Liesjärven kansallispuisto itsenäisyyspäivänä

LiesjärviPalasin Brysselistä Suomeen itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana myöhään. Lentokentällä pimeässä palellen bussia odotellessani kirosin, että miksi ihmeessä en jäänyt vielä toiseksikin viikonlopuksi Belgiaan.

Kun itsenäisyyspäivän aamuna ajettiin Liesjärven kansallispuistoon, sain onneksi ihan hyvän muistutuksen siitä, että on Suomessakin hienoutensa. Kuljettiin Liesjärveä halkova Kyynäränharju päästä päähän pikku pakasessa, laiskasti matalalle noussut aurinko lämmitti kasvoja. Järvi oli vasta jäätymässä, rohkeimmat retkeilijät uskalsivat jo jäälle kulkemaan, vaikka virtauspaikat olivat selvästi vielä sulat.

Liesjärven kansallispuisto Tammelassa on kätevästi noin tunnin matkan päässä Helsingistä. Samalla seudulla on myös Torronsuon kansallispuisto, jonka kävimme myös kurkkaamassa samalla kertaa.

Muuten retken kuvasato jäi laihaksi, mutta mukana olleella dronella napattiin muutamia ruutuja. Ensi kertaa dronella leikkiessä jäi kuvaaminen vähän toissijaiseksi lennätykseen keskittyessä, pikkuinen DJI Spark osoittautui hauskaksi vempeleeksi. Kuvanlaatu ei varsinaisesti päätä huimaa, mutta lintuperspektiivistä on hauskaa tarkkailla maisemaa.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa
Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa

Leivonmäen kansallispuistoLeivonmäen kansallispuistoLeivonmäki National ParkVäsyttävien työviikkojen jälkeen on ihanaa päästä pois kaupungista. Tekee hyvää painua viikonlopuksi maalle Keski-Suomeen isovanhempien luokse, ulkona on jo säkkipimeää, kun pääsimme siskoni kanssa perille perjantai-iltana. Mummolasta on lyhyt matka Leivonmäelle kansallispuistoon, houkuttelen siskoni seuraavana aamuna mukaan retkelle.

Marraskuun harmaana lauantaina kansallispuistosta saa nauttia liki yksinään. Reitti kulkee suolla, valoisassa mäntymetsässä ja lampien rantoja ja pitkän pätkän pitkin kaunista harjua. Reitillä ei tule vastaan ketään, nuotiopaikoilla on muutamia ihmisiä. On hiljaista, aivan täydellisen hiljaista. Vaikka keli on harmaa, ei sentään sada vettä.

Muistellaan siskon kanssa peruskoulun maantiedontuntien opetusta harjujen syntymisestä ja muista jääkauden vaikutuksista maastoon. Menee vähän sinnepäin, mutta yllättävän hyvin saadaan pohdittua poikittaisharjujen ja pitkittäisharjujen eroja. Siirtolohkeita, suppia, mitä näitä jäämassojen myötä maahan on jäänytkään jäljiksi.

Kävelimme Mäyränkierroksen, hyvin merkityn 5,5 km pitkän rengasreitin, joka lähtee Selänpohjan parkkipaikalta. Lisäksi teimme parin kilometrin piston Joutsniemen harjua pitkin aivan harjun muodostaman niemen kärkeen. Kaunis polveileva harju jakaa Rutajärven kahteen altaaseen. Kokonaisuudessaan käveltävää tuli lähes 8 kilometriä, aikaa meni noin kaksi ja puoli tuntia. Seuraavalle retkelle pakataan paremmat eväät.

Lisätietoja Leivonmäen kansallispuistosta ja reiteistä osoitteessa luontoon.fi.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon

konnevesi01konnevesi02konnevesi07konnevesi08konnevesi06Metsässä on hiljaista ja syyspäivän valo siivilöityy puiden läpi. Koira loikkii pitkin polkua milloin edellä, milloin takana. Pitkospuut vievät yli märkien kohtien, ilmassa tuoksuu vauhdilla etenevä syksy. Mäkinen reitti juurakkoisilla poluilla on sopivan raskas kulkea ja pää tyhjenee, kun keskittyy lähinnä siihen, ettei kompastu rähmälleen.

Luulin pitkään olevani pesunkestävä kaupunkilaistyttö, mutta viime aikoina olen huomannut, että yhä useammin tekee mieli lähteä jonnekin, missä puhelin ei löydä kenttää. Paikkoihin, joissa on metsä, jossa kulkea tai kallio, jota kiivetä, illaksi nuotio tai järvenselkä, jonne tuijoitella. Päivä Etelä-Konneveden kansallispuistossa toimi tähän tarjoitukseen mainiosti, samalla viikonloppureissulla kävin moikkaamassa isovanhempiani Keski-Suomessa.

Kauniilla säällä kansallispuistossa oli suorastaan ruuhkaa, lyhyen matkan päässä parkkipaikalta oleva Vuori-Kalajan kotapaikka kuhisi väkeä. Kun lähti polkua pidemmälle, porukka hälveni ja vastaan tuli vain satunnaisia retkeilijöitä.

Luontoon.fi kertoo kansallispuistosta kaiken olennaisen faktan ja opastaa parhaiten reitit. Itse kiersin metsässä reilut kymmenen kilometriä, Kolme vuoren kierros -reittiä pitkin parista kohtaa oikaisten. Reittimerkinnät olivat selkeät ja tiheät, tulostettu pikkukartta tosin oli ihan kiva olla mukana varmuuden vuoksi.

Seuraavan kerran kiinnostaisi lähteä tutustumaan kansallispuistoon meloen. Ehkä sitten ensi kesänä. Myös Leivonmäen kansallispuisto voisi olla mummolasta sopivan matkan päässä oleva retkikohde.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Kiipeilyviikonloppu Olhavalla

olhava08olhava06olhava04olhava07Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa tumman metsälammen rannalla kohoaa Olhavanvuori. Korkeimmillaan 50 metriä kiviseinää laskee synkkään veteen. Kesäpäivinä aurinko lämmittää kallion pinnan, nyt syksymmällä seinä on käsien alla viileämpi, ei vielä kylmä.

Heinäkuussa pääsin Olhavalle ensi kertaa, viime viikonloppuna toistamiseen. Koko paikassa on aivan omanlaisensa tunnelma. Aamulla herään lämpimästä makuupussista, teltan ovesta näkyy kallioseinä. Auringonlasku maalaa taivaan oranssinpunaiseksi, kun päivän päätteeksi laskeutuu viimeiseltä reitiltä alas. Illan pimetessä nuotiolla on kiipeilijöiden lisäksi satunnaisia retkeilijöitä, tulen kajossa taustalla kohoaa kallion varjo.

Saaresta kallion juurelta lähtevät suomalaisen kalliokiipeilyn hienoimmat reitit. Klassikkoja, elämäni hienoimpia kiipeilyhetkiä. Omat rajat tulevat vastaan kerta toisensa jälkeen, ja vähä vähältä rajat myös taipuvat kauemmas. Kehosta löytyy voimaa jaksaa vielä vähän, mieli pysyy riittävän rauhallisena jatkamaan korkeammalle, vaikka välillä jännittää niin, että sydämen syke humisee korvissa.

Maaginen Olhava. Ensi kesänä nähdään taas.

// Olhava at Repovesi National Park is the best climbing place in Finland. Magical atmosphere.

Triglav National Park

triglav01triglav05triglav02triglav03triglav04triglav06
Allekirjoittanut taitaa olla vähitellen muuttumassa ulkoilmaihmiseksi. Sloveniassakin lähdin kaupungilla kiertämisen sijaan luontoon, Triglavin kansallispuistoon. Triglavin kansallispuisto on saanut nimensä Slovenian korkeimman vuoren, 2864 metriin nousevan Mt. Triglavin mukaan. Kansallispuistosta löytyy silmänkantamattomiin vuoria, vesiputouksia ja kirkasvetisiä järviä.

Tein pienen kävelyretken Slap Savica -vesiputouksen luokse, polut olivat hyvin merkittyjä ja putous kaunis. Kävelin takaisin, osuin kauniille pikku vuoristoniityille. Aika täydellinen hetki.

Vogelin hiihtokeskuksen gondolihissillä pääsee kesälläkin vuorten ylle 1500 metriin, nappasin sen ja ihastelin vuoria ylhäältä. Hissin yläpäästä voi lähteä kävelemään kohti korkeampia huippuja, taapersin ylämäkeen ja tässä vaiheessa päivää jalat alkoivat jo huutaa hallelujaa. Kipusin näköalapaikalle istumaan pitkäksi toviksi, hengittämään vuori-ilmaa ja ihailemaan maisemaa. Niin kaunista.

Triglavin kansallispuisto on hyvä päiväretkikohde Ljubljanasta. Linja-autoasemalta lähtevä paikallisbussi (menopaluu n. 16€) vie aivan vuorten juurelle Bohinj-järven rantaan ja reitille osuu myös tunnettu Bled-järvi.

// Triglav National Park in Slovenia is one of the most beautiful places I came across during summer travels. Mountains and waterfalls, what else can one wish for?