Skip to content

Avainsana: Kiipeily

Kesäkuun kuulumisia

IMG_6997
Täytän tänään vuosia, kaksikymmentäviisi.

Helteinen toukokuu vaihtui kesäkuuksi ihan huomaamatta. Kaikki vapaat hetket ovat menneet kiipeillessä, kivillä ja kallioilla. Välillä myös kaljalla Kalliossa ja tietysti toimistolla töiden äärellä.

Kävin Tampereella ystävän polttareissa, siellä kaikki oli ennallaan. Tuttuja kasvoja tuli kaupungilla vastaan kuin en olisi koskaan pois muuttanutkaan. Festivaalikauden avaus Sidewaysissä, kukkaseppeleitä ja kavereita. Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin hokee Paperi T.
IMG_7156
Takana on hyviä kiipeilypäiviä. Bohuslänin reissun lisäksi on tullut kierrettyä kotimaan kallioita. Viitapohja, Kustavi, Olhava, Solvalla, Rollarit, Nalkkila, Havukallio, Jaanankallio… Olen rohkeampi ja vahvempi kuin viime kesänä, varsinkin trädikiipeily tuntuu paljon paremmalta kuin aiemmin. Silti välillä turhauttaa, kun omat rajat tulevat vastaan paljon aiemmin kuin haluaisin.

Ehkä se on ollut lähestyvän syntymäpäivän syytä, mutta olen miettinyt paljon sitä, mitä haluan elämässäni seuraavaksi tehdä. Tavallaan mikään ei ole pielessä, mutta silti ilmassa on odotusta. Muutoksille olisi momentumia, mutta toisaalta askeleiden ottaminen oikein mihinkään suuntaan jännittää. Onneksi reissusuunnitelmat kesäksi ovat huimat. Yleensä matkalta löytyy parhaiten ideoita siitä, minne suunnata seuraavaksi, muutenkin kuin karttapallolla.

Kommentoi

Ensikertalaisen Bohuslän

bohuslan07Helatorstain pitkän viikonlopun retki Bohusläniin oli fantastinen!

Bohuslän on Etelä-Ruotsin trädimekka. Vähän samaan tapaan kuin Kustavissa kalliot on ripoteltu idylliseen maisemaan pitkin peltoja. Tosin Ruotsissa kaikki on vähän paremmin: kalliot korkeampia, taivas sinisempi ja ruoho vihreämpää. Kiipeiltävä alueella riittäisi yhdeksi elämäksi, joten uusi reissu on ehdottomasti tarpeen.
bohuslan05

Kiipeilykalliot: Brappersberget, Galgeberget & Hallinden

Ensimmäistä kertaa Boharissa pyöriessä valittiin kalliot osin sattumalta, osin tuttujen suositusten perusteella. Kalliot ovat todella lähekkäin, joten saman päivän aikana ehtii piipahtaa parissakin paikkaa, ja muutaman päivän reissulla ehdittiin kolmelle kalliolle. Lähestymiset olivat ainakin näihin paikkoihin selkeitä ja nopeita, joten harhailuun ei mennyt aikaa.

Oma tavoite reissulle oli lähinnä päästä liidaamaan helppoja ja kivoja trädireittejä, ja niitä piisasi. Suomireittejä metreissä pidemmistä vedoista sai hyvää fiilistä ja lisää itseluottamusta trädipuuhiin myös köyden liidipäässä. Tämän reissun jälkeen ajatus pidemmistä trädireiteistä polttelee taas enemmän.
bohuslan02Galgebergetissä kallion juurella hengailivat lehmät laitumella, varsinainen maalaisidylli. Sieltä kiipesin liidinä kehutun nelosen Kaskelotens Återuppstigningin ja sen vierestä Knottbitenin, jonka kaveri kiipesi perässä lenkkareissa ja rukkaset kädessä. Varsin helposti lähestyttäviä ja leppoisia reittejä siis. Tältä kalliolta myös viisi plussan Palimpsest meni kaverin perässä kakkosena kivasti.
bohuslan04Myös nimellä Lyse Kyrka tunnettu Brappersberget on nimensä mukaisesti kirkon pihassa ja kallion laelta on tosi komeat maisemat. Kalliolla on useampia helppoja liidejä, niistä Kyrkråttanin liidasin itse ja reitit St Pauls ja Big Ben menin kakkosena. Muihin kallioihin verrattuna greidit tuntuivat pehmeiltä. Kallio oli laadultaan monipuolinen kattaus selkeitä otteita, halkeamaa ja todella kiteistä pintaa.
bohuslan08Korkea ja iso Hallinden jätettiin viimeiselle kiipeilypäivälle. Tämän kokoisia kalliota ei Suomessa ole, joten pelkästään massiivinen kallio toi ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Otettiin reitiksi I Andra Handen (5+, 55 m), meikä liidasi ekan pätkän ja kaveri toisen. Liidatessa olin parissa kohtaa aika lailla jännän äärellä ja omissa trädimaksimeissa, mutta ylös mentiin. Hieno reitti!
bohuslan06

Matkat ja majoitus

Kulkupelin ja tukikohdan virkaa toimitti tällä reissulla kaverin järjestämä luksuspaku. Sillä kelpasi ajaa halki Ruotsin, reilut kuusi tuntia suuntaansa taukojen kanssa. #vanlife vaan, kun autossa oli kätevästi kaikki mahdollinen mukana. Illalla kiipeilyn päälle parkkeerattiin meren rantaan grillaamaan. Jättefint!

Itämeri ylitettiin Viking Linellä. Kaksi vinkkiä: ensinnäkin ikkunalliseen hyttiin kannattaa satsata suorilta. Alun perin varattiin halvin mahdollinen hytti, mutta autokannen alla olevan bunkkerin nähtyämme käännyttiin kannoillamme, ja mentiin suoraan tiskille nostamaan hyttiluokkaa. Toiseksi: sauna paluumatkalle oli loistoidea, ja poreallas pehmensi kiipeilystä ja autossa istumisesta väsähtäneet lihakset.
bohuslan09

Varusteet ja topot

27cragsin Premiumissa on Bohuslänin topoja käsittäkseni varsin hyvin, mutta koska olen paatunut paperitopojen hamsteri, päädyin ostamaan Klättring i Bohuslän -kirjan itselleni. Menee myös matkamuistosta, ja topo on todella hyvä ja hienosti tehty. Kirjaa myy mm. Brodalenin Tempo-supermarket päätien varressa (Brobergsvägen 3, 45494 Brastad). Pikku marketista olisi saanut myös tarvittaessa kiipeilykamoihin täydennystä hämmästyttävän hyvällä valikoimalla.

Topossa vinkataan kivasti, jos reitille tarvitsee esim. erityisen isoa kamaa, muutoin tavanomainen trädiräkki riitti mainiosti. Pulttiankkureita ei monessakaan kohtaa ollut, mutta laskeutumiseen yleisesti käytetyt puut oli usein varustettu naruilla ja mailloneilla. Yhdellä 60m köydellä pärjäsi, mutta laskeutumispaikkoja piti hakea korkeammilla kallioilla matalammasta kohtaa tai mennä alas kahdessa osassa.

Kommentoi

Kiipeilykauden avaus Kustavissa

Kustavi Hopiavuori kiipeilyKiipeilykausi alkaa Kustavista, tästä taitaa tulla tapa. Viikonloppuna karautettiin sinne Katan kanssa kalliokautta käynnistelemään. Kun ajetaan siltojen yli saaristoon, hartiat laskevat, arkiasiat katoavat mielestä ja hymy nousee kasvoille. Innostus kuplii vatsanpohjassa, vaikka vähän jännittääkin, miltä kylmä kivi talven jälkeen tuntuu.

Kauden ensimmäinen reitti on sama kuin vuosi sitten, Masto (4) Kräkinniemessä. Viime keväänä pelkäsin, putosin ja puhisin. Tälläkin kertaa jokaista liikettä tulee harkittua vähän liikaakin, mutta ylös mennään puhtaasti, ilman suurempia kitinöitä tai kuolemanpelkoja. Ankkurille päästessä hymyilyttää. Tästä se lähtee, kiipeilykesä 2018!

Kustavi kiipeily
Lauantaina paistaa aurinko, me suunnataan Hopiavuorelle. Sinne valuu tuttuja ja tuntemattomia kiipeilijöitä, on lämmitä, mutteripannukahvia ja hyvä fiilis. En ole ennen käynyt Hopialla, reitit ovat vieraita, lähden kokeilemaan Lastenhuoneen avaimia. Olen päättänyt, että tänä keväänä saan pakittaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta liidata on pakko edes yrittää. Ihme kyllä kömmin reitin ylös, puolet matkasta tosin vedän kamoista ja toisen puolen toistelen kaikkia tuntemiani kirosanoja ja kyseenalaistan elämänvalintojani. Oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni: vaikka tyylipisteitä ei tälläisillä suorituksilla kerätä, ne kasvattavat rohkeutta. Ja rohkeutta trädikiipeilyyn tarvitaan.

Illalla Itätalon rannassa lämmitetään saunaa ja juodaan skumppaa nuotiolla. Teltassa palelee, mutta se on pieni hinta kaiken muun ollessa juuri kohdallaan. Yöllä tähdet loistavat kirkkaina, enkä haluaisi olla missään muualla.

Sunnuntaina käydään vielä Ruuhivuoressa ennen sadetta. Kustavin uusin kallio tarjoaa helppoa halkeamaa, ehditään puuhastella pari tuntia, ennen kuin taivas repeää vesisateeseen. Kaatosade pakottaa kätevästi kotimatkalle, muuten ei ehkä olisi malttanut lähteä lainkaan. Kiitos kaverit ja Kustavi, nähdään pian uudelleen!

Kommentoi

Ensimmäinen jääkiipeilykausi

jaakiipeily01jaakiipeily02jaakiipeily03
Kevät ja kalliokiipeilykausi kurkistelevat jo ihan kulman takana, mutta haluan vielä tässä vaiheessa koota vähän tunnelmia jääkiipeilytalvesta. Ensimmäinen jääkiipeilykausi alkaa olla takana, mitä siis jäi päälimmäisenä mieleen?

Varusteintensiivisyys ensinnäkin tekee jääkiipeilyn aloittamisesta vähän vaikeaa. Kengät, hakut ja raudat maksavat aivan helkkaristi. Sopivat kengät sekä jääkiipeilyyn että kesän Alppi-reissua varten löytyivät käytettynä, lisäksi olen ollut niin onnekas, että kavereilta on saanut muita kamoja lainaksi. Omien rautojen ja hakkujen ostaminen on houkutellut koko alkuvuoden, mutta päädyin sitten kuitenkin säästämään pennoseni kesän reissuihin. Ehkä ensi kaudeksi sitten.

Vaikka olenkin kiivennyt aika paljon seinällä ja kalliolla, on jäällä tuntuma ja tekniikka ihan toisenlaista.  Luottaminen jäärautoihin ja hakkuihin on alkuun todella vaikeaa. Valmiita otteita jäällä ei ole, vaan niitä ikään kuin tehdään itse. Tavallaan mieleen tulee trädikiipeily, jossa varmistukset ovat itse laitettuja. Jääruuvien kiinnittämisessä olen kyllä edelleen täysi tumpelo, mutta tekemällä oppii…

Jokaisen kiipeilykerran jälkeen jäällä olo on kuitenkin ollut varmempi ja tuntuu, että on päässyt homman jujusta varsin hyvin jäljille. Erityisen ylpeä olen siitä, että kauden näillä näkymin viimeisellä jääkiipeilykerralla uskalsin jopa liidata pari vetoa jäätä. Jäällä liidaamiseen kun liittyy lähinnä yksi ehdoton sääntö: missään nimessä ei saa pudota.

Parasta jääkiipeilyssä on sama, kuin kesäisin päivissä kalliolla: pääsee hyvässä seurassa ulos puuhastelemaan tuntikausiksi. Hitosti vaatetta ja evästä ja kuumaa juotavaa vaan mukaan, ja ai että!

Kommentoi

Tulevia matkasuunnitelmia: elokuu Alpeilla

chamonix01 chamonix02 chamonix03
Ystävänpäivänä päätin olla itseni paras ystävä, ja ostaa pätkäytin lentoliput kesäksi. Elokuussa tiedossa on kolme viikkoa Alpeilla, Chamonixissa.

Chamonix on kiipeilijän paratiisi, vuorten keskellä. Yhdeksi viikoksi olen varannut kielikurssin ranskan opiskelua, yksi viikko olisi tarkoitus kiivetä vuoria ja loppuaika seikkailla ympäriinsä ja kiivetä kalliota. Vuorikiipeilysuunnitelmista en oikein uskalla puhua vielä, samaan aikaan pelottaa perkeleesti ja toisaalta innostus polttelee mieltä niin, ettei mitään rajoja. Valmistautuminen pitää aloittaa ajoissa. Tiedän, että en ole vielä tarpeeksi taitava, enkä tarpeeksi vahva. Elokuuhun asti on onneksi aikaa opetella tarvittavia taitoja ja kasvattaa kuntoa.

Kävin viime kesänä Chamonixissa ensimmäisen kerran. Aiguille du Midin näköalapaikka on ylhäällä reilun 3800 metrin korkeudessa. Kallioseinämät laskevat jyrkkinä kohti laaksoa, pilvet leijuvat ympärillä. Midillä kierrellessäni näin ihmisiä jäätiköllä, menossa kohti suurempia ja pienempiä seikkailuja. En voinut olla miettimättä, että ehkä se olisi mahdollista myös minulle. Ehkä ei ole.

Ensi kesänä menen kokeilemaan.

Kommentoi