Kiipeilykauden avaus Kustavissa

Kustavi Hopiavuori kiipeilyKiipeilykausi alkaa Kustavista, tästä taitaa tulla tapa. Viikonloppuna karautettiin sinne Katan kanssa kalliokautta käynnistelemään. Kun ajetaan siltojen yli saaristoon, hartiat laskevat, arkiasiat katoavat mielestä ja hymy nousee kasvoille. Innostus kuplii vatsanpohjassa, vaikka vähän jännittääkin, miltä kylmä kivi talven jälkeen tuntuu.

Kauden ensimmäinen reitti on sama kuin vuosi sitten, Masto (4) Kräkinniemessä. Viime keväänä pelkäsin, putosin ja puhisin. Tälläkin kertaa jokaista liikettä tulee harkittua vähän liikaakin, mutta ylös mennään puhtaasti, ilman suurempia kitinöitä tai kuolemanpelkoja. Ankkurille päästessä hymyilyttää. Tästä se lähtee, kiipeilykesä 2018!

Kustavi kiipeily
Lauantaina paistaa aurinko, me suunnataan Hopiavuorelle. Sinne valuu tuttuja ja tuntemattomia kiipeilijöitä, on lämmitä, mutteripannukahvia ja hyvä fiilis. En ole ennen käynyt Hopialla, reitit ovat vieraita, lähden kokeilemaan Lastenhuoneen avaimia. Olen päättänyt, että tänä keväänä saan pakittaa niin paljon kuin sielu sietää, mutta liidata on pakko edes yrittää. Ihme kyllä kömmin reitin ylös, puolet matkasta tosin vedän kamoista ja toisen puolen toistelen kaikkia tuntemiani kirosanoja ja kyseenalaistan elämänvalintojani. Oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni: vaikka tyylipisteitä ei tälläisillä suorituksilla kerätä, ne kasvattavat rohkeutta. Ja rohkeutta trädikiipeilyyn tarvitaan.

Illalla Itätalon rannassa lämmitetään saunaa ja juodaan skumppaa nuotiolla. Teltassa palelee, mutta se on pieni hinta kaiken muun ollessa juuri kohdallaan. Yöllä tähdet loistavat kirkkaina, enkä haluaisi olla missään muualla.

Sunnuntaina käydään vielä Ruuhivuoressa ennen sadetta. Kustavin uusin kallio tarjoaa helppoa halkeamaa, ehditään puuhastella pari tuntia, ennen kuin taivas repeää vesisateeseen. Kaatosade pakottaa kätevästi kotimatkalle, muuten ei ehkä olisi malttanut lähteä lainkaan. Kiitos kaverit ja Kustavi, nähdään pian uudelleen!

Kiipeily Nizzan seudulla, osa II: Gorges du Loup

gorgesduloup03gorgesduloup06gorgsduloup05Etelä-Ranskan viikonloppureissun kivoin kiipeilypäivä oli Gorges du Loup -nimisessä kanjonissa. Lähestyminen kalliolle kulki ensinnäkin makeistehtaan ohi, josta löytyi tuliaisiksi karkkeja ja hilloja, sekä loppumatkan kaunista polkua joen vartta pitkin. Pienet vesiputoukset solisivat mennessään ja oranssit lehdet peittivät polun. Todella sievä ja ihana paikka!

Alueen ensimmäinen sektori  Mesa Verde löytyi helposti joen ylittävän sillan jälkeen, mutta siellä oli lähinnä mahdottoman vaikeita reittejä, joten jatkoimme eteenpäin. L’Hermitage-sektorille kääntyvä polku meni tietysti ensin epähuomioissa ohi, vaikka se oli merkitty selkeästi kivikasalla. Pienen harhailun jälkeen löysimme perille ja pidimme lounastauon tasanteella reittien juuressa.
gorgesduloup04gorgesduloup02gorgesduloup01Lounastauon jälkeen lähdettiin kiipeämään sektorin helpointa kolmen pitchin reittiä Camille danseuse étoile. Tai niin ainakin oli tarkoitus, mutta kun olin lähtenyt ensimmäisenä kiipeämään ja päässyt tuskaisesti toiselle pultille, tajuttiin, että reitti taisi olla sittenkin vähän sivummalla. Ei kun peruuttaen, ja uusi yritys oikealle reitille.

Edellisellä reissulla Ranskassa tuli aika pahasti takapakkia liidihommissa, vähäinenkin itsevarmuus, jota kesällä kiivetessä alkoi löytyä, ropisi roimasti alaspäin. Pää ei vaan kestä ”oikeissa” paikoissa läheskään niin pitkälle, kuin pitäisi. Helpon vitosen kiipeäminen ylhäällä rinteessä kuumotti ihan riittävästi, mutta kaverini Taija tsemppasi jatkamaan. Oli matkalla ensimmäiselle ankkurille lopulta ihan hyviäkin hetkiä kruisailla menemään. Harjoituksen puutetta, ja kyllä kelpaa näin komeissa maisemissa käydä harjoittelemassa!

Katso myös edellinen Kiipeily Nizzan seudulla -juttu, siinä on vinkkejä käytännön jutuista ja muista kallioista aluella.

Kiipeily Nizzan seudulla

nizzakiipeily02Taannoisen Ranskan-reissun ensimmäinen puolikas meni perheen kanssa kaupunkilomalla, toisen puolen vietin kaverini Mintun kanssa kalliokiipeillen. Pako Suomen syyssateista kuiville kallioille oli oikein onnistunut.

Useampikin tuttu on tänä syksynä käynyt näillä kulmilla kiipeilemässä, ja kaikki ovat olleet reissuihinsa varsin tyytyväisiä. Itselleni kävi niin, että vain pari päivää kotiinpaluun jälkeen varasin uuden viikonloppureissun samalle suunnalle… Hups!

Etukäteen en löytänyt kovin paljoa kovin tarkkoja vinkkejä tai kokemuksista kiipeilyreissuun Nizzan seudulle, varsinkaan suomeksi, joten tässäpä kooste toimiviksi havaituista käytännön jutuista.

nizzakiipeily03

Matkat ja majoitus

Nizzaan lentää Helsingistä mm. Norwegian edullisesti ja suoraan, pulitin lennoista noin 150€ matkatavaroineen. Lentoaika Suomesta on reilut kolme tuntia.

Auto on kätevä vuokrata suoraan lentokentältä, maksoimme pikku Fiatista kattavalla vakuutuksella neljäksi päiväksi n. 125 euroa ja bensakulut päälle. Liikenne Rivieralla on melko hankalaa, paljon kapeita ja mutkaisia pikkuteitä ja villit pysäköintitavat, joten pieni auto oli hyvä valinta. Monet ovat myös varoitelleet, että automurrot ovat alueella yleisiä, joten itse suhtauduin todella hysteerisesti arvotavaran jättämiseen autoon. Tietulleja on isoilla moottoriteillä, niihin kannattaa varata käteistä kolikoina. Tullimaksut olivat melko edullisia, usein vain euron-pari.

Majoitus kannattaa varata Nizzan kaupungin ulkopuolelta, sillä Nizzan keskustassa autolla liikkuminen on aika hirveää ja pysäköinti vaikeaa. Pienissä ranskalaiskylissä on myös ihanaa tunnelmaa.

nizzakiipeily01

Varusteet ja topot

Lähdettiin matkaan yhdellä 60 metrisellä köydellä. Pidemmille reiteille tuplaköydet ovat yhä ostoslistalla, ehkä sitten ensi kesäksi… Jatkoja kannattaa varata mukaan reilusti, pultteja on monin paikoin tiheästi ja 12 jatkoa oli paikoin liian vähän. Multipitch-päivää varten mukana oli yksinkertainen trädiräkki, joka tuli tarpeeseen. Kannattaa tarkistaa toposta, onko valittu reitti sellainen, että camut ja kiilat kannattaa pakata mukaan pulttausta täydentämään.

Topokirjoja, eli kiipeilijän reittioppaita, ostin itselleni yhden, Rockfaxin hyväksi havaitun Cote d’Azurin topon. Kaverilta sain lainaan paikallisen L’escalade dans les Alpes Maritimes -kirjan. 27cragsissa on kallioiden sijainteja, mutta melko vähän reittikuvia.

Paikallista topoa sekä muita kiipeilykamoja saa tarvittaessa ostettua Alticoop-myymälästä Nizzasta (osoite 4 Rue Caroline). Sieltä löytyy jokseenkin kaikkea mahdollista kiipeily- ja ulkoilukampetta ja vaati suurta itsehillintää olla höyläämättä tiliä tyhjäksi.

nizzakiipeily04Kiipeilykalliot: La Turbie, Contes ja St. Jeannet

Ehdimme kiivetä tällä reissulla kolmella eri kalliolla: La Turbiessa, Contesissa ja St. Jeannetissa. Nämä valikoituivat lähinnä sijainnin perusteella: jokaiselle pääsi Nizzasta alle tunnissa ja kaikista löytyi helppoa sporttikiipeilyä mukavasti pultattuna.

La Turbie (kuva yllä) oli mainio paikka, laajat sektorit korkealla rinteessä ja näköalat Välimerelle komeat. Lähestymispolut olivat helppoja ja selkeitä, useimpien reittien juuresta löytyi nimikyltit, jotka helpottivat myös topojen lukemista. Yhden köydenpituuden reittejä löytyi helpoista tiukempiin, osa tosin oli paikoitellen hieman lasittuneita. Täällä viihdyimme kahden päivän ajan, pidempäänkin olisi voinut olla.

Contes oli kalliolaadultaan tosi erikoista, tasaisessa kivessä oli otteina pyöreitä koloja. Erikoinen kivenlaatu saattaa olla hyvä tai toisaalta vähän kummallinen juttu. Reitit olivat melko lyhyitä ja yhtenäisen kallioseinän sijaan isoilla irtolohkareilla. Contes ei ollut se ikimuistoisin paikka kiivetä, mutta toisaalta yhdeksi päiväksi täällä riitti tekemistä ihan kivasti.

St. Jeannet oli kiipeilypaikoista vaikuttavin. Pari sataa metriä korkea kallioulkonema nousee sympaattisen pienen St. Jeannetin kylän laidasta. Kalliolta löytyy multipitchiä kaikenlaisista greideistä. Valitsimme helpon 13 pitchin reitin La malet. Pitkä reitti olikin sitten ihan koko päivän seikkailuretki. Vanhassa, 40-luvulla avatussa reitissä oli pultteja oli eri vuosikymmeniltä ja aika harvakseltaan, monet kohdat olivat myös aika lasittuneet. Useammassa paikassa trädikamat olivat ihan syystä mukana, samoin otsalamppu. Vettä ja evästä kannattaa myös varata reilusti. Reitin löytäminen oli myös välillä vaikeaa, joten topoa kannattaa lukea tarkkaan.

Päivitys 5.12.2017: Toisen Nizzan-reissun jälkeen kirjoitin erillisen jutun kiipeilypäivästä Gorges du Loupissa, käy kurkkaamassa myös tämä: Kiipeily Nizzan seudulla, osa II: Gorges du Loup.

// Climbing in Nice region: short info in Finnish.

Kiipeilyviikonloppu Olhavalla

olhava08olhava06olhava04olhava07Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa tumman metsälammen rannalla kohoaa Olhavanvuori. Korkeimmillaan 50 metriä kiviseinää laskee synkkään veteen. Kesäpäivinä aurinko lämmittää kallion pinnan, nyt syksymmällä seinä on käsien alla viileämpi, ei vielä kylmä.

Heinäkuussa pääsin Olhavalle ensi kertaa, viime viikonloppuna toistamiseen. Koko paikassa on aivan omanlaisensa tunnelma. Aamulla herään lämpimästä makuupussista, teltan ovesta näkyy kallioseinä. Auringonlasku maalaa taivaan oranssinpunaiseksi, kun päivän päätteeksi laskeutuu viimeiseltä reitiltä alas. Illan pimetessä nuotiolla on kiipeilijöiden lisäksi satunnaisia retkeilijöitä, tulen kajossa taustalla kohoaa kallion varjo.

Saaresta kallion juurelta lähtevät suomalaisen kalliokiipeilyn hienoimmat reitit. Klassikkoja, elämäni hienoimpia kiipeilyhetkiä. Omat rajat tulevat vastaan kerta toisensa jälkeen, ja vähä vähältä rajat myös taipuvat kauemmas. Kehosta löytyy voimaa jaksaa vielä vähän, mieli pysyy riittävän rauhallisena jatkamaan korkeammalle, vaikka välillä jännittää niin, että sydämen syke humisee korvissa.

Maaginen Olhava. Ensi kesänä nähdään taas.

// Olhava at Repovesi National Park is the best climbing place in Finland. Magical atmosphere.