Skip to content

Avainsana: Kiipeily

Kiipeily Nizzan seudulla, osa II: Gorges du Loup

gorgesduloup03gorgesduloup06gorgsduloup05Etelä-Ranskan viikonloppureissun kivoin kiipeilypäivä oli Gorges du Loup -nimisessä kanjonissa. Lähestyminen kalliolle kulki ensinnäkin makeistehtaan ohi, josta löytyi tuliaisiksi karkkeja ja hilloja, sekä loppumatkan kaunista polkua joen vartta pitkin. Pienet vesiputoukset solisivat mennessään ja oranssit lehdet peittivät polun. Todella sievä ja ihana paikka!

Alueen ensimmäinen sektori  Mesa Verde löytyi helposti joen ylittävän sillan jälkeen, mutta siellä oli lähinnä mahdottoman vaikeita reittejä, joten jatkoimme eteenpäin. L’Hermitage-sektorille kääntyvä polku meni tietysti ensin epähuomioissa ohi, vaikka se oli merkitty selkeästi kivikasalla. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille ja pidimme lounastauon tasanteella reittien juuressa.
gorgesduloup04gorgesduloup02gorgesduloup01Lounastauon jälkeen lähdettiin kiipeämään sektorin helpointa kolmen pitchin reittiä Camille danseuse étoile. Tai niin ainakin oli tarkoitus, mutta kun olin lähtenyt ensimmäisenä kiipeämään ja päässyt tuskaisesti toiselle pultille, tajuttiin, että reitti taisi olla sittenkin vähän sivummalla. Ei kun peruuttaen, ja uusi yritys oikealle reitille.

Edellisellä reissulla Ranskassa tuli aika pahasti takapakkia liidihommissa, vähäinenkin itsevarmuus, jota kesällä kiivetessä alkoi löytyä, ropisi roimasti alaspäin. Pää ei vaan kestä ”oikeissa” paikoissa läheskään niin pitkälle, kuin pitäisi. Helpon vitosen kiipeäminen ylhäällä rinteessä kuumotti ihan riittävästi, mutta kaverini Taija tsemppasi jatkamaan. Oli matkalla ensimmäiselle ankkurille lopulta ihan hyviäkin hetkiä kruisailla menemään. Harjoituksen puutetta, ja kyllä kelpaa näin komeissa maisemissa käydä harjoittelemassa!

Katso myös edellinen Kiipeily Nizzan seudulla -juttu, siinä on vinkkejä käytännön jutuista ja muista kallioista aluella.

1 kommentti

Kiipeily Nizzan seudulla

nizzakiipeily02Taannoisen Ranskan-reissun ensimmäinen puolikas meni perheen kanssa kaupunkilomalla, toisen puolen vietin kaverini Mintun kanssa kalliokiipeillen. Pako Suomen syyssateista kuiville kallioille oli oikein onnistunut.

Useampikin tuttu on tänä syksynä käynyt näillä kulmilla kiipeilemässä, ja kaikki ovat olleet reissuihinsa varsin tyytyväisiä. Itselleni kävi niin, että vain pari päivää kotiinpaluun jälkeen varasin uuden viikonloppureissun samalle suunnalle… Hups!

Etukäteen en löytänyt kovin paljoa kovin tarkkoja vinkkejä tai kokemuksista kiipeilyreissuun Nizzan seudulle, varsinkaan suomeksi, joten tässäpä kooste toimiviksi havaituista käytännön jutuista.

nizzakiipeily03

Matkat ja majoitus

Nizzaan lentää Helsingistä mm. Norwegian edullisesti ja suoraan, pulitin lennoista noin 150€ matkatavaroineen. Lentoaika Suomesta on reilut kolme tuntia.

Auto on kätevä vuokrata suoraan lentokentältä, maksoimme pikku Fiatista kattavalla vakuutuksella neljäksi päiväksi n. 125 euroa ja bensakulut päälle. Liikenne Rivieralla on melko hankalaa, paljon kapeita ja mutkaisia pikkuteitä ja villit pysäköintitavat, joten pieni auto oli hyvä valinta. Monet ovat myös varoitelleet, että automurrot ovat alueella yleisiä, joten itse suhtauduin todella hysteerisesti arvotavaran jättämiseen autoon. Tietulleja on isoilla moottoriteillä, niihin kannattaa varata käteistä kolikoina. Tullimaksut olivat melko edullisia, usein vain euron-pari.

Majoitus kannattaa varata Nizzan kaupungin ulkopuolelta, sillä Nizzan keskustassa autolla liikkuminen on aika hirveää ja pysäköinti vaikeaa. Pienissä ranskalaiskylissä on myös ihanaa tunnelmaa.

nizzakiipeily01

Varusteet ja topot

Lähdettiin matkaan yhdellä 60 metrisellä köydellä. Pidemmille reiteille tuplaköydet ovat yhä ostoslistalla, ehkä sitten ensi kesäksi… Jatkoja kannattaa varata mukaan reilusti, pultteja on monin paikoin tiheästi ja 12 jatkoa oli paikoin liian vähän. Multipitch-päivää varten mukana oli yksinkertainen trädiräkki, joka tuli tarpeeseen. Kannattaa tarkistaa toposta, onko valittu reitti sellainen, että camut ja kiilat kannattaa pakata mukaan pulttausta täydentämään.

Topokirjoja, eli kiipeilijän reittioppaita, ostin itselleni yhden, Rockfaxin hyväksi havaitun Cote d’Azurin topon. Kaverilta sain lainaan paikallisen L’escalade dans les Alpes Maritimes -kirjan. 27cragsissa on kallioiden sijainteja, mutta melko vähän reittikuvia.

Paikallista topoa sekä muita kiipeilykamoja saa tarvittaessa ostettua Alticoop-myymälästä Nizzasta (osoite 4 Rue Caroline). Sieltä löytyy jokseenkin kaikkea mahdollista kiipeily- ja ulkoilukampetta ja vaati suurta itsehillintää olla höyläämättä tiliä tyhjäksi.

nizzakiipeily04Kiipeilykalliot: La Turbie, Contes ja St. Jeannet

Ehdimme kiivetä tällä reissulla kolmella eri kalliolla: La Turbiessa, Contesissa ja St. Jeannetissa. Nämä valikoituivat lähinnä sijainnin perusteella: jokaiselle pääsi Nizzasta alle tunnissa ja kaikista löytyi helppoa sporttikiipeilyä mukavasti pultattuna.

La Turbie (kuva yllä) oli mainio paikka, laajat sektorit korkealla rinteessä ja näköalat Välimerelle komeat. Lähestymispolut olivat helppoja ja selkeitä, useimpien reittien juuresta löytyi nimikyltit, jotka helpottivat myös topojen lukemista. Yhden köydenpituuden reittejä löytyi helpoista tiukempiin, osa tosin oli paikoitellen hieman lasittuneita. Täällä viihdyimme kahden päivän ajan, pidempäänkin olisi voinut olla.

Contes oli kalliolaadultaan tosi erikoista, tasaisessa kivessä oli otteina pyöreitä koloja. Erikoinen kivenlaatu saattaa olla hyvä tai toisaalta vähän kummallinen juttu. Reitit olivat melko lyhyitä ja yhtenäisen kallioseinän sijaan isoilla irtolohkareilla. Contes ei ollut se ikimuistoisin paikka kiivetä, mutta toisaalta yhdeksi päiväksi täällä riitti tekemistä ihan kivasti.

St. Jeannet oli kiipeilypaikoista vaikuttavin. Pari sataa metriä korkea kallioulkonema nousee sympaattisen pienen St. Jeannetin kylän laidasta. Kalliolta löytyy multipitchiä kaikenlaisista greideistä. Valitsimme helpon 13 pitchin reitin La malet. Pitkä reitti olikin sitten ihan koko päivän seikkailuretki. Vanhassa, 40-luvulla avatussa reitissä oli pultteja oli eri vuosikymmeniltä ja aika harvakseltaan, monet kohdat olivat myös aika lasittuneet. Useammassa paikassa trädikamat olivat ihan syystä mukana, samoin otsalamppu. Vettä ja evästä kannattaa myös varata reilusti. Reitin löytäminen oli myös välillä vaikeaa, joten topoa kannattaa lukea tarkkaan.

Päivitys 5.12.2017: Toisen Nizzan-reissun jälkeen kirjoitin erillisen jutun kiipeilypäivästä Gorges du Loupissa, käy kurkkaamassa myös tämä: Kiipeily Nizzan seudulla, osa II: Gorges du Loup.

// Climbing in Nice region: short info in Finnish.

1 kommentti

Kiipeilyviikonloppu Olhavalla

olhava08olhava06olhava04olhava07Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa tumman metsälammen rannalla kohoaa Olhavanvuori. Korkeimmillaan 50 metriä kiviseinää laskee synkkään veteen. Kesäpäivinä aurinko lämmittää kallion pinnan, nyt syksymmällä seinä on käsien alla viileämpi, ei vielä kylmä.

Heinäkuussa pääsin Olhavalle ensi kertaa, viime viikonloppuna toistamiseen. Koko paikassa on aivan omanlaisensa tunnelma. Aamulla herään lämpimästä makuupussista, teltan ovesta näkyy kallioseinä. Auringonlasku maalaa taivaan oranssinpunaiseksi, kun päivän päätteeksi laskeutuu viimeiseltä reitiltä alas. Illan pimetessä nuotiolla on kiipeilijöiden lisäksi satunnaisia retkeilijöitä, tulen kajossa taustalla kohoaa kallion varjo.

Saaresta kallion juurelta lähtevät suomalaisen kalliokiipeilyn hienoimmat reitit. Klassikkoja, elämäni hienoimpia kiipeilyhetkiä. Omat rajat tulevat vastaan kerta toisensa jälkeen, ja vähä vähältä rajat myös taipuvat kauemmas. Kehosta löytyy voimaa jaksaa vielä vähän, mieli pysyy riittävän rauhallisena jatkamaan korkeammalle, vaikka välillä jännittää niin, että sydämen syke humisee korvissa.

Maaginen Olhava. Ensi kesänä nähdään taas.

// Olhava at Repovesi National Park is the best climbing place in Finland. Magical atmosphere.

1 kommentti

Ulkoilukausi avattu

mokki03mokki02
Vihdoinkin! Takana kesän ensimmäinen mökkeily ja kesän ensimmäinen kiipeilyreissu.

Mökillä istuin laiturilla ja katselin järvelle. Pelattiin korttia, kävin koiran kanssa metsässä rämpimässä. Tulet saunaan, löylyt siskon kanssa, talviturkki jäi hyiseen veteen. Riippumatossa kirjan kanssa loikoilua, kaikessa rauhassa.

Kiipeilyreissu Kustaviin, elämäni ensimmäinen telttayö. Paljoa en nukkunut, mutta aamu-usva rannassa oli kaunista. Nähtiin hirviä, peuroja, kurkia. Ja kiivettiin, tietysti. Talven jälkeen kylmä kivi sormien alla tuntui ihanalta. Viime kesän reissu Lofooteille ei riittänyt tekemään meikäläisestä kunnollista trädikiipeilijää, mutta niin vaan jokunen kiila ja kamu löysivät paikkojaan kalliosta.

Ennustan, että tänä kesänä vietän enemmän aikaa pihalla kuin vuosiin. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kiipeän korkeammalle kuin koskaan.

// Time to go outdoors.

Kommentoi

Identiteettikriisi

nalkkila2

Identiteettikriisiä puskee. Tästä patalaiskasta akasta on puolivahingossa tullut vapaapäiväänsä reippaasti ulkoilemassa viettävä tapaus. Viikonloppunakin suuntasin kotikotiin ja lauantaina lähdettiin harrastamaan vähän kaikenlaista. Mukana itsensä säännöllisesti sairaalakuntoon ruhjova vanha kaveri ja kaksi australialaista mimmiä.

Ensimmäinen välipysähdys oli Askolan hiidenkirnut, ihan hauskoja monttuja. Siitä aivan kulmilta löytyi Nalkkilan släbi -niminen kiipeilymesta. Koska oltiin liikkeellä useamman hengen porukassa, kävin ankkurin teon lisäksi ylhäällä vain yhtä reittiä pariin otteeseen. Repesin tyystin, kun ankkurilta laskeuduttuani toinen aussityttö sanoi, että vaikutan olevan ”outdoorsy person”. Minäkö, ikuinen sohvapottu ja liikunnanvihaaja 4life!

Omassa päässäni minä en ole liikunnallinen ulkoileva ihminen. Kiitos koululiikunnan kärsimysten, olen kehittänyt nyrkkisäännön liikuntaharrastuksille: jos lajiin kuuluu juoksemista, joukkue, pallo tai maila, en edes yritä. Enkä helvetissä hiihdä metriäkään. Tavallaan tuntuu ihan typerältä, että olen jättänyt nihkeiden koululiikuntamuistojen takia monta mahdollisesti mukavaakin lajia kokeilematta.

Kiipeilyinnostus on saanut minut muuttamaan suhtautumistani liikuntaan ja vähentänyt ennakkoluuloja myös muita lajeja kohtaan. Silti tuntuu välillä siltä, että larppaisi jotakin satunnaista sporttimimmiä ja voisi koska tahansa narahtaa huijarina. Koska minähän inhoan liikuntaa, piste.

nalkkila1

Kiipeilyllisesti Nalkkila ihastutti. Släbit, eli loivat seinät, ovat minun suosikkejani. Rumien voimaliikkeiden ja leuanvetojen sijaan tasapainotellaan jaloilla. Uskalsin tuolla myös liidata, hyvä minä. Kiva paikka, tänne uudelleen!

Loppupäiväksi lähdettiin melomaan Pornaisiin. Paahtava helle oli lämmittänyt kallion aika kuumaksi, joten oli kiva päästä veteen virkistymään, lämmintä oli tosin sekin. Temppuiltiin kaikenlaista ja opettelin perusjuttuja, kuten keikuttiin kajakeista pois ja kavuttiin takaisin, mikä sujui helpommin kuin kuvittelin. Tänä kesänä tahdon vielä ehdottomasti merelle melomaan. (Mielikuvissani seilaan sujuvasti oranssinpunaiseen auringonlaskuun aallonharjalla, mutta noh, joku aloittelijaystävällinen leppoisa sunnuntairetki kelpaa myös… Vielä on vähän eskimokäännöseen meikäläisellä matkaa!)

// This lazybones is slowly but steadily turning to a person that was yesterday described as ”outdoorsy”. Great day, climbing and paddling in a good company!

Kommentoi