Wooden Wisdom / Kuudes Linja

woodenwisdom

Elijah Wood tuijotti minua huoneeni seinältä vuosia. Lauantaina hän soitti levyjä Helsingissä.

Vietin junnuna useita vuosia Keski-Maassa. Kymmenvuotiaana sain Taru Sormusten Herrasta -kirjan syntymäpäivälahjaksi ja elokuvatrilogian uusia osia odotin kuin joulua. Istuin ensi-illoissa kotikaupungin pienessä teatterissa ja ostin dvd:t, ne pidennetyt versiot tietysti. Tolkienin maailma ihastutti ja totta kai filmien näyttelijöitä tuli fanitettua varsin intensiivisesti.

Keväällä Tiketin uutiskirje ilmoitti, että Frodo Reppulia esittänyt Elijah Wood tulee Helsinkiin dj-keikalle. Nappasin lipun vähän vitsillä ja lauantaina kipaisin Kutoselle.

Olihan se hullua, sellainen tyyppi ihan muutaman metrin päässä. Kummallinen tunne, kun näkee jonkun ihmisen todellisuudessa, johon on suhtautunut ikään kuin fiktiivisenä hahmona.

(Ja kyllä vain, ihan yhtä syötävän söpö hän edelleen on kuin siinä julisteessa, joka oli seinälläni kauan sitten.)

// Dj Baggins aka Elijah Wood played a gig in Helsinki. Fangirl heaven.

Flow Festival 2015

IMG_4402IMG_4346IMG_4363IMG_4475

Viime vuonna menin Flow’hun yhdeksi päiväksi, yksin. Ja ei hitto, miten yksinäinen ja onneton olinkaan. Muistikuvat illasta ovat lähinnä ankeaa haahuilua ja vastaan tulleille tuttaville selittelyä kadonneista kavereista, sillä tuntui jotenkin uskomattoman nololta tulla festareille yksin. Siellähän kaikkien kuuluisi olla kaveriporukoissa viettämässä elämänsä parasta aikaa jne… Eivätkä ennalta odottamani bänditkään oikein sykähdyttäneet.

Tänä vuonna menin Flow’hun, kahdeksi päiväksi, yksin. Ja ei hitto, miten kivaa siellä oli! Enkä minä mitään yksin edes ollut, törmäilin tuttuihin koko ajan, uusiin ja vanhoihin. Hengailin kivojen ihmisten kanssa ja kävinpä treffeilläkin festaroinnin lomassa. Ne hetket, kun olin itsekseni, eivät olleet edellisvuoden tyyliin lainkaan ahdistavia, vaan olo oli rauhaisa. Siellä minä olin, kauniissa Suvilahdessa ja varsin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Kehitystä havaittavissa?

Tällä kertaa bänditkin osuivat sopivasti kohdalleen. Oli kiva nähdä kotimaisia suosikkeja, kuten LCMDF, French Films ja Regina, pitkästä aikaa. Paperi T oli pakko tsekata, keikka pyöri hienosti maagisen massahysterian ja artsu-hörhöilyn rajoilla. Pet Shop Boys räjäytti tajunnan ja tanssijalat. Sunnuntain kuningatar oli Florence, ei jestas mikä karisma. Beck oli varsin mainio, ja illan päätteeksi kävin vähän kuuntelemassa Alt-J:tä, mutta enää en väsymykseltäni jaksanut keskittyä ja lähdin laahustamaan junalle.

Vaikka Flow’ssa oli tänä vuonna ihan pirusti väkeä, tuntuivat järjestelyt jotenkin sujuvammilta, kuin viime vuonna. Ruokakojuille oli tuskaiset jonot ja Black tentiin ei tietenkään keikkojen alkamisen jälkeen päässyt lähellekään, mutta se nyt oli arvattavaa.

Kiitos 2015, palautit uskoni Flow’n erinomaisuuteen.

// End of the festival season 2015: Flow Festival. Lovely Suvilahti area, sunny weather, wonderful people and great bands.

Maailman paras rockfestari Naamat

naamat01naamat02naamat05 naamat03naamat04

”Rockfestari Naamoja ei voi kuvailla, se pitää kokea.”

Yritän silti kuvailla. Lähdetään vaikka siitä faktasta, että Naamat on maailman paras festivaali.

Muuramen metsässä, Tuomiston tilalla järjestettävät vaihtoehtokekkerit ovat minulle kesän kiistaton kohokohta. Kun mutkaisen hiekkatien päästä näkyvät teltat pellon laidassa, sydän läikkyy. Kun sitten pääsee riihen edustan festivaalialueelle palloilemaan, tuntuu pää kevenevän puolella.

Tänä vuonna Naamojen esiintyjälistalta omaan makuun kolahtivat erityisesti Neøv, Teksti-TV 666, K-X-P ja Cola ja Jimmu. Mutta ei Naamoille oikeastaan bändien takia tule mentyä, vaan ihanan ja täysin uniikin tunnelman. Väki on leppoisaa ja olo onnellinen. Tätä tapahtumaa tehdään sydämellä ja paikalle tullaan nauttimaan, ei näyttäytymään.

Tarjoiluissakaan ei ole valittamista. Sain nimittäin kevyen hepulin, kun tajusin, että Kyrö Distillery on taas tänäkin vuonna mukana kuvioissa. Suhteeni gin toniceihin varsin intohimoinen ja juoda vasta maailman parhaaksi valittu GT maailman parhaalla festarilla, se on hienoa.

Harvoin sitä festarireissulta palaa levollisempana, kuin sinne lähtiessä. Naamojen jälkeen tuntuu, että ruumis ja sielu ovat saaneet sellaisen annoksen onnellisuusterapiaa, jolla jaksaa taas pitkään. Silkkaa rakkautta.

Kuvat puhelinräpsyjä lukuunottamatta lainattu festivaalin sivuilta.

// Naamat, the best festival in the world. Love, love, love.

Festarimuija Werchterissä

werchter1werchter5 werchter2werchter3 werchter4En ihan heti keksi parempaa tapaa käyttää vaihdon viimeisiä päiviä, kuin jättimäiset festarit. Viime viikonloppuna pidetty Werchter on yksi Belgian isoimmista festivaaleista ja se järjestetään Leuvenin lähikylässä.

Harmikseni missasin lipunmyynin neljän päivän lippujen osalta, joten päädyin paikalle vain perjantaiksi. Lähdin liikkeelle islantilaisten porukassa, mutta lopulta hengailin lähinnä yhden belgialaisen kaverin seurassa. Tulipahan ikimuistoiset hyvästit tämänkin huipputyypin kanssa.

Bändeistä erityisesti Death Cab for Cutie ja Mumford & Sons ja belgialainen Balthazar ihastuttivat. Harmi vain, että ennakkoon kovasti odottamani Ben Howard perui. Festari on kooltaan ihan järjetön. Alkuun väenpaljous vähän ahdisti, mutta jotain tuolla on selvästi tehty oikein, kun vessoihin ja juomatiskille ei tarvinnut jonottaa käytännössä yhtään.

Kuvat selfieitä lukuunottamatta lainattu festivaalin sivuilta.

// Could not think of any better way to spend one of my last days in Belgium. Rock Werchter, so good.