaisia ratoja kiivetään ilman paineita liidistä. Ehkä vielä joskus kestää omakin kantti lähteä kokeilemaan tämäntapaisia reittejä.

Valtavalla seinämällä kiipeily tuntui parhaimmillaan lentämiseltä. Ei tarvinnut ajatella yksittäisiä liikkeitä, sen kun vaan painoi päättäväisesti yläspäin, köydenmitat sulautuivat tasaiseksi virtaavaksi liikkeeksi. Vuorenhuiput joka puolella ympärillä ja jäätikkö yhä kauempana alapuolella teki kaikesta vielä siistimpää. Olin niin innoissani, että varmaan näkyi kestovirneestä naamallakin, että nyt oltiin päästy kunnolla asiaan.

Pari hienoa päivää ei valitettavasti ihan riittänyt siihen, etteikö kokonaisfiilis kurssiviikosta jäänyt vähän valjuksi. Ei voi mitään, aina ei natsaa. Onneksi jäin kurssin jälkeen vielä toiseksi viikoksi kiipeilemään omatoimisesti Chamonix’hin.

Chamonix kiipeily

Kurssia seuranneella viikolla poimin kiipeilykavereita lähinnä paikallisesta Facebook-ryhmästä. Yhden brittihepun kanssa käytiin ensin vetämässä päivä kalliolla ja sen jälkeen hän innostui lähtemään Cosmiquesin harjanteelle seuraavana aamuna. Se olikin hyvä tapa testata taitojani, sillä olin ensi kertaa ylempänä vuorilla niin, että minä olin köydessä kokeneempi. Tuttu reitti sujui hyvin, vaikka alkuun hermostuttikin ihan eri tavalla kuin alempana kallioilla kiivetessä.

Helppo reitti, hyvä keli ja riittävästi aikaa, niin eiköhän sitä sitten ala pikkuhiljaa uskaltaa useamminkin ylös itsenäisesti kiipeilemään. Ja ennen kaikkea erikoisen lockdown-kevään ja kummallisessa välitilassa vietetyn kesän jälkeen oli aivan ihanaa päästä vuorille rymyämään.

Jääkiipeilyviikonloppu Alpeilla

Jääkiipeily Cogne AlpitBelgiaan muutto tuntui jääkiipeilyn osalta melkoiselta tuomiolta, täällä kun ei siihen ole tietenkään mitään mahdollisuuksia. Syksyllä kun ensimmäiset kuvat pohjoisen putouksilta alkoivat täyttää Instagramin kuvavirtaa, iski ahdistus: menisikö koko talvi ohi ilman yhtään mahdollisuutta päästä potkimaan jäätä.

Alpit ovat onneksi Brysselistä kohtuullisen lähellä. Brittifirma Jagged Globe tarjoaa pitkän viikonlopun mittaisia jääkiipeilyreissuja, niinpä varasin jo syksyllä paikan sellaiselle. Kalenteriin tämä osui kivasti, kun lähdin suoraan työviikon päätteeksi kohti retken kokoontumispaikkaa Chamonix’ta. Ohjatulle reissulle meno tuntui tänä vuonna hyvältä idealta, sillä vasta kahden talven kokemuksella olen edelleen aika aloittelija, mitä jääkiipeilyyn tulee. Rutiini puuttuu ja usein jännittää. Tekniikan ja rohkeuden kehittäminen oli toiveissani, kun ilmoittauduin mukaan.

Porukassa oli kuusi henkeä: brittipariskunta, yksi vanhempi herra, minä ja kaksi opasta. Jakaannuimme kolmen hengen tiimeihin, toiseen menivät jääkiipeilyn ensikertalaiset ja toiseen me vähän kokeneemmat kiipeilijät. Kurssin järjestelyt vaikuttivat joustavilta ja opas kuunteli toiveita ja vastaili kärsivällisesti kaikenlaisiin kiipeilyyn liittyviin kysymyksiini.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Italian puolelle Cogneen, jossa olin viime talvena kokonaisen viikon kiipeämässä kaverini kanssa kahdestaan. Cognessa kiivettiin aluksi Valmiana, helpot 4 köydenmittaa mukavassa auringonpaisteessa. Kauden ensimäiset metrit jäällä oli hyvä ottaa mukavan leppoisalla reitillä, jonka jälkeen ei ole täysin muussia. Majoituimme Cognessa vanhassa kunnon La Barmessa. Sympaattinen hotelli on aivan ihana, kiipeilypäivän päälle maistui italialainen kotiruoka, paikallinen olut ja pitkät yöunet. Täydellistä.Jääkiipeily Cogne alpitSeuraavana aamuna paineltiin laakson pohjaa pidemmälle. Lähestyminen Patri-nimiselle reitille otti viime vuonnakin koville. Opas Andy piti kovaa tahtia, oli täyttä työtä pysyä mukana. Vaan kunhan päästiin kiipeilemään, homma kulki. Jää oli kovaa ja lohkeilevaa, yöllä oli ollut reilusti pakkasta. Valitettavasti köysistön kolmas jäsen lopetti ensimmäisen köydenmitan jälkeen ja palasi laaksoon, jatkettiin oppaan kanssa kahdestaan.

Patrin keskiosassa on pari pientä putousta ja vähän kävelyä, viimeinen pätkä yläosassa on reitin kruunu. Olin samaan aikaan vähän peloissani ja innoissani jyrkästä linjasta putouksen oikeassa laidassa. Opas Andy liidasi edeltä ja lopulta meikä lähti perään. Mielessä ei ollut muuta kuin kiipeilyn rytmi, hakun lyönti ja jääraudan potku kerrallaan puskin keskittyneesti ylöspäin. Lopulta nauratti ääneen, ”this is awesome” huusin, kun olin kuuloetäisyydellä ankkurilta. Parasta jääkiipeilyäni koskaan tähän mennessä. Viime vuonna melko mahdottomalta vaikuttanut reitti olikin mahdollista päästä ylös lepäämättä kertaakaan köydessä. Liidiä voin harkita sitten joskus 2050-luvulla…
Cogne jääkiipeilyCogne jääkiipeilyKolmantena ja viimeisenä kiipeilypäivänä ajettiin eri laaksoon. Valsavarenchen laakson päädystä lähtevät kiipeilyreitit muun muassa Gran Paradison huipulle. Laaksosta löytyi kiva neljän köydenmitan jääputous helpolla ja lyhyellä lähestymisellä. Mikä helpotus edellisen päivän marssimisen jälkeen!

Kaksi ensimmäistä pätkää putouksesta olivat loivempaa kipitystä, yläosan kaksi köydenmittaa totisempaa kiipeilyä. Opas kiipesi edeltä, minä seurasin perässä. Varjossa oli viileää ja sormet tuntuivat kiivetessä olevan samaan aikaan jäässä ja tulessa, kun taistelin jyrkempää kohtaa ylös. Kipeät näpit pakottivat ravistelemaan käsiä jokaisen hakun siirron jälkeen. Reitin yläosaan paistoi aurinko, mikä lämmitti oloa, mutta teki samalla jään pintakerroksesta murenevan jalkojen alla. Muutaman jännittävämman metrin jälkeen jäljellä oli loiva nousu viimeiselle ankkurille. Mahtavaa puuhaa, kyllä hymyilytti!Cogne jääkiipeilyJagged Globen jääkiipeilyviikonloppu oli juuri sitä, mitä odotinkin: oppaan kanssa pääsin kiipeämään hienompia putouksia, kuin mihin omat taidot vielä itsenäisesti riittävät. Kolmessa päivässä kiipeilymetrejä kertyi oikein kivasti ja varmuus jääkiipeilyyn kasvoi taas vähän. Pääasia oli, että tänäkin talvena pääsi edes muutamaksi päiväksi jäälle. Kolme kiipeilypäivää oli hyvä aika palautella tuntumaa lajiin ilman lepopäiviä, kotiin Brysseliin palasin aika väsyneenä.

En ole juurikaan kiivennyt oppaan kanssa, välillä tuntui vähän vapaamatkustajalta, kun köydet oli vedetty valmiiksi ja itse tarvitsi vain pysyä perässä. Toisaalta reissulla oli rentouttavaa, kun pystyi keskittymään vain kiipeilyyn eikä itse tarvinnut säätää kohteita, kulkemisia ja muuta sälää. Oppaamme Andy oli kokenut kiipeilijä ja tosi hyväntuulinen heppu, jonka kanssa vuorilla oli hurjan hauskaa.

Talviset terveiset Chamonix’sta

Chamonix Mt Blanc matkablogiAlan olemaan mestari työ- ja huvireissujen yhdistelyssä, vuoden ensimmäinen matka oli taas tällainen kombo. Pyyhälsin suoraan Strasbourgin työviikon päätteeksi Alpeille jääkiipeilemään viikonlopuksi.

Junamatka Strasbourgista Geneveen kulki sveitsiläiseen tyyliin kellontarkasti, mikä oli helpotus, koska junaa piti vaihtaa sekä Baselissa että Bernissä. Maata pitkin matkustaessa hymyilytti useaan otteeseen matkanteon konkreettinen tuntu, junassa istuessa työkiireet jäivät yhä kauemmas mielestä. Junalla kulkeminen päättyi Geneveen ja sieltä jatkoin bussilla Ranskan puolelle Chamonix’hin. Bussin ikkunan takana näkyi illalla vain pimeää.
Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix’ssa pääosassa ovat vuoret. Aamulla hostellin punkasta herättyäni olin pakahtua innosta, kun ikkunan takaa avautui lempimaisemani lumiselle Mont Blancille päin. Ihanaa olla taas tutuilla kulmilla vuorten keskellä!

Eloisa ja turistien suosiossa oleva pikkukaupunki on tullut minulle tutuksi jo useammalla reissulla, vietin kylällä muun muassa kiipeilyntäytteiset kolme viikkoa pari kesää sitten. Kiipeilyn lisäksi harrastusmahdollisuuksia on niin kesällä kuin talvella suunnilleen kaikissa mahdollisissa vuoristoympäristöön kuviteltavissa lajeissa. Ainakin liitovarjoilua on pakko kokeilla joskus!

Tällä kertaa oli kiva päästä näkemään alppiparatiisi myös talvioloissa. Varsinkin Brysselin ”talveen” verrattuna lumikerros talojen kuorrutuksena teki yllättävän onnelliseksi. Lättänän Belgian jälkeen ympärillä olevat vuoret nostivat leveän virneen kasvoilleni, kuljin ympäri kylää kuin mikäkin riemuidiootti. Vuorilla on ihmisen hyvä!Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix Mt Blanc matkablogi Jotenkin ajattelin, että talven laskukaudella väkeä olisi enemmän, mutta kaupungilla oli melko hiljaista. Jos on taipumuksia välineurheiluun, Chamonix’ssa urheiluvaatteita ja -varusteita myyvien kauppojen määrä on valtava suhteessa kylän kokoon. Mikäli uusien lajien kokeileminen kiinnostaa, varusteita saa myös vuokrattua.

Tein tällä kertaa  muutamia pidempää muhineita varustehankintoja. Hyvän valikoiman kauppoja ovat esimerkiksi Technique Extreme (200 Avenue de l’Aiguille du Midi) ja Snell Sports (104 Rue du Dr Paccard). Olen lopen kyllästynyt verkosta tehtyihin hutiostoksiin, joten ostan kamani mieluiten suoraan kaupasta asiantuntevan myyjän kanssa. Kunnollinen kuoritakki on ollut ostoslistallani pitkään, nyt kävin sovittelemassa kasan takkeja ja sopiva löytyi Patagonialta.Chamonix Mt Blanc ostokset matkablogiChamonix Mt Blanc ravintola matkablogi Mitä tulee ruokapuoleen, klassiset fondue-padat ja tartiflettet löytyvät useimpien Chamonix’n ravintoloiden listoilta. Kun on rymynnyt päivän vuorilla, on tuhti ruoka helpotus huutavaan nälkään. Siinä vaiheessa, kun perinteisemmät alppiseutujen safkat käyvät kyllästyttämään valintani on liiankin usein Monkey (81 Place Edmond Desailloud). Rento taco- ja hampurilaispaikka sijaitsee vähän piilossa sisäpihalla.

Chamonix on paikka, jonne palaan mielelläni kiipeilymahdollisuuksien takia. Kesällä turisteja on ruuhkaksi asti, mutta toisaalta palvelutaso on sen mukainen. Rauhaa ja hiljaisuutta kannattaa ehkä kuitenkin etsiä muualta Alpeilta.

Syksyinen Strasbourg

Strasbourg matkablogiEuroopan parlamentissa työskentely tarkoittaa säännöllisiä matkoja Ranskaan, sillä keskimäärin kerran kuussa koko parlamentti siirtyy viikoksi Strasbourgiin täysistuntoon. Strasbourg sijaitsee Alcasessa Ranskan ja Saksan rajan tuntumassa ja molempien maiden vaikutus näkyy kaupungilla niin rakennuksissa ja arkkitehtuurissa kuin ravintoloiden ruokalistoilla.

Pieni kaupunki täyttyy viikoksi kerrallaan kuhisevasta joukosta meppejä, parlamentin ja muiden EU-instituutioiden työntekijöitä ja muuta eurooppalaisen päätöksenteon liepeillä pyörivää porukkaa. Parlamentin suhaamista Brysselin ja Strasbourgin välillä on usein kritisoitu kalliina, mutta käytännöstä luopuminen ei näytä olevan lähellä.

Ensimmäisellä Strasbourgin kerralla olin vaipua epätoivoon parlamentin loputtomilla käytävillä harhaillessa, tällä kertaa sujui sutjakkaammin. En edes eksynyt kertaakaan, rasti seinään.
Strasbourg matkablogiStrasbourg on kaupunkina Brysseliin verrattuna ihanan idyllinen ja kivan kompakti. Lokakuu näyttää täällä lonkeronväriselta, kun kaupungin yllä leijuu raskaana kostea harmaa sumu. Kun vielä kuukausi sitten Strasbourgin historiallisen keskustan ravintoloiden terassit olivat täynnä, oli nyt kalusteet korjattu kasaan kevättä odottamaan. Rakennukset heijastuvat kanavien pinnasta, joissa vesi seisoo tyynenä ja joutsenet tonkivat ruokaa pinnan alta.

Totuushan on se, että työviikolla Starsbourgissa katselen enemmän kokoushuoneita ja parlamentin käytäviä, kuin kaunista kaupunkia. Pitkäksi venyvien työpäivien välissä kaupunkiin ehtii tutustua lähinnä iltamyöhään pimeässä hotellille raahustaessa. Kummallinen hotellielämä osana työtä vaatii vielä vähän totuttelua. Ehkä joku kerta tulen tänne jo vähän etuajassa, niin tulisi tilaisuus tutustua kaupunkiin paremmin.

Tämä työmatka päätti lokakuun reissuputken hetkeksi. Aikamoinen Keski-Euroopan kierros, kun edellisellä viikolla olin Lontoossa, sieltä palasin pariksi yöksi kotiin Brysseliin, viime viikonlopun vietin Lyonissa ja sieltä suuntasin suoraan Strasbourgiin. Ja kaikki matkat tietysti maata pitkin junalla. Nyt odotan innolla rentoa kotiviikonloppua Brysselissä. Kovin kauaa en tässäkään välissä ehdi kotona henkäistä, sillä marraskuun alussa on suunta kauemmas, kun Etiopia kutsuu.