Vaellusretki Seitsemisen kansallispuistossa

Seitseminen yhden yön vaellus

Kotimaanmatkailun kiinnostavimpia kohteita ovat kansallispuistot. Vietin heinäkuuta Suomessa ja yksi siellä olon kohokohdista oli vaellusretki siskojen kanssa Seitsemisen kansallispuistoon.

Pohjois-Pirkanmaalla sijaitseva Seitsemisen kansallispuisto on erityisen tunnettu vanhasta aarnimetsästään. Multiharjun aarnimetsän yli 400 vuotta vanhojen mäntyjen keskellä kulkiessa olo oli aika pieni.

Seitsemisen kansallispuistoSeitsemisen kansallispuisto

Kuljimme kahdessa päivässä Virkatie-nimisen rengasreitin, jolla on pituutta liki 26 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä pyyhälsimme noin 17 km ja toiselle päivälle jäi vain kymppi. Reitille osui monenlaisia maisemia metsistä soihin ja vesistöihin. Matkalla kuljimme Koveron perinnetilan pihapiirin läpi, jossa pidimme evästaukoa. Koverolla oli myös kaivo, josta tankkasimme vettä mukaan.

Leiriydyimme Liesijärven rantaan. Heinäkuun viikonloppuna väkeä oli poluilla liikkeellä suunnilleen tavanomaisia määriä, mutta leiripaikalla erikoiskesän kyllä huomasi, kun telttoja oli pystytetty vieri viereen. Nuotiopaikalla oli kiva istuskella ja vaikka väkeä oli enemmänkin, oli alueella rauhallista nukkua.

Seitsemisen kansallispuistoSeitsemisen kansallispuisto

En ole koskaan aiemmin ollut varsinaisesti vaellusretkellä Suomessa. Kiipeilyretkillä käveleminen kallion luokse on vain välttämätön paha ennen itse asiaan pääsemistä. Tällä kertaa oli kiva kulkea vaan, ilman mitään muuta agendaa. Mikäli joskus innostun pidemmälle vaellukselle, olisi rinkasta ollut varaa keventää painoa pois, nyt mukana oli kaikenlaista mukavuuskampetta.

Vaikka peruuntuneet kaukomatkat harmittavat edelleen, tuli Seitsemisen metsien keskellä ja pitkospuita pitkin tarpoessa minulle ihan hyvä muistutus siitä, että Suomessakin on hienoja ja ainutlaatuisia luontokohteita, joista saa hyvässä seurassa paljon irti.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Liesjärven kansallispuisto itsenäisyyspäivänä
Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa
Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Safarilla Tansaniassa: Tarangire ja Ngorongoro

Safari Tansania Tarangire

Periaatteeni on, että kun matkustan kauas, yritän olla kohteessa mahdollisimman kauan. Niinpä Kilimanjaron kiipeilyreissun päälle varasin matkan järjestäneen Aventuran kautta lisäksi kaksi päivää safarilla Tansaniassa.

Kiipeilymatkan ja safarin yhdistelmä oli suosittu, lähes kaikki meidän Kilimanjaron kiipeilyporukasta olivat tehneet saman valinnan. Pääsin siis jatkamaan matkaa jo vuorella tutuksi käyneessä porukassa. Lisäksi seurueeseen saapui vahvistuksia Suomesta, heillä oli varattuna pidempi safarimatka.

Tarangire safari Tansania safari TarangireTansania safari matkablogi

Tarangiren suojelualue

Ensimmäisenä aamuna ajettiin Arushasta Tarangiren suojelualueelle. Paikka on tunnettu elefanttien paratiisina. Kun ensimmäinen elefanttilauma tuli näkyville, olin itkeä pillittää. Elefantit ovat vaikuttavia kokonsakin vuoksi, niiden olemuksessa on minusta jotakin ikiaikaista voimaa. Reitin edetessä näimme myös majesteettisena kaulaansa ojantelevia kirahveja, pöyhkeitä strutseja, ketteriä pikku antilooppeja ja lukuisia lintuja.

Majoituimme Tarangiressä todella laadukkaassa Sopa Lodgessa. Safariajelujen välissä ehti hetkeksi vilvoittamaan vaelluksesta kivistäviä jalkoja uima-altaalle. Viikon teltassa vuorella asumisen jälkeen kylmä olut aurinkotuolissa oli varsinaista luksusta.

Illan tullen lähdimme uudestaan ajamaan suojelualueelle. Luonnon ainutlaatuisuus teki vähän tunteelliseksi. Kaiken kruunasi pehmeänä maiseman kauniiksi maalaava valo, kultainen tunti. Seisoin safariauton avoimessa kattoluukussa ja avasin hiukset. Oranssi pöly tarttui kasvoihin ja tukka leijui ilmavirrassa, kun kuljettaja painoi kaasua. Maaginen hetki. Olin melko varmasti itäisen Afrikan onnellisin muija siinä hetkessä, täynnä vallatonta vapauden tunnetta.

Tansania Ngorongoro kraatteriTansania

Ngorongoron kraatteri

Seuraavana päivänä suunnattiin Ngorongoron kraaterille. Tie sinne vei Karatun pikkukaupungin läpi. Nousimme sademetsän halki kraaterin reunalle, josta avautui maisema alas suojelualueelle.

Syytän Leijonakuningasta koko länsimaiden luontokäsityksen vääristämisestä, mutta vähän tuntui siltä, kuin olisi humahtanut suoraan Disney-elokuvaan. Seeprat kulkivat jonossa juomapaikalle, gnu-antiloopit laidunsivat poikasineen. Lammesta havaitsimme haukottelevat virtahevot, ruohikossa loikoilivat söpön pörheät hyeenat. 

Ngorongorossa oli satanut poikkeuksellisen runsaasti ja osa teistä oli ajokelvottomia. Erityisen iloinen olen siitä, että onnistuimme näkemään kaksi sarvikuonoa. Uhanlaisia jättiläisiä seurataan tarkasti, eikä niitä päästetä lähtemään puiston alueelta pois salametsästäjien pelossa. Edes sarvikuonojen tarkkaa määrää ei kerrota.

Kun olimme jo nousemassa poispäin, upea urosleijona loikoili puun rungon päällä. Vaikea kuvailla sitä valtaa ja voimaa, joka näennäisen rennosti makoilevasta isosta kissasta hyökyi kauas ympäristöön. Kun on ylivoimainen, ei tarvitse todistella asemaansa.

Näköalapaikalta kraaterin reunalta vielä viimeisen näkymän koko valtavaan suojelualueeseen. Tansania

Ensikertalaiselle safarilla kaksi päivää riitti oikein hyvin. Safariauton töyssyinen kyyti oli hyvää palautusta vuorivaelluksesta. Ainut asia, mikä jäi harmittamaan oli kunnon kameran puute. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki iphonella otettuja, paremmasta zoomista olisi ollut todellakin iloa.

Tarangiressä ja Ngorongorossa näin uskomattoman määrän eri eläimiä aivan lähietäisyydeltä, kävi hyvä tuuri. Olen entistä vimmaisemmin vakuuttunut siitä, että maailmassa ja luonnossa on niin uskomatonta kauneutta, että meistä jokaisen tulee tehdä kaikkensa sen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi. 

Liesjärven kansallispuisto itsenäisyyspäivänä

LiesjärviPalasin Brysselistä Suomeen itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana myöhään. Lentokentällä pimeässä palellen bussia odotellessani kirosin, että miksi ihmeessä en jäänyt vielä toiseksikin viikonlopuksi Belgiaan.

Kun itsenäisyyspäivän aamuna ajettiin Liesjärven kansallispuistoon, sain onneksi ihan hyvän muistutuksen siitä, että on Suomessakin hienoutensa. Kuljettiin Liesjärveä halkova Kyynäränharju päästä päähän pikku pakasessa, laiskasti matalalle noussut aurinko lämmitti kasvoja. Järvi oli vasta jäätymässä, rohkeimmat retkeilijät uskalsivat jo jäälle kulkemaan, vaikka virtauspaikat olivat selvästi vielä sulat.

Liesjärven kansallispuisto Tammelassa on kätevästi noin tunnin matkan päässä Helsingistä. Samalla seudulla on myös Torronsuon kansallispuisto, jonka kävimme myös kurkkaamassa samalla kertaa.

Muuten retken kuvasato jäi laihaksi, mutta mukana olleella dronella napattiin muutamia ruutuja. Ensi kertaa dronella leikkiessä jäi kuvaaminen vähän toissijaiseksi lennätykseen keskittyessä, pikkuinen DJI Spark osoittautui hauskaksi vempeleeksi. Kuvanlaatu ei varsinaisesti päätä huimaa, mutta lintuperspektiivistä on hauskaa tarkkailla maisemaa.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa
Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Leivonmäen kansallispuisto marraskuun harmaissa

Leivonmäen kansallispuistoLeivonmäen kansallispuistoLeivonmäki National ParkVäsyttävien työviikkojen jälkeen on ihanaa päästä pois kaupungista. Tekee hyvää painua viikonlopuksi maalle Keski-Suomeen isovanhempien luokse, ulkona on jo säkkipimeää, kun pääsimme siskoni kanssa perille perjantai-iltana. Mummolasta on lyhyt matka Leivonmäelle kansallispuistoon, houkuttelen siskoni seuraavana aamuna mukaan retkelle.

Marraskuun harmaana lauantaina kansallispuistosta saa nauttia liki yksinään. Reitti kulkee suolla, valoisassa mäntymetsässä ja lampien rantoja ja pitkän pätkän pitkin kaunista harjua. Reitillä ei tule vastaan ketään, nuotiopaikoilla on muutamia ihmisiä. On hiljaista, aivan täydellisen hiljaista. Vaikka keli on harmaa, ei sentään sada vettä.

Muistellaan siskon kanssa peruskoulun maantiedontuntien opetusta harjujen syntymisestä ja muista jääkauden vaikutuksista maastoon. Menee vähän sinnepäin, mutta yllättävän hyvin saadaan pohdittua poikittaisharjujen ja pitkittäisharjujen eroja. Siirtolohkeita, suppia, mitä näitä jäämassojen myötä maahan on jäänytkään jäljiksi.

Kävelimme Mäyränkierroksen, hyvin merkityn 5,5 km pitkän rengasreitin, joka lähtee Selänpohjan parkkipaikalta. Lisäksi teimme parin kilometrin piston Joutsniemen harjua pitkin aivan harjun muodostaman niemen kärkeen. Kaunis polveileva harju jakaa Rutajärven kahteen altaaseen. Kokonaisuudessaan käveltävää tuli lähes 8 kilometriä, aikaa meni noin kaksi ja puoli tuntia. Seuraavalle retkelle pakataan paremmat eväät.

Lisätietoja Leivonmäen kansallispuistosta ja reiteistä osoitteessa luontoon.fi.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon
Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa

Syysretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon

konnevesi01konnevesi02konnevesi07konnevesi08konnevesi06Metsässä on hiljaista ja syyspäivän valo siivilöityy puiden läpi. Koira loikkii pitkin polkua milloin edellä, milloin takana. Pitkospuut vievät yli märkien kohtien, ilmassa tuoksuu vauhdilla etenevä syksy. Mäkinen reitti juurakkoisilla poluilla on sopivan raskas kulkea ja pää tyhjenee, kun keskittyy lähinnä siihen, ettei kompastu rähmälleen.

Luulin pitkään olevani pesunkestävä kaupunkilaistyttö, mutta viime aikoina olen huomannut, että yhä useammin tekee mieli lähteä jonnekin, missä puhelin ei löydä kenttää. Paikkoihin, joissa on metsä, jossa kulkea tai kallio, jota kiivetä, illaksi nuotio tai järvenselkä, jonne tuijoitella. Päivä Etelä-Konneveden kansallispuistossa toimi tähän tarjoitukseen mainiosti, samalla viikonloppureissulla kävin moikkaamassa isovanhempiani Keski-Suomessa.

Kauniilla säällä kansallispuistossa oli suorastaan ruuhkaa, lyhyen matkan päässä parkkipaikalta oleva Vuori-Kalajan kotapaikka kuhisi väkeä. Kun lähti polkua pidemmälle, porukka hälveni ja vastaan tuli vain satunnaisia retkeilijöitä.

Luontoon.fi kertoo kansallispuistosta kaiken olennaisen faktan ja opastaa parhaiten reitit. Itse kiersin metsässä reilut kymmenen kilometriä, Kolme vuoren kierros -reittiä pitkin parista kohtaa oikaisten. Reittimerkinnät olivat selkeät ja tiheät, tulostettu pikkukartta tosin oli ihan kiva olla mukana varmuuden vuoksi.

Seuraavan kerran kiinnostaisi lähteä tutustumaan kansallispuistoon meloen. Ehkä sitten ensi kesänä. Myös Leivonmäen kansallispuisto voisi olla mummolasta sopivan matkan päässä oleva retkikohde.

Katso myös muita kirjoituksia Suomen kansallispuistoista:

Kiipeilyviikonloppu Olhavalla
Helvetinjärven kansallispuistossa