Wereldfeest Leuven

wereldfeest18wereldfeest20wereldfeest12wereldfeest13wereldfeest19wereldfeest29wereldfeest28wereldfeest31 wereldfeest35Kävin eilen kaverini kanssa Wereldfeest -tapahtumassa. Kierrettiin järjestöjen kojut, kuunneltiin maailmanmusiikkia ja hennattiin kädet. Syötiin samosoja ja istuttiin auringossa.

Paikalla oli rastatukkahippien lisäksi lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä iloisesti sekaisin. Rento meininki. (Terkkuja sääntö-Suomeen: kahden euron tuopit sai nauttia vapaasti puistossa, eikä se johtanut kaaokseen.)

Illan pimetessä lavalle nousi brasilialainen Metá Metá, hypnoottista etnomusiikia ja äärettömän karismaattinen laulaja. Tanssittiin siten, miten tanssitaan, kun mikään ei paina.

Oli sellainen päivä, jolloin oli ihan erityisen hienoa olla elossa ja onnellinen.

// Wereldfeest -world festival in Leuven. What a lovely day to be alive and happy.

Leffafestarit belgialaisittain: Docville

docville

Perjantaina Leuvenissa alkoi Docville, dokumenttielokuvafestivaali. Bongasin viestin, jossa festareille etsittiin vapaaehtoisia ja ilmoittauduin mukaan. Muutamien tuntien työpanosta vastaan kasa ilmaislippuja leffoihin, kelpo diili.

Avajaisnäytöksen jälkeinen cocktail-tilaisuus oli huvittava kokemus, sillä en tietenkään ymmärtänyt puoliakaan, mitä minulle puhuttiin. Tarjoilijanhommasta hoitui lähinnä hymyilemällä tyhmänä ja vastaamalla ”joo” ihan kaikkeen. Lippujen tarkastus sentään sujui iisimmin, kun oli vähemmän tarvetta ymmärtää tai tulla ymmärretyksi.

Lauantaina ehdin työvuoroni lomassa katsoa useammankin pätkän. Meksikon huumekartelleista kertova Cartel land pisti miettimään oikeutta ja yhteiskuntajärjestystä, kuinka kaoottisessa tilanteessa oikeuden ottaminen omiin käsiin ei sekään ole aina oikein. The Man Who Saved the World puolestaan vei kylmän sodan tunnelmiin. Hullua ajatella, miten vähän aikaa siitä on. Illan viimeinen filmi, The Visit, pyöritteli sitä, miten avaruusolentojen vierailuun tulisi vastata. Dokumentti haastattelee tutkijoita, poliitikkoja ja turvallisuusalan ihmisiä heidän näkökulmistaan alienien kohtaamiseen.

Eilen kävin yhdessä näytöksessä, joka oli ehdottomasti tähänastisista paras pätkä. The Amina Profile kertoo syyrialaisesta bloggaajasta Amina Arrafista, joka kirjoitti blogissaan ”A Gay Girl in Damascus” Arabikevään tapahtumista. Kun bloggaaja ”kidnapattiin”, heräsivät kysymykset siitä, onko Aminaa edes olemassa. Dokumentti käsittelee kiehtovasti mediaa, sananvapautta ja verkkoidentiteettiä.

// Documentary film festival Docville is going on in Leuven this week. My plan is to sit in the cinema as much as I can.