Jääkiipeilyviikonloppu Alpeilla

Jääkiipeily Cogne AlpitBelgiaan muutto tuntui jääkiipeilyn osalta melkoiselta tuomiolta, täällä kun ei siihen ole tietenkään mitään mahdollisuuksia. Syksyllä kun ensimmäiset kuvat pohjoisen putouksilta alkoivat täyttää Instagramin kuvavirtaa, iski ahdistus: menisikö koko talvi ohi ilman yhtään mahdollisuutta päästä potkimaan jäätä.

Alpit ovat onneksi Brysselistä kohtuullisen lähellä. Brittifirma Jagged Globe tarjoaa pitkän viikonlopun mittaisia jääkiipeilyreissuja, niinpä varasin jo syksyllä paikan sellaiselle. Kalenteriin tämä osui kivasti, kun lähdin suoraan työviikon päätteeksi kohti retken kokoontumispaikkaa Chamonix’ta. Ohjatulle reissulle meno tuntui tänä vuonna hyvältä idealta, sillä vasta kahden talven kokemuksella olen edelleen aika aloittelija, mitä jääkiipeilyyn tulee. Rutiini puuttuu ja usein jännittää. Tekniikan ja rohkeuden kehittäminen oli toiveissani, kun ilmoittauduin mukaan.

Porukassa oli kuusi henkeä: brittipariskunta, yksi vanhempi herra, minä ja kaksi opasta. Jakaannuimme kolmen hengen tiimeihin, toiseen menivät jääkiipeilyn ensikertalaiset ja toiseen me vähän kokeneemmat kiipeilijät. Kurssin järjestelyt vaikuttivat joustavilta ja opas kuunteli toiveita ja vastaili kärsivällisesti kaikenlaisiin kiipeilyyn liittyviin kysymyksiini.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Italian puolelle Cogneen, jossa olin viime talvena kokonaisen viikon kiipeämässä kaverini kanssa kahdestaan. Cognessa kiivettiin aluksi Valmiana, helpot 4 köydenmittaa mukavassa auringonpaisteessa. Kauden ensimäiset metrit jäällä oli hyvä ottaa mukavan leppoisalla reitillä, jonka jälkeen ei ole täysin muussia. Majoituimme Cognessa vanhassa kunnon La Barmessa. Sympaattinen hotelli on aivan ihana, kiipeilypäivän päälle maistui italialainen kotiruoka, paikallinen olut ja pitkät yöunet. Täydellistä.Jääkiipeily Cogne alpitSeuraavana aamuna paineltiin laakson pohjaa pidemmälle. Lähestyminen Patri-nimiselle reitille otti viime vuonnakin koville. Opas Andy piti kovaa tahtia, oli täyttä työtä pysyä mukana. Vaan kunhan päästiin kiipeilemään, homma kulki. Jää oli kovaa ja lohkeilevaa, yöllä oli ollut reilusti pakkasta. Valitettavasti köysistön kolmas jäsen lopetti ensimmäisen köydenmitan jälkeen ja palasi laaksoon, jatkettiin oppaan kanssa kahdestaan.

Patrin keskiosassa on pari pientä putousta ja vähän kävelyä, viimeinen pätkä yläosassa on reitin kruunu. Olin samaan aikaan vähän peloissani ja innoissani jyrkästä linjasta putouksen oikeassa laidassa. Opas Andy liidasi edeltä ja lopulta meikä lähti perään. Mielessä ei ollut muuta kuin kiipeilyn rytmi, hakun lyönti ja jääraudan potku kerrallaan puskin keskittyneesti ylöspäin. Lopulta nauratti ääneen, ”this is awesome” huusin, kun olin kuuloetäisyydellä ankkurilta. Parasta jääkiipeilyäni koskaan tähän mennessä. Viime vuonna melko mahdottomalta vaikuttanut reitti olikin mahdollista päästä ylös lepäämättä kertaakaan köydessä. Liidiä voin harkita sitten joskus 2050-luvulla…
Cogne jääkiipeilyCogne jääkiipeilyKolmantena ja viimeisenä kiipeilypäivänä ajettiin eri laaksoon. Valsavarenchen laakson päädystä lähtevät kiipeilyreitit muun muassa Gran Paradison huipulle. Laaksosta löytyi kiva neljän köydenmitan jääputous helpolla ja lyhyellä lähestymisellä. Mikä helpotus edellisen päivän marssimisen jälkeen!

Kaksi ensimmäistä pätkää putouksesta olivat loivempaa kipitystä, yläosan kaksi köydenmittaa totisempaa kiipeilyä. Opas kiipesi edeltä, minä seurasin perässä. Varjossa oli viileää ja sormet tuntuivat kiivetessä olevan samaan aikaan jäässä ja tulessa, kun taistelin jyrkempää kohtaa ylös. Kipeät näpit pakottivat ravistelemaan käsiä jokaisen hakun siirron jälkeen. Reitin yläosaan paistoi aurinko, mikä lämmitti oloa, mutta teki samalla jään pintakerroksesta murenevan jalkojen alla. Muutaman jännittävämman metrin jälkeen jäljellä oli loiva nousu viimeiselle ankkurille. Mahtavaa puuhaa, kyllä hymyilytti!Cogne jääkiipeilyJagged Globen jääkiipeilyviikonloppu oli juuri sitä, mitä odotinkin: oppaan kanssa pääsin kiipeämään hienompia putouksia, kuin mihin omat taidot vielä itsenäisesti riittävät. Kolmessa päivässä kiipeilymetrejä kertyi oikein kivasti ja varmuus jääkiipeilyyn kasvoi taas vähän. Pääasia oli, että tänäkin talvena pääsi edes muutamaksi päiväksi jäälle. Kolme kiipeilypäivää oli hyvä aika palautella tuntumaa lajiin ilman lepopäiviä, kotiin Brysseliin palasin aika väsyneenä.

En ole juurikaan kiivennyt oppaan kanssa, välillä tuntui vähän vapaamatkustajalta, kun köydet oli vedetty valmiiksi ja itse tarvitsi vain pysyä perässä. Toisaalta reissulla oli rentouttavaa, kun pystyi keskittymään vain kiipeilyyn eikä itse tarvinnut säätää kohteita, kulkemisia ja muuta sälää. Oppaamme Andy oli kokenut kiipeilijä ja tosi hyväntuulinen heppu, jonka kanssa vuorilla oli hurjan hauskaa.

Talviset terveiset Chamonix’sta

Chamonix Mt Blanc matkablogiAlan olemaan mestari työ- ja huvireissujen yhdistelyssä, vuoden ensimmäinen matka oli taas tällainen kombo. Pyyhälsin suoraan Strasbourgin työviikon päätteeksi Alpeille jääkiipeilemään viikonlopuksi.

Junamatka Strasbourgista Geneveen kulki sveitsiläiseen tyyliin kellontarkasti, mikä oli helpotus, koska junaa piti vaihtaa sekä Baselissa että Bernissä. Maata pitkin matkustaessa hymyilytti useaan otteeseen matkanteon konkreettinen tuntu, junassa istuessa työkiireet jäivät yhä kauemmas mielestä. Junalla kulkeminen päättyi Geneveen ja sieltä jatkoin bussilla Ranskan puolelle Chamonix’hin. Bussin ikkunan takana näkyi illalla vain pimeää.
Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix’ssa pääosassa ovat vuoret. Aamulla hostellin punkasta herättyäni olin pakahtua innosta, kun ikkunan takaa avautui lempimaisemani lumiselle Mont Blancille päin. Ihanaa olla taas tutuilla kulmilla vuorten keskellä!

Eloisa ja turistien suosiossa oleva pikkukaupunki on tullut minulle tutuksi jo useammalla reissulla, vietin kylällä muun muassa kiipeilyntäytteiset kolme viikkoa pari kesää sitten. Kiipeilyn lisäksi harrastusmahdollisuuksia on niin kesällä kuin talvella suunnilleen kaikissa mahdollisissa vuoristoympäristöön kuviteltavissa lajeissa. Ainakin liitovarjoilua on pakko kokeilla joskus!

Tällä kertaa oli kiva päästä näkemään alppiparatiisi myös talvioloissa. Varsinkin Brysselin ”talveen” verrattuna lumikerros talojen kuorrutuksena teki yllättävän onnelliseksi. Lättänän Belgian jälkeen ympärillä olevat vuoret nostivat leveän virneen kasvoilleni, kuljin ympäri kylää kuin mikäkin riemuidiootti. Vuorilla on ihmisen hyvä!Chamonix Mt Blanc matkablogiChamonix Mt Blanc matkablogi Jotenkin ajattelin, että talven laskukaudella väkeä olisi enemmän, mutta kaupungilla oli melko hiljaista. Jos on taipumuksia välineurheiluun, Chamonix’ssa urheiluvaatteita ja -varusteita myyvien kauppojen määrä on valtava suhteessa kylän kokoon. Mikäli uusien lajien kokeileminen kiinnostaa, varusteita saa myös vuokrattua.

Tein tällä kertaa  muutamia pidempää muhineita varustehankintoja. Hyvän valikoiman kauppoja ovat esimerkiksi Technique Extreme (200 Avenue de l’Aiguille du Midi) ja Snell Sports (104 Rue du Dr Paccard). Olen lopen kyllästynyt verkosta tehtyihin hutiostoksiin, joten ostan kamani mieluiten suoraan kaupasta asiantuntevan myyjän kanssa. Kunnollinen kuoritakki on ollut ostoslistallani pitkään, nyt kävin sovittelemassa kasan takkeja ja sopiva löytyi Patagonialta.Chamonix Mt Blanc ostokset matkablogiChamonix Mt Blanc ravintola matkablogi Mitä tulee ruokapuoleen, klassiset fondue-padat ja tartiflettet löytyvät useimpien Chamonix’n ravintoloiden listoilta. Kun on rymynnyt päivän vuorilla, on tuhti ruoka helpotus huutavaan nälkään. Siinä vaiheessa, kun perinteisemmät alppiseutujen safkat käyvät kyllästyttämään valintani on liiankin usein Monkey (81 Place Edmond Desailloud). Rento taco- ja hampurilaispaikka sijaitsee vähän piilossa sisäpihalla.

Chamonix on paikka, jonne palaan mielelläni kiipeilymahdollisuuksien takia. Kesällä turisteja on ruuhkaksi asti, mutta toisaalta palvelutaso on sen mukainen. Rauhaa ja hiljaisuutta kannattaa ehkä kuitenkin etsiä muualta Alpeilta.

Syksyinen Strasbourg

Strasbourg matkablogiEuroopan parlamentissa työskentely tarkoittaa säännöllisiä matkoja Ranskaan, sillä keskimäärin kerran kuussa koko parlamentti siirtyy viikoksi Strasbourgiin täysistuntoon. Strasbourg sijaitsee Alcasessa Ranskan ja Saksan rajan tuntumassa ja molempien maiden vaikutus näkyy kaupungilla niin rakennuksissa ja arkkitehtuurissa kuin ravintoloiden ruokalistoilla.

Pieni kaupunki täyttyy viikoksi kerrallaan kuhisevasta joukosta meppejä, parlamentin ja muiden EU-instituutioiden työntekijöitä ja muuta eurooppalaisen päätöksenteon liepeillä pyörivää porukkaa. Parlamentin suhaamista Brysselin ja Strasbourgin välillä on usein kritisoitu kalliina, mutta käytännöstä luopuminen ei näytä olevan lähellä.

Ensimmäisellä Strasbourgin kerralla olin vaipua epätoivoon parlamentin loputtomilla käytävillä harhaillessa, tällä kertaa sujui sutjakkaammin. En edes eksynyt kertaakaan, rasti seinään.
Strasbourg matkablogiStrasbourg on kaupunkina Brysseliin verrattuna ihanan idyllinen ja kivan kompakti. Lokakuu näyttää täällä lonkeronväriselta, kun kaupungin yllä leijuu raskaana kostea harmaa sumu. Kun vielä kuukausi sitten Strasbourgin historiallisen keskustan ravintoloiden terassit olivat täynnä, oli nyt kalusteet korjattu kasaan kevättä odottamaan. Rakennukset heijastuvat kanavien pinnasta, joissa vesi seisoo tyynenä ja joutsenet tonkivat ruokaa pinnan alta.

Totuushan on se, että työviikolla Starsbourgissa katselen enemmän kokoushuoneita ja parlamentin käytäviä, kuin kaunista kaupunkia. Pitkäksi venyvien työpäivien välissä kaupunkiin ehtii tutustua lähinnä iltamyöhään pimeässä hotellille raahustaessa. Kummallinen hotellielämä osana työtä vaatii vielä vähän totuttelua. Ehkä joku kerta tulen tänne jo vähän etuajassa, niin tulisi tilaisuus tutustua kaupunkiin paremmin.

Tämä työmatka päätti lokakuun reissuputken hetkeksi. Aikamoinen Keski-Euroopan kierros, kun edellisellä viikolla olin Lontoossa, sieltä palasin pariksi yöksi kotiin Brysseliin, viime viikonlopun vietin Lyonissa ja sieltä suuntasin suoraan Strasbourgiin. Ja kaikki matkat tietysti maata pitkin junalla. Nyt odotan innolla rentoa kotiviikonloppua Brysselissä. Kovin kauaa en tässäkään välissä ehdi kotona henkäistä, sillä marraskuun alussa on suunta kauemmas, kun Etiopia kutsuu.

Aamukahvilla Lyonissa: Le Kitchen Café

Le Kitchen Cafe Lyon kahvilaLe Kitchen Café Lyon kahvilaLe Kitchen Café Lyon kahvilaJotkut paikat tuntuvat hetkessä omilta. Sellaisilta, joista ajattelee saman tien, että jos asuisin tässä kaupungissa, kävisin täällä usein. Le Kitchen Café Lyonissa on juuri tällainen paikka.

Vapaissa viikonlopuissa ehkä kaikkein parasta ovat hitaat aamiaiset kahviloissa norkoilen. Le Kitchen Café aamiaislista on sopiva, siinä ei ole mitään liikaa. Tuoreilla viikunoilla kuorruteun granolan, kahvin ja teen lisäksi jaetaan ystäväni kanssa älyttömän makea mantelileivos puoliksi. Paikasta saa myös lounasta, ruokalista vaihtuu kauden tuotteiden mukaan.

En Brysselistä lähtiessäni tajunnut lainkaan, miten etelässä Lyon on ja olin jatkuvasti häkeltynyt siitä, että vielä lokakuun loppupuolella tarkenee myös ulkona. Vaikka kahvila on pieni, mintunvihreät tuolit laajentavat sen pihalle, jossa olisi hyvin voinut syödä palelematta.

Le Kitchen Café
34 Rue Chevreul
www.lekitchencafe.com

Lyonin suuret seinämaalaukset

Lyon muraaliKun Ranska kerran Brysselistä käsin on aivan naapurissa, lähdin liki suoraan Lontoosta palattuani samalla vauhdilla viikonlopuksi Lyoniin. Suora junayhteys Brysesselistä kesti nelisen tuntia. Paras ystäväni asuu vielä tovin Lyonin lähistöllä ennen kuin hän lähtee vuodeksi maailman toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin. Nyt kun ollaan vielä samassa maanosassa, oli hyvä hetki moikata.

Olen viettänyt Ranskassa aikaa lähinnä Rivieralla, Alpeilla ja Pariisissa, enkä oikein osannut odottaa Lyonista mitään. Kyseessä on Ranskan toisiksi suurin kaupunkiseutu, joka sijaitsee jokien Rhône ja Saône risteyskohdassa. Kun etsin etukäteen tietoa kaupungista, ei mikään erityisesti noussut silmille – Lyonissa on toki vanha kaupunki ja useampi kirkko, mutta ei mitään valtavaa maamerkkiä, maailmankuulua museota tai muuta vastaavaa. Ensituntumalta kaupungin luonne vaikutti hieman hankalta hahmottaa.

Parissa päivässä lämpesin kuitenkin pikkuhiljaa Lyonille. Jotakin erityisen vaikuttavaakin tuli vastaan, nimittäin isoja muraaleja. Valtavia seinämaalauksia on useampia, niiden perässä tulee myös hyvin kuljettua keskustan söpöjä kaupunginosia läpi.
Lyon muraali Mur des CanutsMuraaleistä tunnetuin on Mur des Canuts Croix-Roussen kaupunginosassa kukkulan päällä. Se on Euroopan suurin seinämaalaus. Hauskaksi maalauksen tekee, että ensimmäisen kerran vuonna 1987 tehtyä maalausta on päivitetty vuosien mittaan muutamaan otteesen. Rakenne on pysynyt samana, mutta hahmot ja yritykset ovat vaihtuneet. Kuva esittää kaupunkimaisemaa ja on todella uskottavan näköinen, huolella maalatut varjot ja valot valtavalla seinällä tekevät melkein mahdottomaksi uskoa, että kyseessä on pelkkä tasainen seinä.
Lyon muraali

Lyon muraaliToinen tunnettu muraali on Fresque des Lyonnais. Asuintaloksi maalattuun seinään on koottu tunnettuja lyonilaisia, kuten elokuvan keksineet Lumieren veljekset. Minua ilahdutti erityisesti Antoine de Saint-Exupéry parvekkeella Pikku Prinssinsä kanssa. Minua vähemmän tuntevat eivät ehkä tiedäkään, miten tärkeä Pikku Prinssin hahmo minulle on. Niin tärkeä, että se kulkee aina mukanani, ihooni tatuoituna.

Mur des Canuts
36 Boulevard des Canuts

Fresque des Lyonnais
2 Rue de la Martinière