Kesän viimeisiä päiviä Berdorfissa

Berdorf kiipeily Lionel terry

Eipä mennyt kuin pari viikkoa viime kerrasta, kun kurvattiin taas auton nokka kohti Luxemburgia kiipeilyretken merkeissä. Vaikka Keski-Euroopassa intiaanikesä on tuonut hellelukemiin yltävän lämmön takaisin, on ilmassa silti syksyn tuntua. Jokaisena kauniina päivänä tuntuu, että täytyisi tehdä kaikkea mahdollista ihan täysillä, kun mikä tahansa saattaa olla kesän viimeinen päivä ennen sateita.

Alun perin tarkoitukseni oli lähteä viikonlopuksi Saksassa asuvan ystäväni kanssa Frakenjuraan kiipeilemään, mutta valitettavasti koronarajoitukset ovat edelleen sellaiset, että edes kaikkiin naapurimaihin ei ole Brysselistä ole asiaa ilman koronatestiä. Toivottavasti sinne pääsisi keväällä viimeistään!

Berdorfissa kiipeily toista kertaa lyhyen ajan sisällä oli tosi kivaa. Tuore tuntuma hiekkakiveltä teki uusien reittien kokeilusta henkisesti helpompaa ja kovemmassa kunnossa oleva kaveri vei köysiä tiukemmillekin reiteille.

Klassikkoreitti Lionel Terray (6a, kuvassa) on isoja kahvoja isolla jyrkällä, paikoin kunnolla hänkkäävällä seinällä. Tosi hienoa kiipeilyä, myös yläköydessä! Kun koko kevään ja kesän olen kiivennyt vain ulkona, ei hänkkivoimani ole todellakaan parhaimmillaan tällä hetkellä. Ehkä sitten taas talvella sisähallissa saisi voimia kerättyä ja habaa kasvatettua…

Olen kiivennyt tänä kesänä enemmän kuin aikoihin ja kiipeilykunto on omaan tasooni nähden ihan kivasti kohdallaan. Samalla huomaan, että paineita saada kovempia greidejä tikattua alkaa kertyä. Ennen kaikkea siksi, että suurimmat ongelmani kiipeilyssä liittyvät liidipäähän ja putoamisen pelkoon, eivät niinkään fyysiseen kykenemiseen.

Näistä syistä olen tosi iloinen joka kerta, kun edes kokeilen liidata kutosia, vaikka en onnistuisikaan toppiin asti. Berdorfista löytyi hyvä mun kiipeilytyyliin sopiva 6a+:n reitti, josta ajattelin ottaa pienenlaisen projektin. Ensimmäiset yritykset eivät olleet kovin ihmeellisiä, mutta erityisen iloinen olen siitä, että uskalsin ottaa muutamat pienet pannutkin. Putoamisen pelkoa täytyy talven aikana työstää sisäseinillä, toivon, että treenaamalla se helpottaisi.

Hiekkakiveä kiipeilemässä Berdorfissa

Berdorf kiipeily

Palasin Alpeilta tunkkaiseen Brysseliin. Vuorten jälkeen kaupunki tuntui tukalalta, autot ja ihmiset olivat ihan liikaa ja kasvomaskipakon laajeneminen koko Brysselin alueelle teki ulkoilustakin inhottavaa.

Kun minnekään muualle ei oikein pääse menemään, niin naapurimaahan Luxemburgiin sentään pääsee koronarajoituksista huolimatta. Houkuttelin kaverini kiipeilyretkelle Berdorfiin viime viikonlopuksi, ja se olikin loistoidea.

Kävin Berdorfissa ensi kertaa viime syksynä. Silloin ihastuin hiekkakivikallioihin taianomaisen kauniin metsän keskellä kovin ja olenkin odottanut uusintaretkeä innolla. Ajomatkaa Belgiasta tulee kolmisen tuntia, juuri sopivasti parin päivän pikkumatkalle.

Tällä kertaa kallioilla oli kiitos koronatilanteen huomattavasti rauhallisempaa kuin viime vuonna. Pilvinen ja vähän viileämpi sää teki kiipeilystä mukavampaa kuin hirveässä helteessä.

Kiivettiin useammalla sektorilla, lähinnä helppoja reittejä, koska liidaaminen oli lähinnä minun vastuullani, mukana ollut kaverini kun on vasta aloitellut ulkokiipeilyjä tänä kesänä. Viimeksi rimpuilin klassikkoreitti Kaweechelchenin yläköydessä, tällä kertaa jäi harmittamaan, että liidinä reitin alku oli edelleen minulle liian jännittävä. Parempia fiiliksiä jäi reiteiltä J.F., Sachsenriss ja Cyrano Left. Jospa sitä vielä joskus tulevina vuosina pääsisi kutosten syrjään kiinni täälläkin…

27Cragsin Premiumista löytyvät hyvät Berdorfin topot, leirintäalueilla myydään myös paperista Climbing in Berdorf -topokirjaa. Leirintäalueista Martbusch ja Belle-Vue ovat molemmat hyväksi kokeiltuja.

Kiipeilyviikonloppu Berdorfissa

Berdorf kiipeilyBerdorf kiipeilyBerdorf kiipeily

Viime viikonlopusta puhuttiin viimeisenä kesäviikonloppuna, mikä ainakin Brysselissä on pitänyt paikkaansa, sade alkoi tällä viikolla, eikä loppua näy. Tuo kesän viimeinen viikonloppu kuluikin aurinkoisessa Luxemburgissa kiipeilyretkellä. Käytiin Berdorfissa, Luxemburgin parhaassa (ja ainoassa?) kiipeilypaikassa.

Luxemburgissa puolestaan oli aurinkoista ja kallioilla kova kuhina. Paikallinen kiipeilyseura piti lauantaina siivouspäivää, jokaiselle kalliolle suuntaavalle iskettiin oteharja käteen ja ystävällinen kehotus siivota mankkajälkiä pois. Ilmeisesti kiipeily on alueella paineen alla, kun kiipeilijöitä riittää ruuhkaksi asti.

Berdorf on hiekkakiveä. Kahden päivän kokemuksen perusteella voin sanoa pitäväni siitä. Karheat otteet karisevat hiekkaa, mutta ovat pitäviä käsien ja kenkien alla. Moni reitti näyttää alhaalta pahemmalta, kuin sitten kiivetessä onkaan. Reiteissä on jotain sisäkiipeilymäistä: vaikka reittien profiilit ovat jyrkkiä, ovat otteet selkeitä. Trädikesän jälkeen sporttikiipeily tuntuu sujuvan sutjakkaasti, pulttaus on miellyttävää ja tunnelma hyvä.

Vaikka maa ja porukka vaihtuisi, on kiipeilyviikonlopuissa aina samaa tunnelmaa. On ihan parasta, kun pitkän kiipeilypäivän jälkeen istutaan illalla ringissä nuotion äärellä. Uudet kasvot tulevat tutummiksi. Kun päivällä on jo luottanut toiseen köyden päässä, on illalla helppo jakaa grilliruoka ja viinipullo ja jatkaa juttua. Teltasta herätessä hymyilyttää.

Viikonlopun kiipeilykohteeksi Berdorf on täydellinen. Pidempäänkin olisi viihtynyt, vaikka viikon. Ehkä arkipäivänä kalliollakin olisi ollut rauhallisempaa…

Kolme herkkuvinkkiä Luxemburgiin

Luxemburgissa monet ravintolat vaikuttivat vähän turhan fiineiltä omaan makuun ja budjettiin. Löydettiin kuitenkin symppikset ja rennot paikat niin kahvitteluun kuin lounaallekin.

Konrad cafeKonrad cafeKonrad cafe

Konrad Cafe & Bar

7 Rue du Nord
Konrad on sympaattinen hipsterikuppila pienellä sivukadulla. Hyvää kahvia, äärimmäisen hyvää juustokakkua. Seinillä postereita dj-keikoista ja muista tapahtumista, asiakaskunta kohtalaisen coolin oloista porukkaa. Silti paikkassa oli rento, olohuonemainen tunnelma.
CharlesCharles

Charles Sandwich Restaurant

19 rue Chimay
Kiva lounaspaikka, josta saa nimensä mukaisesti voileipiä, sekä ainakin hampurilaisia. Paikka oli ihan tupaten täynnä, kun menimme sinne, eväät tosin saisi myös mukaan. Söin leivän, jossa oli paria erilaista juustoa, varsinkin sinihomejuusto oli ihan jumalaisen hyvää.
LadureeLaduree

Ladurée

18 Rue Philippe II
Pariisin-matkalla kehitin pienen addiktion Laduréen macaronseihin, joten kun selvisi, että niitä saa Luxemburgistakin, piti käydä ostamassa rasia. Ovathan ne törkeän kalliita, mutta kyllä kelpasi herkutella näillä paluujunassa.

// What to eat in Luxembourg: sandwiches from Charles, coffee and cheesecake at Konrad and Ladurée macarons.

Luxemburg yllätti matkailijan

LuxemburgLuxemburgLuxemburgLuxemburgLuxemburg LuxemburgLuxemburgLuxemburgLuxemburg Mielikuvissani Luxemburg on jotenkin ankea ja virallinen, täynnä pankkeja ja pukumiehiä. Mutta ei, pikku maa olikin yllätyksekseni suorastaan hurmaava kohde päiväretkelle.

Lättänään Belgiaan verrattuna korkeuserot ovat huimat. Kaupunkia halkoo valtava monttu, jonka laidalta on upeat näkymät. Vanhan linnoituksen osasia on siellä täällä, talot ovat kauniita ja kapeat kujat ihastuttavia. Toisaalta luontoa on lähellä, kaikkialla on vehreää ja vihreää.

Kaupungilla on siistiä, kadunvarret ovat täynnä ökyisiä autoja ja luksusliikkeitä. Silti Luxemburg vaikuttaa jotenkin sielukkaalta paikalta: monipuoliselta kansainväliseltä sekoitukselta, mutta silti paikassa tuntuu olevan myös oma identiteettinsä.

Brysselistä Luxemburgiin matkustaa junalla noin kolme tuntia. Oltiin paikalla puolen päivän aikaan ja lähdettiin takaisin iltasella. Yksi päivä riitti kaupungin kiinnostavimpien juttujen kiertämiseen ihan hyvin. Ravintolat ja kahvilat olivat ihan sopuhintaisia, muutama vinkki tulossa myöhemmin. Kapeilla kujilla suunnistaminen tosin oli hetkittäin vähän vaikeaa, sillä kartalta korkeuserojen hahmottaminen on aika hankalaa.

Luxemburg kohosi yllättävän korkealle suosikkikaupunkieni listalla. Veikeä paikka, kannattaa käydä.

// Visited Luxembourg on Saturday. Lovely place and amazing views.