3x Brysselin parhaat kirjakaupat

Untitled

Tropismes

Galerie des Princesin lasikaton alta löytyy taianomainen kirjakauppa Tropismes. Henkeäsalpaavan korea peilisali tekee suuren vaikutuksen, mutta myös kirjakaupan valikoima on häkellyttävän laadukas. Englanninkielinen hylly on pieni, mutta selkeästi ajatuksella kuratoitu. Jokainen kirja vaikuttaa älykkäältä ja kiehtovalta, tekee mieli kantaa ne kaikki kassalle.

11, Galerie des Princes
Galeries Royale Saint-Hubert
Bryssel

Ptyx

Ixellesin alueella sijaitseva Ptyx erottuu jo julkisivullaan kadun varrelta. Sisällä tyylikäs sisustus jatkuu lattiasta kattoon, muista katsoa ylöspäin. Ranskankielisten kirjojen lisäksi erityisesti sarjakuvahylly on täynnä houkuttelevia teoksia.

Rue Lesbroussart 39
1050 Ixelles

Untitled

Peinture Fraiche

Taidetta, designiä, arkkitehtuuria, valokuvia. Peinture Fraichen taidekirjakauppa on täynnä visuaalisesti vetäviä teoksia. Sellaisia, joita tekee mieli jättää kotona pöydän kulmalle, lehteillä ohimennen muutama sivu kerrallaan, imeä itseensä inspiraatiota.

Rue du Tabellion, Notarisstraat 10
1050 Ixelles

Naiset joita ajattelen öisin

Naiset, joita ajattelen öisin Mia Kankimäki

Ole aivan saamarin reipas. Näin opettavat esikuvalliset seikkailijanaiset.

Mia Kankimäen toinen kirja Naiset joita ajattelen öisin on voimauttava lukukokemus. Nykypäivän reissuliisalta alkavat valittamisen aiheet ehtyä, kun vertaa tämän päivän matkasuunnittelua satoja vuosia sitten kartoittamattomille alueille ja vuosikausien seikkailuille lähteneisiin naisiin.

Tutkimusmatkojen ja taiteen historia on edelleen todella miehinen kertomus. Kankimäki marssittaa kirjassaan esiin rohkeat yönaiset, jotka ovat avanneet jälkipolville tietä maailmalle. Osa heistä on ollut jo elinaikanaan kiiteltyjä, osa paheksuttuja, osa pitkäksi aikaa unohdettuja.

Erityisen suuren vaikutuksen minuun tekee Karen Blixenin elämä Keniassa ja Nellie Bly, joka matkusti maailman ympäri mukanaan vain käsilaukullinen tavaraa. Minulle ennalta tutuimmasta päästä yönaisia on japanilainen taiteilija Yaoyoi Kusama, jonka pilkuilla ja kurpitsoilla peitetty taide ja erikoislaatuinen elämä ovat ihastuttaneet. Vahva suositus Kusaman elämäkerralle Infinity Net.

Kankimäen tyyli pallotella historian ja nykypäivän välillä on viehättävä. Kirjassa on tuttu tunnelma ja osuudet Japanista tuovat hyvällä tapaa mieleen Kankimäen esikoiskirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Hänen omissa matkakokemuksissaan arvostan erityisesti sitä, että Kankimäki tuo avoimesti esiin sen, että kaikki ei aina ole unelmamatkoillakaan yhtä riemuvoittoa, vaan välillä reissaaminen väsyttää ja pelottaa ja vituttaa.

Yönaiset nostavat polttavan matkakuumeen ja antavat monia hyviä neuvoja naisille (tai kenelle tahansa) maailmalla.

Syksyn kirjasatoa

Nide KirjakauppaKuten joka vuosi, syksy on saanut laiskistuneen lukijan takaisin kirjojen sivuille. Kirjamessuviikko varsinkin lietsoi mielihalua hamstrata kirjapinoja yöpöydälle ja käpertyä peiton alle lukemaan.

Kirjamessut olivat uudistuneet onnistuneesti ja uusi ohjelmajohtaja Ronja Salmi on aika tykki tyyppi muutenkin. Pakko silti myöntää, että messujen kävijäennätys näkyi paikoitellen aika ahdistavana ruuhkana. Jatkossa pitää mennä messuille rauhallisempaan aikaan, jo arkena eikä vasta viikonloppuna.

Kirjamessuilta mukaan tarttui muun muassa Patti Smithiä ja Mia Kankimäen Naiset, joita ajattelen öisin. Muutamaa sellaista kirjaa, jotka olin messuilta ajatellut hankkia, en lopulta tungoksessa jaksanut metsästää. Pitää kiertää keskustan kirjakaupat joskus toiste, yksi suosikkini niistä on ehdottomasti Nide Fredrikinkadulla.
Lasten Planeetta

Syksyn luettujen kirjojen listalla on lähinnä kotimaisia kirjailijoita. Luin Riikka Pulkkisen Lasten planeetan heti sen ilmestyttyä, Pulkkinen on kestosuosikkejani, eikä uutuus ollut pettymys, vaikka kirjan osin käsittelemät vanhemmuuden teemat eivät niin samaistuttavia itselle olekaan.

Satu Vasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen sain puolestaan lahjaksi äidiltäni. Kirja hämäsi, alkuun luulin sen käsittelevän enemmänkin muutaman vuoden takaista pakolaistilannetta. Vaan kirja veikin tarinansa lakeuksille, erään suvun käänteitä seuraamaan. Kypsää kerrontaa, pidin tästä paljon.

Olisiko juuri sinulla suosituksia siitä, mitä lukea seuraavaksi?

Asfalttivolgaa etelään

Asfalttivolgaa eteläänOlen huomannut, että matkakirjat ovat hyvä tapa saada lukutunnelmasta kiinni silloin, kun kirjaan tarttuminen tuntuu tahmealta. Kohdekuvausten sijaan minua kiinnostaa matkakirjoissa itse matkanteon tunnelmat ja kirjoittajan matkalla kohtaamat ihmiset.

Toimittaja-valokuvaaja Emma Vepsä liftaisi Moskovasta Afganistaniin keskellä talvea ja kirjoitti siitä kirjan. Asfalttivolgaa etelään (Atena, 2018) on inspiroiva matkakirja, josta välittyy vahva luotto ihmisten hyvyyteen. Maat, ihmiset ja tienposket soljuvat sivujen myötä eteenpäin kevyesti.

Minulle Vepsä tuli tutuksi kun hän kirjoitti Maailman kuvalehteen erinomaisen tekstin naismatkailijoiden turhasta pelottelusta. Ei sinua raiskata tai tapeta, vaikka olisitkin nainen ja matkustaisit yksin, joten passi kouraan ja antaa mennä vaan.

Vepsän kirja sivuaa samaa teemaa: liftaaminen Afganistaniin ja sohvasurffaaminen matkan varrella kuulostaa varmaan monesta ensiajatuksella pelottavalta, mutta fiksusti tehtynä reissu sujuu mainiosti. Hyvää tarkoittava holhoaminen ja turha varovaisuus voi usein myös johtaa hienojen kokemusten ohimenoon.

Pidän kirjan älykkäästä ja yhteiskunnallisesta otteesta. Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin kautta kulkevalla matkalla stan-valtioiden poliittista tilannetta ja historian vaiheita taustoitetaan kattavasti, mutta ei tylsästi. Kuvat tuovat eloa paikkoihin, joista en ole ennen kuullut enkä osaisi sijoittaa kartalle. Naisten asemaa kuvataan hyvin ja toisaalta Vepsän tekstistä paistaa mielestäni läpi vahva tiedostus hänen omista etuoikeuksistaan.

Luin kirjan alkukesällä ja se teki suuren vaikutuksen. Kun lentoliput suunnilleen minne tahansa saa klikattua sähköpostiin sekunneissa, on virkistävää miettiä myös muunlaisia tapoja tehdä matkaa.

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Eurooppalaiset unet

eurooppalaiset unet emma puikkonenPitkästä aikaa kirjajuttu! Tämä arvio julkaistiin jo alkuvuodesta eräässä lehdessä, mutta ajattelin heittää sen tännekin tontille.

Emma Puikkosen Finlandia-palkintoehdokkaaksi päässyt Eurooppalaiset unet on todella taidokas episodiromaani.  Kirjan lukujen kohtaukset liittyvät vain löyhästi toisiinsa, mutta muodostavat silti verkkomaisen kokonaisuuden. Tarinoiden risteyskohtien oivaltaminen palkitsee lukijan. Erityisen onnistunutta on vaihtelu ajassa: mitä oli ennen, mitä on nyt, mitä voisi olla tulevaisuudessa.

Moninaisuudessaan yhtenäinen on Euroopan unionin slogan. Kirjan nimen mukainen rajaus nimenomaan Eurooppaan puhuttelee: maanosamme tuntuu olevan historiallisten käänteiden äärellä nytkin. Hahmojen kokemukset ovat hyvin kaukana toisistaan, mutta ne muodostavat silti vankan kokonaisuuden. Suuret tunteet ovat universaaleja, ne liikuttavat kaikkialla, ihmiset ovat samanlaisia.

Tarinat linkittyvät mielestäni uskottavasti myös tämän päivän ajankohtaiskeskusteluun. Onko Eurooppa vain yhden aikakauden uni? Toisaalta kirja myös luo toivoa ja muistuttaa osuvasti, miten sattumanvaraisilta historian suuret hetket jälkikäteen vaikuttavat.

Alle pariin sataan sivuun on tiivistetty ihon alle hiipiviä ihmiskohtaloita. Kertomukset nykypäivän ruotsalaislähiön somalitytöstä Berliinin muurin eri puolille jakautuneeseen perheeseen kuvaavat luontevasti kokonaisen maanosan käännekohtia ja jännitteitä.

// Book review Eurooppalaiset unet by Emma Puikkonen.