Helmikuussa luettua, lautasella ja leffassa

koti Brysselissä

Olen ollut alkuvuodesta paljon kotona, puuhaillut kaikenlaisia arkisia pieniä asioita. Loppukevääksi on tiedossa taas kaikenlaista menoa ja seikkailua, mutta nyt on tehnyt ihan hyvää pesiä kotona kaikessa rauhassa. Tässä blogiinkin muistiin muutamia vähän sekalaisia kivoja juttuja viime ajoilta.

kirjavinkki sienet sitruunat

Lukulistalla: sienet ja sitruunat

Tallennan usein kiinnostavia kirjavinkkejä Goodreadsiin listalleni, vaikka lopulta itse kirjaan tarttumisessa saattaakin kestää vuosia. Tammikuussa tilasin kasan kirjoja ja listalle pääsivät kansiltaan kivasti yhteensopivat sienet ja sitruunat.

Kaverini Sunna suositteli sienikirjaa Mushroom at the End of the World joskus kauan, kauan sitten, ja se jäi mieleen. Kirja on upea, outo ja omalaatuinen pläjäys sienistä, globaaleista kuljetusketjuista, kapitalismista, tieteestä, työstä ja vapaudesta, luonnosta, sen suojelusta ja vähän kaikesta muustakin. Kirja kulkee Oregonista Japaniin ja myös suomalaisiin tehometsiin, ja kaikkine poukkoiluineen tämä oli aivan mahtava.

Eeva Kolu kehui puolestaan blogissaan The Land Where Lemons Grow -kirjaa italialaisista sitruunoista ja tuosta kirjoituksesta suorastaan maistaa auringon ja kesän. Tämä kirja olisikin ollut täydellinen luettavaksi uima-altaan reunalla jossain etelässä, erityisesti tietysti Italiassa. Mutta toimi se kyllä talvellakin. Kirjaa on mahdotonta lukea ilman, että keittiöön kertyy sitruunoita, erityisesti sitruunapastaa on tullut syötyä.

vegaaniset blinit

Lautasella: blinit

En osaa tehdä ruokaa eikä minulla ole tällä hetkellä kotonani edes uunia. Kun kaverini ehdotti blini-iltaa tilanne eskaloitui jotenkin siihen, että taikinan tekeminen jäi minun hommakseni. Kyselin ympäriinsä, miten ihmeessä blinit saa onnistumaan. Ystäväni vinkkasi, että Chocochilin vegaaniohjeella tulee hyviä.

No sillä todellakin onnistui, jopa tällainen keskivertoa kyvyttömämpi kokkailija. Vegaaniosastolta vinkiksi myöskin merilevästä tehty kaviaaria jäljittelevä Caviart, tosi hyvää. Tästä innostuneena väkersin blinejä toiseenkin kertaan kylässä käyneille kavereillenikin. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta, kun tarjosin kotonani jotain muuta ruokaa kuin naapurissa olevan pizzerian antimia…

Lasissa: alkoholiton

Pidin taas melkein tipattoman tammikuun. Melkein, sillä pari annosta otin ystävien kanssa ravintolassa. Tammikuu tuntui tänä vuonna todella kevyeltä ja mielialani on ollut mainio. Olen miettinyt, miten paljon alkoholittomuus on vaikuttanut tähän hyvään tunnelmaan, ja ajattelin valita holittoman linjan jatkossakin useammin. Parhaan haippauksen ja tsempin dokaamattomuuteen saa @darravapaa -yhteisöstä.

Compartment no 6, Hytti numero 6

Leffassa: Hytti numero 6

Olin valtavan iloinen, kun huomasin, että Juho Kuosmasen palkintoja kahminutta Hytti numero 6 -elokuvaa pääsee katsomaan Brysselissäkin. Pidin aikanaan Rosa Liksomin kirjasta ja odotin elokuvaakin innolla.

Hytti numero 6 oli hyvässä tasapainossa kepeyttä, huumoria ja synkempiä sävyjä. Elokuvasta tuli mulle mieleen Lost in Translation, samanlaista raikasta etäisyyttä ja irrallaan olemista. Pidin myös, että hahmoja ei avattu liikaa. Päähenkilöt olivat sillä tavalla aidon tuntuisia, että heistä ei erityisesti tarvinnut pitää tai olla pitämättä, vaan hahmoissa oli monia puolia, kuten oikeissakin ihmisissä.

Pariisi marraskuussa

Pariisi marraskuu

Marraskuu oli varsinainen kaupunkien kuukausi. Kävin Glasgow’ssa, Lontoossa, Strasbourgissa ja sitä ennen viikonloppureissussa Pariisissa. Odotin pari vuotta sitten Belgiaan muuttaessani tällaista elämää, jossa nopeat junat vievät kaupungista toiseen, ja jonka korona vei pois pitkäksi aikaa. Marraskuussa myös kotikaupunkini Bryssel oli hetken verran hereillä koronakooman jäljiltä, nyt tautitilanne on taas synkempi ja rajoitukset täälläkin kiristyneet.

Mutta, Pariisi! Edellisen kerran olin kaupungissa junanvaihtoa pidemmän ajan joskus kuusi vuotta sitten. Niinpä jo pidempään oli sellainen olo, että nyt pitäisi palata Pariisiin.

Rakastan Pariisia sillä tavalla, kuin kuka tahansa Le Fabuleux Destin d’Amélie Poulainin teini-ikäisenä nähtyään kaupungista haaveillut rakastaa: vaalin mieluusti jonkinlaista vähän fiktiivistä mielikuvaa Pariisista. En usko, että haluaisin asua siellä pysyvästi, mutta satunnaisilla vierailuilla Pariisissa on yhä omanlaistaan taikaa. Kaupungin kerrokset, kahvilat, kirjakaupat, kuppilat ja kulttuuri, viehättää edelleen.

Pariisi marraskuuPariisi marraskuuPariisi marraskuu

Ranskassa asuva ystäväni lähti reissuseuraksi, oli tosi hauskaa nähdä taas. Koska kummallakaan ei ollut tarvetta kiertää nähtävyyksiä, pyörittiin aika spontaanisti kuppiloissa ja kaupoilla, ihmeteltiin ihmismassoja tavaratalojen jouluikkunoiden edessä ja käveltiin ympäriinsä. Olo tuntui kevyeltä ja jotenkin sellaiselta, että olin omassa elementissäni: lukemassa metrokarttoja, etsimässä kartalta ravintoloita, tilaamassa kehnolla ranskallani viiniä. Viinistä puheenollen, marraskuun lopulla Pariisista löytyi myös uuden sadon Beaujolais nouveau -viintä, joka kehnon sadon (ilmastonmuutos, kiitos vaan?!) takia on ollut monesta hyllystä poissa.

Sen verran jaksettiin suorittaa, että varattiin Centre Pompidoun Georgia O’Keeffen näyttelyyn liput. Näyttely oli todella suosittu, ulkona oli melkoinen jono tihkusateessa jopa ennakkolipuilla. O’Keeffen pilvenpiirtäjät ja maisemat New Mexicosta tekivät vaikutuksen, vaikka näyttelystä olisi ollut kivempi nauttia, jos tila olisi ollut vähän väljempi tai ihmisiä vähemmän. Centre Pompidou joka tapauksessa ilahduttaa rakennuksena hassuine putkineen ja sen yläosista on makeat maisemat, harmaana päivänä Eiffel-torni hädin tuskin erottui maisemasta.

Cafe de FloreShakespeare Company kirjakauppa

Cafe de Floressa halusin käydä lähinnä siksi, koska myös Patti Smith käy siellä. Vähän kuumottelen tuollaisia ennakkoon haippaamiani mestoja, ovatko ne sitten todella niin kivoja kuin kuvitelmissani. Olivathan ne pirun kalliit kahvikupilliset, mutta toisaalta tarjoilijat valkoisissa esiliinoissaan, jättimäinen creme brulée, paikan somasti nimikoidut astiat ja peripariisilainen terassitunnelma lämmittimineen olivat juuri sellaiset kuin pitää, klassikko on klassikko. Oman elämäni Patti Smith -hetkestä hinta ei sitten kuitenkaan ollut liikaa.

Muita klassikkomestoja, joissa pitää aina käydä: Shakespeare & Company -kirjakauppa. Turistirysä mikä turistirysä, mutta myös aidosti aivan ihana paikka. Lähdin kassan kautta kirjapino kainalossa, erityisesti ilahdutti, että löysin pitkään Belgiasta tuloksetta etsimäni ranskalaisen esseekokoelman englanniksi käännettynä ja erään Nigeriaan sijoittuvan matkakirjan, jonka lukemista olen odottanut pitkään.

Ennen kaikkea Pariisista löytyi marraskuuhun iloa. Pieni irroittautuminen Brysselistä teki hyvää ja oli hyväntuulinen olo hypätä reissun jälkeen maanantaiaamuna Strasbourgiin töihin vievään junaan.

Päiväretki Hollantiin: Maastricht

MaastrichtMaastricht

Pikkusiskoni saapui viime perjantaina Brysseliin lomalle, parasta! On ollut outoa asua näinkin pitkään ulkomailla ilman, että perhettä ja kavereita on voinut kyläillä. Matkailurajoitusten helpottaminen vihdoin onkin todella tervetullut uutinen, vaikka korona-variantteja edelleen piisaakin.

Lauantaina lähdettiin päiväretkelle Hollannin puolelle Maastrichtiin. Alle 12 tunnin maassaolo oli sallittua ilman mitään testejä tai todistuksia. Muutenkin Hollannissa vaikutti olevan rajoitusten suhteen rennompaa, edes sisätiloissa ei ollut maskipakkoa, mikä tuntui vähän kummalliselta.

Maastricht on mainio pikkukaupunki, jossa kuitenkin huomaa monista pienistä eroista olevansa Belgian sijaan selkeästi Hollannin puolella. Meinasin tervehtiä ja kiittää ranskaksi joka välissä eikä alstublieft ja dank u wel irronnut läheskään luontevasti, vaikka taannoin Belgiassakin asuin flaaminkielisellä alueella.

kirjakauppa Maastricht Dominicanen

Hollannin kaunein kirjakauppa: Boekhandel Dominicanen

Lempipaikkani Maastrichtissa on vanhaan kirkkoon tehty kirjakauppa Boekhandel Dominicanen. Kolmessa kerroksessa kirkon holvikaton alla kohoavat hyllyt ovat varsinainen kirjataivas. Tila on aivan ainutlaatuisen hieno ja hyvin muokattu uuteen käyttötarkoitukseen, valo laskeutuu lasi-ikkunoista kauniisti.

Hollanninkielisten kirjojen lisäksi valikoima on erinomainen myös englanniksi. Paperitavaran ja kirjojen ohella on myös musiikkiosasto ja kiva kahvila. Ollakseen valtava kirkkorakennus, paikka piiloutuu ostoskadun hälinästä kulman taakse aika hyvin, mutta se kannattaa ehdottomasti etsiä, jos Maastrichtissa käy.

Boekhandel Dominicanen
Dominicanerkerkstraat 1, Maastricht
www.boekhandeldominicanen.nl

Maastricht kahvila ZontagMaatstricht kahvila Zontag lounasMaastricht kahvila Koffie

Kahvilavinkit Maastrichtiin: Zondag ja KOFFIE

Kun saavuttiin Maastrichtiin ja lähdettiin juna-asemalta kohti kaupunkia, vastaan osui sympaattinen kuppila Zondag. Istahdettiin hetkeksi alas ja vedettiin maukkaat paninit ja raparperilimonadit kevyeksi lounaaksi. Listalla oli monipuolisesti panineja, salaatteja, leipiä ynnä muuta syötävää, makeannälkään olisi saanut piirakkapaloja ja kahvit. Paikka vaikutti siltä, että myös ilta-aikaan terassilla olisi viihtynyt mainiosti.

Cafe Zondag
Wijckerbrugstraat 42, Maastricht
www.cafezondag.nl

Toinen erityisesti mieleen jäänyt kahvila, ytimekkäästi nimetty KOFFIE , oli tullut vastaan useammissa suosituksissa Maastrichtin parhaasta kahvista. Hipsterikahvilan perikuvalta näyttävän mestan kaffet ja kakut kelpasivat kyllä keskeytykseksi kaupungilla kiertelystä, sitruuna-mustikkapiiraalle kaikki pisteet.

KOFFIE bij Joost & Maartje
Maastrichter Heidenstraat 8, Maastricht
www.wijmakenkoffie.nl

Bryssel Maastricht juna

Junalla Brysselistä Maastrichtiin

Onpa ollut ikävä junamatkoja! Keski-Euroopassa nopeat yhteydet naapurimaihin ovat suosikkitapani matkustaa. Parin tunnin säteellä Brysselistä on tosi monta kivaa kohdetta, joita toivottavasti nyt kesällä pääsee koluamaan taas kunnolla.

Maastrichtiin junamatka Brysselistä kulkee yhdellä vaihdolla Liégen kautta (Liége-Guilleminsin juna-asema on muuten hurjan hieno!). Matka kestää suunnilleen puolitoista tuntia ja maksaa yhdeltä hengeltä vajaat pari kymppiä per suunta.

Alkukesän kuulumisia

pyöräily Antwerpen

En ole hetkeen tehnyt tällaista perinteistä kuulumiskirjoitusta, niinpä ajattelin, että voisin pienen tauon jälkeen palata blogin pariin sellaisella. Keskeneräisiä kirjoituksia lojuu luonnoksissa useammasta aiheesta, mutta en oikein ole jaksanut viimeistellä niistä mitään. Ehkä kesäpuhteena kirjoittelen jutut julkaisukuntoon.

Niistä kuulumisista: kesälomaa odotellessa. Keski-Euroopan kalenteri ei valitettavasti pääty juhannukseen, vaan toimistolla on oltava vielä heinäkuun puoliväliin saakka. Onneksi Belgiassakin voi tehdä kaikenlaista, olen käynyt kiipeilemässä, ystäväni kanssa Antwerpenissä pyöräilemässä ja pian pikkusiskoni Suomesta tulee tänne käymään.

Vaikka arki Brysselissä onkin ollut varsinkin kevään koronakooman jälkeen aivan mainiota nyt kun paikat ovat lockdownien jälkeen taas auki, on ensimmäisen koronarokotuksen myötä ajatus matkustamisesta alkanut tuntua entistä mahdollisemmalta. Toisen rokote-shottini aika on jo aivan pian, hurraa! Kiitos lääketiede!

Aix-les-bainsAix-les-bains

Pääsin jo viime viikonloppuna pitkästä aikaa matkustamisen makuun, kun kävin ystäväni kanssa viikonloppureissulla Ranskassa. Kohteeksi valikoitui satunnaisotannalla Aix-les-bains, pienehkö kaupunki Savoiessa, Itä-Ranskassa. Paikka on tunnettu lähinnä isosta turkoosista järvestään.

Vaikka keli oli pilvinen, oli ihanaa polskia kirkkaassa raikkaassa vedessä ja nukkua valkoisissa hotellilakanoissa. Brysselin pölyt oli ihana karistaa pikku retkellä toisiin maisemiin. Aix-les-bainissa oltiin jo aivan Alppien tuntumassa ja kukkulat kohosivat ympärillä, horisontissa näkyi paikoitellen jo ihan lumihuippuisiakin vuoria, joita katselin kaivaten. Lomalla sitten oikeasti vuorille, sillä eihän se ole kesäloma eikä mikään, jos ei jäärautoja tarvitse!

How to do nothing kirja

Sain reissussa luettua Jenny Odellin kirjan How to do nothing. Nimestään huolimatta kirja ei anna vinkkejä siihen, miten katkaista twitterissä roikkuminen ja muuttaa erakoksi vuorille, vaan on enemmänkin runsaan tausta-aineiston kanssa keskustelevaa pohdintaa keskittymisen, huomion ja havainnoinnin teemoista ja ikään kuin modernisti juurevasta elämästä. Tai kuten eräs kommentaattori Goodreadsissa luonnehti:

Collective self-help for middle-class leftist intelligentsia. Has the feeling of taking a leisurely stroll with your loony hippie friend who is at once an overeducated ecosocialist and a crackpot Zen mind-hacker.

Kaheleita hippikavereita kuunnellen kohti kesälomaa, kiitos!

Kirjamatka Etiopiaan: The Shadow King

Etiopia kirja Maaza Mengiste The Shadow King

Vuonna 1935 Italia miehitti Etiopian viideksi vuodeksi, mutta Etiopia ei koskaan menettänyt itsenäisyyttään siirtomaavallan aikaan. Maaza Mengisten historiallisessa romaanissa The Shadow King etiopialaisten vastarintataistelijoiden ja italialaisten valloittajien tarinaa kerrotaan ennen kaikkea naisten näkökulmasta.

Kirja vie elävästi takaisin parin vuoden takaisen Etiopian matkani maisemiin, Gondarin kukkuloille, tielle Debarkiin, Simien-vuorten jyrkänteille, pääkaupunki Addis Abebaan. Se on vahva, sitkeä, julma, pohjattoman surullinen ja valtavan kaunis kuvaus sodasta ja kotimaasta.

Päähenkilö on palvelustyttö Hirut, josta kasvaa taistelija. Toinen näkökulma on italialaisen sotakuvaaja Ettoren. Kameran läpi historiaa ovat perinteisesti katsoneet valloittajat ja voittajat, kuvat ovat olleet voimakas propagandan väline.

Kirjailijan hyvässä haastattelussa New York Timesissa hän kertoo enemmän arkistojen kaivamisesta Italiassa. Siitä, miten kolonialismi yltää sinnekin. Mitä kuvissa näytetään, mitä ei. Minne katse yltää, minne jää tyhjiä aukkoja. Kirja on selkeästi fiktiivinen, mutta Mengiste värittää historiaa ja täyttää tyhjäksi jätettyä tilaa taitavasti.

Korona-aikana olen kaivannut kirjoiltani tiedon sijaan enemmän todellisuuspakoa, kaukomaita ja kiinnostavia kulttuureja. Etäisyyttä pienestä ja pitkäveteisestä arjesta niin ajassa kuin paikassa. Siihen tarpeeseen tämä kirja vastasi täydellisesti.