Ensimmäinen alppireitti – Arête des Cosmiques

Chamonix 2018Chamonix’n kiipeilyreissun loppupuolella pääsin kiipeämään elämäni ensimmäisen varsinaisen kunnollisen pidemmän alppireitin, Arête des Cosmiquesin. Joistakin kiipeilypäivistä tietää samantien, että jokaisen hetken tulee muistamaan vielä vuosienkin päästä ja että niihin tulee vielä monesti palaamaan. Olen varma siitä, että tämä reitti ja tämä kiipeilypäivä oli yksi käännekohta, yksi sellainen kokemus, joka vie minun kiipeilyharrastustani ison askeleen eteenpäin.

Olen käynyt Aiguille du Midin näköalapaikalla monia kertoja. Katsellut maisemaa, Cosmiquesin harjannetta. Nähnyt kiipeilijöiden hyppäävän reitin päätteeksi terassin kaiteen yli turistien sekaan. Katsellut toisella puoella hissiasemaa olevaa alpinisteille varattuna jäistä kulkureittiä, jota pitkin pääsee hissiaseman suojista alas jäätikölle.
Arête des CosmiquesKun oli aika laittaa jääraudat jalkaan ja lähteä itse hissiaseman kaiteen yli, vatsanpohjassa kutkutti. Keli oli täydellinen ja tunnelma hyvä. Lähdettiin kolmen hengen köysistönä liikkeelle, kävelin ensimmäisenä. Hissiasemalta jäätikölle vievällä ilmavalla harjanteella pelotti. Älä katso alas, älä katso alas, hoin mantraa päässäni ja otin yhden harkitun askeleen kerrallaan. Kun pääsimme harjanteen jälkeen tasaisemmalle kohdalle, uskalsin jo hengittää.

Jäätikköä pitkin kulki selkeä reitti, jota taapersimme kohti Cosmiquesin majaa. Kiipeilijöitä riitti niin seinillä kuin vastaantulevana liikenteenä polullakin. Tunnin kävelyn jälkeen olimme reitin alapuolella, otimme jääraudat pois ja lähdimme kiipeämään harjannetta pitkin, meikä pääsi tykittelemään porukan kärjessä liidaajana.

Arête des Cosmiques ei ole varsinaista kalliokiipeilyä, vaan lähinnä kivikossa ylämäkeen kömpimistä. Vuoristokengillä kalliolla liikkuminen vaati vähän totuttelua, mutta luottamus kenkiin löytyi nopeasti. Reitin löytäminen ja reitillä pysyminen vaativat paikoin vähän pohdintaa, monin paikoin vaihtoehtoja samaan suuntaan päätymiseen oli useampia. Muuten mentiin koko reitti juoksevilla varmistuksilla, mutta kruksi-släbi kiivettiin kunnolla varmistaen ja yhdessä kohdassa laskeuduttiin muutama metri. Aikaa kallio-osuuteen meni neljä tuntia, yksi porukka ohitettiin ja yhdessä kohtaa päästettiin nopeampi tiimi edelle.

Voitonriemu oli päällimmäinen tunne, kun kapusin lopulta tikkaat Midin aseman terassille. Olin osannut ja olin pärjännyt, ja aika hienosti olinkin. Heititettiin kiipeilykaverien kanssa yläfemmat, päivä oli ollut todella huikea. Ensimmäiseksi alppikiipeilyksi Cosmiquesin harjanne oli hyvä valinta, josta jäi polte isommille ja vaikeammille reiteille.

Postikortteja Chamonix’sta

UntitledUntitledUntitledTerveiset Alpeilta! Olen nyt neljättä päivää Chamonix’ssa Ranskassa, aivan Sveitsin ja Italian rajan tuntumassa. Olen päässyt kiipeämään ja muutenkin vuorille haahuilemaan, täällä on ihanaa!

Chamonix on Mont Blancin juurella sijaitseva kylä, jonka on monenlaisten aktiviteettien ja urheilulajien mekka. Maisemat ovat ihanat, kun joka suuntaan nousee vuoria ja aurinko heijastaa lumisiin huippuihin. Kylän läpi kohisee joki, jonka vesi on vuoripurojen viilentämää. Kylältä löytyy suunnilleen kaikkien ulkoilmaan sopivia vaatteita ja varusteita tekevien merkkien liikkeet, sekä varsin kelvollisia, tosin vähän tyyriitä rafloja illoiksi, kun ei jaksa kokata kämpillä.

Minut Chamonixiin veti kiipeily, eivätkä ensimmäiset pari päivää ole tuottaneet sen suhteen pettymystä. Pikkusiskoni, joka ei kiipeä lainkaan, lähti myös mukaan reissun alkupätkälle, ja hänen kanssaan ollaan kierretty myös turistijuttuja, vähän vaellettu ja istuskeltu kuppiloissa kylällä, niin viinillä kuin fondue-padan ääressä.

Olen joka hetki tyytyväisempi päätökseeni olla täällä kerralla pidempi pätkä reissussa. Vietän Alpeilla ruhtinaalliselta tuntuvat kolme viikkoa. Aika vähältä tuntuu sekin, kiivettävä ja nähtävä ei meinaan yhteen ihmiselämään taida seudulta loppua.

Tulevia matkasuunnitelmia: elokuu Alpeilla

chamonix01 chamonix02 chamonix03
Ystävänpäivänä päätin olla itseni paras ystävä, ja ostaa pätkäytin lentoliput kesäksi. Elokuussa tiedossa on kolme viikkoa Alpeilla, Chamonixissa.

Chamonix on kiipeilijän paratiisi, vuorten keskellä. Yhdeksi viikoksi olen varannut kielikurssin ranskan opiskelua, yksi viikko olisi tarkoitus kiivetä vuoria ja loppuaika seikkailla ympäriinsä ja kiivetä kalliota. Vuorikiipeilysuunnitelmista en oikein uskalla puhua vielä, samaan aikaan pelottaa perkeleesti ja toisaalta innostus polttelee mieltä niin, ettei mitään rajoja. Valmistautuminen pitää aloittaa ajoissa. Tiedän, että en ole vielä tarpeeksi taitava, enkä tarpeeksi vahva. Elokuuhun asti on onneksi aikaa opetella tarvittavia taitoja ja kasvattaa kuntoa.

Kävin viime kesänä Chamonixissa ensimmäisen kerran. Aiguille du Midin näköalapaikka on ylhäällä reilun 3800 metrin korkeudessa. Kallioseinämät laskevat jyrkkinä kohti laaksoa, pilvet leijuvat ympärillä. Midillä kierrellessäni näin ihmisiä jäätiköllä, menossa kohti suurempia ja pienempiä seikkailuja. En voinut olla miettimättä, että ehkä se olisi mahdollista myös minulle. Ehkä ei ole.

Ensi kesänä menen kokeilemaan.

Hajuvesikaupunki Grasse

grasse01grasse02Ranskan-reissulla ei ollut tarkoitus mennä Grasseen. Kun sää oli matkan viimeisenä päivänä vähän liian huono kiipeilyyn, hypättiin autoon ja ajateltiin mennä Verdonin kanjonille ihan vaan katselemaan maisemia. Lumiset vuoristotiet ja vuokra-auto eivät kuitenkaan olleet toimiva yhdistelmä, joten käännyimme takaisin ja päädyimme Grasseen.

Grasse on pieni, noin 50 000 asukkaan kaupunki vähän Nizzasta sisämaahan, vuorimaisemien keskellä. Kaupunki on tunnettu hajuvesitehtaistaan ja kutsuukin itseään parfyymipääkaupungiksi. Turistikaudella voisin vannoa, että en viihtyisi Grassen kapeilla kaduilla sekuntiakaan, mutta näin sesongin ulkopuolella spontaani pysähdys kaupungissa oli mieleeni.

grasse03grasse04Hajuvesitehtaita Grassessa on tosiaan useita, me vierailimme Fragonardilla. Muutaman salin ilmainen näyttely esitteli vanhoja hajuvesipulloja ja tuoksujen valmistusvälineitä. Itse tuotantotiloihin olisi päässyt kierroksille, mutta tyydymme vain vähän kurkkimaan ovelta.

Tehtaanmyymälässä kiertely sai nenän hetkessä sekaisin: satojen erilaisten parfyymien lisäksi tarjolla oli tuoksuvia saippuoita ja voiteita. Hauska yksityiskohta oli se, että suomeksi kaupassa horistessamme yksi myyjistä vastasi suomeksi ja kertoi olevansa suomalainen sukujuuriltaan.

// Grasse: the parfyme capital.

Kiipeily Nizzan seudulla, osa II: Gorges du Loup

gorgesduloup03gorgesduloup06gorgsduloup05Etelä-Ranskan viikonloppureissun kivoin kiipeilypäivä oli Gorges du Loup -nimisessä kanjonissa. Lähestyminen kalliolle kulki ensinnäkin makeistehtaan ohi, josta löytyi tuliaisiksi karkkeja ja hilloja, sekä loppumatkan kaunista polkua joen vartta pitkin. Pienet vesiputoukset solisivat mennessään ja oranssit lehdet peittivät polun. Todella sievä ja ihana paikka!

Alueen ensimmäinen sektori  Mesa Verde löytyi helposti joen ylittävän sillan jälkeen, mutta siellä oli lähinnä mahdottoman vaikeita reittejä, joten jatkoimme eteenpäin. L’Hermitage-sektorille kääntyvä polku meni tietysti ensin epähuomioissa ohi, vaikka se oli merkitty selkeästi kivikasalla. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille ja pidimme lounastauon tasanteella reittien juuressa.
gorgesduloup04gorgesduloup02gorgesduloup01Lounastauon jälkeen lähdettiin kiipeämään sektorin helpointa kolmen pitchin reittiä Camille danseuse étoile. Tai niin ainakin oli tarkoitus, mutta kun olin lähtenyt ensimmäisenä kiipeämään ja päässyt tuskaisesti toiselle pultille, tajuttiin, että reitti taisi olla sittenkin vähän sivummalla. Ei kun peruuttaen, ja uusi yritys oikealle reitille.

Edellisellä reissulla Ranskassa tuli aika pahasti takapakkia liidihommissa, vähäinenkin itsevarmuus, jota kesällä kiivetessä alkoi löytyä, ropisi roimasti alaspäin. Pää ei vaan kestä ”oikeissa” paikoissa läheskään niin pitkälle, kuin pitäisi. Helpon vitosen kiipeäminen ylhäällä rinteessä kuumotti ihan riittävästi, mutta kaverini Taija tsemppasi jatkamaan. Oli matkalla ensimmäiselle ankkurille lopulta ihan hyviäkin hetkiä kruisailla menemään. Harjoituksen puutetta, ja kyllä kelpaa näin komeissa maisemissa käydä harjoittelemassa!

Katso myös edellinen Kiipeily Nizzan seudulla -juttu, siinä on vinkkejä käytännön jutuista ja muista kallioista aluella.