Skip to content

Avainsana: Musiikki

Kesän paras päivä – Ultra Bra Ilosaarirockissa

Ultra Bra, Ilosaarirock, kuva: Markus Korpi-HallilaIlosaarirock, Ultra Bra, kuva: Markus Korpi-HallilaEnsimmäinen CD-levy, jonka itselleni lapsena kinusin, oli Ultra Bran Kalifornia. Sen jälkeen hankin ihan kaikki UB:n levyt ja kuuntelin niitä tauotta vuosikausia. Osaan valehtelematta jokaisen kappaleen jotakuinkin ulkoa ja yhtye on minulle todella merkityksellinen ja rakas.

Vuonna 2012 Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan tukikonserttiin ostin lipun joltakin trokarilta ihan törkeällä hinnalla, sillä ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä Ultra Bra esiintymässä tuntui jokaisen euron arvoiselta.

Kun UB ilmoitti tekevänsä festivaalikeikkoja tänä kesänä, menivät kesän reissusuunnitelmat täysin uusiksi. Ostin tammikuussa hätäisesti liput Ilosaareen, koska se oli festivaaleista viimeisin ja totesin, että kesäreissun osalta Balkanilla kiertäminen saa jäädä suunniteltua lyhyemmäksi. Hyvä päätös.

Ilosaarirock oli festarina kiva, en ollut aiemmin käynyt siellä. Oikeastaan mikään muu bändi ei tosin jäänyt mieleen, kuin Ultra Bra. Taannuin teini-ikäiseksi fanitytöksi ja kiilasin itseni eturiviin. Kun keikka aloitti, itkin jo ennen kuin kaikki bändin jäsenet olivat päässeet lavalle. Ilosaarirockin kuvaaja ikuisti aika riemuidiootin ilmeen, joka pysyi naamalla koko keikan ajan.

Täydellinen Ultra Bra. Kesän paras päivä.

Kuvat: Ilosaarirock / Markus Koski-Hallila

Kommentoi

Pitkästä aikaa, Placebo

placebo-3Ote Livejournal-päiväkirjasta marraskuulta 2009:

ögögödfögh placebo oli esim huippu ! aaa oon iha fiilksis edellee ! äää oli niin ihanaa <3

Ote Whatsapp-keskustelusta lokakuussa 2016:

Jumalauta mikä keikka! (Tähän väliin parikymmentä sydänsilmähymiötä.) Voin kuolla onnellisena! Ihana ihana ihana Placebo <3

Kirjallinen ilmaisuni on ehkä hieman kehittynyt vuosien myötä kypsempään suuntaan, mutta fanityttöilyn määrä on selvästi vakio.  Ja kyllä nyt fanityttöä hemmotellaan, on meinaan kovin keikkasyksy vuosikausiin. On ollut Red Hot Chili Peppersiä, Curea ja nyt sitten tosiaan kirsikkana kakkuun Placebo.

Placebon vuoden 2012 peruttu keikka jätti katkeraksi, kun vasta Jäähallin ovella kävi ilmi, että keikkaa ei olisikaan. Ilosaareen en viime kesänä mitenkään ehtinyt, nyyh. Onneksi eilinen setti oli aivan täydellinen hyvitys missatuista kerroista. Bändi tuntui olevan ihan hiton hyvässä vedossa. Valitettavan harvalukuinen yleisö oli onneksi ainakin kenttäpaikoilla ihan fiiliksissä. Allekirjoittanut kunnostautui hyppimällä, tanssimalla ja kiljumalla äänen käheäksi. Rakastan keikkoja, joilla kaikki biisit osaa ulkoa ja voi vaan leijua euforisesti musiikin mukana.

Kun viimeinen encore-biisi Running up that hill alkoi soimaan, taisin vähän vetistelläkin. Siinä on yksi niistä kappaleista, joita en ikinä uskonut kuulevani livenä. Oijoi. Tähän niitä sydänsilmä-emojeja vielä lisää <3_<3

// Last time I saw Placebo it was seven years ago. Yesterdays gig in Helsinki proved that Placebo still makes this fangirl go nuts.

Kommentoi

Lapko / Kerubi

lapko_kerubi

Kävin viikonloppuna Joensuussa.

Olen tyypillinen kaupunkilaisurpo, jonka elinpiiri keskittyy liki täysin Tampereen eteläpuoliseen Suomeen. Viikonlopun kokousreissu Joensuuhun kävi siis suorastaan kotimaan matkailusta. Siltä se tuntuikin, kun junan ikkunasta alkoi näkyä lumista maisemaa ja matkan varrella olleista pysäkeistä ei ollut koskaan kuullutkaan.

Vihreiden nuorten liittokokous oli huippuhauska, kolme päivää parhaita ihmisiä ja hyviä päätöksiä. Kirsikkana kakun päälle Joensuussa esiintyi lauantaina yksi kiistattomista lempibändeistäni, Lapko. Mikä tuuri, että sen kerran, kun minä liikun susirajalla, on siellä suosikkini soittamassa.

Kerubi oli keikkapaikkana kiva, sopivan intiimi. Lapko veti todella hyvin, kiertueen viimeinen keikka oli riemukas ja riehakas. Olen nähnyt yhtyeen vähintään viidesti, tämä ilta oli kirkkaasti yksi parhaista keikoista niiden joukosta. Ville Maljan säädyttömät nahkashortsit ja vanhat kunnon rallit täysillä vedettyinä, tämä fanityttö kehrää onnesta. <3__<3

Lapkon jälkeen esiintyi vielä Pariisin kevät, joka oli pari viikkoa sitten Lost in musicissa luokattoman huono (Reunamedian arvio tiivistää keikan tunnelmat täysin). Joensuussa PK oli aivan toisella vaihteella, Tuunelan karisma kunnossa ja väsähtäneisyys tiessään. Astronautti -levyltä soitettiin useampi laulu, jes.

Viikonlopusta jäi päälle kaikki muut tunteet ohittava hyvänolontunne. Harvoin sitä aivan kaikki mahdollinen tuntuu olevan täydellisesti kohdallaan. Oi onnea.

// When I go to Joensuu, so does my favourite band Lapko. What a weekend, filled with pure happiness.

Kommentoi

Lost in music 2015

logo_2015_musta

Lost in music kerää joka syksy Tampereelle Suomen kiinnostavimmat bändit ja musiikkialan tyypit. Rannekkeella pääsee katsomaan kaikkea, joten viime viikolle kertyi kolme iltaa pelkkiä bändejä, kyllä kelpaa.

Tuntuu, että aivot eivät ole vielä ehtineet edes eritellä, mitä kaikkea tuli nähtyä melkein parinkymmenen setin sarjassa. Tässä kuitenkin parin lauseen tunnelmat kaikista kurkkaamistani keikoista.

LCMDF

Telakalla, miksi ihmeessä? Keikkapaikka oli bändin tyylille ihan surkea, oli ehdottomasti huonoin LCDMF-keikka, mitä olen ikinä nähnyt. Uusi biisi Idiot kiinnostaa, jäi soimaan päähän.

Ronya

Näin pari biisiä keikan lopusta. Ihan kiva, mutta Pakkahuoneen puolityhjälle salille esiintymiseen karisma ei oikein meinannut riittää.

K-X-P

Kolmas kerta tänä vuonna, viimeksi Naamoilla ja Flow’ssa. Kiva nähdä Klubilla, toimi. Niitä bändejä, jotka kannattaa mennä tsekkaamaan aina, kun tulevat vastaan.

Death Hawks

Muistelin nähneeni nämä joskus aiemminkin. Google kertoi tämän tapahtuneen vuonna 2014 Naamoilla. Hyvä keikka, ei ehkä mitään helpointa hengailumusiikkia, mutta hyvällä tavalla hypnoottista katsottavaa ja kuunneltavaa.

Hisser

Tunnistin tasan yhden Radio Helsingissä soineen biisin. Ei mitenkään ikimuistoinen esitys.

Teksti-TV 666

Nähty viimeksi tänä kesänä Naamoilla, oli siellä hyvä. Tällä kertaa en ehkä illan päätteeksi oikein jaksanut keskittyä, sanoista ei saanut mitään selvää ja biisit vähän toistivat itseään. Esiintyminen isolla lavalla oli vähän poukkoilevaa.

Lieminen

Party time, excellent. En olisi ikinä, ikinä, ikinä uskonut tykkääväni Liemisestä, mutta pari biisiä setin lopusta olivatkin tosi jees.

Elias Gould

Ihana, ihana, ihana. Hyviä biisejä ja söpöjä poikia. Hauskat spiikit ja yleisö messissä, pitää nähdä uudelleen asap.

The Northern Governors

Nimen perusteella luulin, että tämä on jotain viikinki-heviä. Ei sitten ollutkaan, vaan jazzia. Vähän sellaista ”firman pikkujoulut” -henkistä musaa. Ei varsinaisesti huono, mutta jäi vähän taustahälyksi.

Tiisu

Yksi LIM:n huikeimmista! Ihan kreisi meno. Pakko päästä uudelleen keikalle!

Roope Salminen & Koirat

Olen nähnyt Roope Salmisen Le Bonkissa ehkä kolme-neljä vuotta sitten, soittamassa covereita. Meno oli silloin huikea, mutta nyt jonkinlaiseksi ”vauvasta vaariin” -henkiseksi mediapersoonaksi muuttuneen Salmisen show ei oikein jaksanut innostaa.

Iisa

Ihana Iisa, taas. Kun edellisestä kerrasta tasan samassa paikassa oli vain pari viikkoa, tunnelmaan oli helppo heittäytyä onnellisena kellumaan.

Antti Tuisku

Peto on irti ja niin edelleen. Ihan siistiä nähdä, mistä tässä hypessä on kyse. Massahysteriaa yleisössä, ihan viihdyttävä show. Toisaalta, kun Idols tuli telkkarista, elin itse synkkää rock-vaihetta enkä ole vieläkään unohtanut, että Anttituisku oli muinoin aika nolo.

Underwater Sleeping Society

Melko mitäänsanomatonta vaihtoehtorokkia. Ei jäänyt erityisesti mieleen.

Lapko

Aikamatka abi-kevääseen ja Tavastian eturiviin kiljumaan. Pakkahuoneen eturivissäkin kelpasi kiljua Ville Maljan nahkashortseille. Vanhat lempibiisit, oi, mitä fanityttö-onnea. Viimeksi näin bändin kellari-klubilla Kölnissä, siihen verrattuna iso stage oli aika eri miljöö, mutta tuttu meininki.

Rytmihäiriö

Oih, kunnon metallimöykkää pitkästä aikaa. Kyllä vaan kaikesta indie-huminasta huolimatta rehellinen räminä osuu ja uppoaa.

Pariisin Kevät

PK:n Astronautti on loistava levy, mutta uudemmat veisut eivät niin iske. Keikka sarjaan ihan kiva, mutta ollaan kai kasvettu eri suuntiin.

Erakossa

Löysään hirteen on hauska kappale. Bändin meno sopi festivaalin viimeiseksi, kun paikalla jaksoi notkua vain satunnaisia kovakuntoisia huojujia. Jossain muussa vireystilassa varmasti viihdyttävämpi.

// Almost 20 bands in three nights: Lost in music.

Kommentoi

Tuu tänne / Iisa Klubilla

Iisa Klubi Tampere

Hei sori et valehtelin mutta nyt tuntuu siltä
että ilman sua talvesta selvii en
Hei mä vaan mietin et kuinka sen sulle kertoisin
miten paljon haluaisin sut tänne

Flow’ssa Regina oli mitä ihanin, mutta kyllä Iisan soolojututkin toimivat, varsinkin livenä. Lauantaina Iisa esiintyi Tampereen Klubilla, ihana ilta. Uusi levy on soinut yllättävän paljon, sieltä löytyy muutama helmi. Erityisen aseman tämän syksyn tahdittajana on saanut kappale Tuu tänne, osui just nyt.

Belgialainen kaverini oli käymässä, paluulento lähti tänä aamuna. Ehdittiin reilussa viikossa tehdä vaikka ja mitä, juttuja blogiinkin luvassa. Niitä ennen kuitenkin rästihommien pariin…

// Finnish singer Iisa at Klubi.

1 kommentti