Kiipeilyviikonloppu Berdorfissa

Berdorf kiipeilyBerdorf kiipeilyBerdorf kiipeily

Viime viikonlopusta puhuttiin viimeisenä kesäviikonloppuna, mikä ainakin Brysselissä on pitänyt paikkaansa, sade alkoi tällä viikolla, eikä loppua näy. Tuo kesän viimeinen viikonloppu kuluikin aurinkoisessa Luxemburgissa kiipeilyretkellä. Käytiin Berdorfissa, Luxemburgin parhaassa (ja ainoassa?) kiipeilypaikassa.

Luxemburgissa puolestaan oli aurinkoista ja kallioilla kova kuhina. Paikallinen kiipeilyseura piti lauantaina siivouspäivää, jokaiselle kalliolle suuntaavalle iskettiin oteharja käteen ja ystävällinen kehotus siivota mankkajälkiä pois. Ilmeisesti kiipeily on alueella paineen alla, kun kiipeilijöitä riittää ruuhkaksi asti.

Berdorf on hiekkakiveä. Kahden päivän kokemuksen perusteella voin sanoa pitäväni siitä. Karheat otteet karisevat hiekkaa, mutta ovat pitäviä käsien ja kenkien alla. Moni reitti näyttää alhaalta pahemmalta, kuin sitten kiivetessä onkaan. Reiteissä on jotain sisäkiipeilymäistä: vaikka reittien profiilit ovat jyrkkiä, ovat otteet selkeitä. Trädikesän jälkeen sporttikiipeily tuntuu sujuvan sutjakkaasti, pulttaus on miellyttävää ja tunnelma hyvä.

Vaikka maa ja porukka vaihtuisi, on kiipeilyviikonlopuissa aina samaa tunnelmaa. On ihan parasta, kun pitkän kiipeilypäivän jälkeen istutaan illalla ringissä nuotion äärellä. Uudet kasvot tulevat tutummiksi. Kun päivällä on jo luottanut toiseen köyden päässä, on illalla helppo jakaa grilliruoka ja viinipullo ja jatkaa juttua. Teltasta herätessä hymyilyttää.

Viikonlopun kiipeilykohteeksi Berdorf on täydellinen. Pidempäänkin olisi viihtynyt, vaikka viikon. Ehkä arkipäivänä kalliollakin olisi ollut rauhallisempaa…

Ensikosketus ulkokiipeilyyn Belgiassa

kiipeily belgiaMuutto Belgiaan oli kiipeilyharrastukselle huolestuttava haaste: maa on isoilta osin onneton lättänä enkä entuudestaan tuntenut täältä yhtään kiipeilijöitä. En varsinkaan yhtään sellaisia kiipeilijöitä, joiden kanssa lähteä ulkokallioille.

Kiipeilyhallilta löytyi onneksi nopeasti mahtava porukka, joka otti iloisesti mukaan, kun paineltiin viime sunnuntaina koko päiväksi ulos kiipeilemään. Kallioksi valikoitui Pont-a-Lesse, Lesse-joen varrella. Autolla matka Brysselistä Ardennien ylänköalueelle Etelä-Belgiaan kesti reilun tunnin.

Pont-a-Lesse oli aurinkoisena sunnuntaina uskomattoman ruuhkainen. Jos Les Gaillandsia Chamonix’ssa ei lasketa, en ole missään kallioilla nähnyt samanlaista kuhinaa. Seurueita kiipeilyreppujen kanssa kulki parkkipaikalta kallioille jonossa, ja paikalle pelmahti myös bussilastillinen hollantilaisia kiipeilykoululaisia. Sekaan sopi kuitenkin ihan kohtuudella ilman hirvittävää ihmisvihaa.

Kiipeilyalue koostuu useammasta sektorista, me vietettiin päivä castel 5-sektorilla. Viiden hengen porukalla kaksi köysistöä oli liki koko ajan seinällä, metrejä kertyi jokaiselle mukavasti.

Graniittiin tottuneena kalkkikivi herätti alkuun epäilyksiä ja tuntui kenkien alla pirun liukkaalta. Tiheät pulttivälit, melko lyhyet reitit ja pehmeät greidit olivatkin juuri hyvät olosuhteet ottaa kivenlaatuun tuntumaa. Liidailut kulkivat hyvin, yllätin itsenikin kiipeämällä 6a:n on-sightina. Löysät greidit tai ei, niin ilahdutti silti.

Ennen kotimatkaa istuttiin kiipeilyalueen vieressä olevan hotellin terassille oluelle, kyllä kelpasi. Ainut miinus aurinkorasvan puutteesta: enpä tiennyt, että syyskuun puolivälissä on mahdollista käräyttää hartiat punaisiksi.

Keskikesän kiipeilyjä Bohuslänissä

Bohuslän

Huh, kaksi viikkoa kiipeilyä Bohuslänissä humahti ohi kuin siivillä. Ja on meinaan kiivetty! Juhannuksesta alkaneeseen parin viikon pätkään mahtui vain yksi puhdas lepopäivä, kaikkina muina päivinä tuli käytyä kalliolla.

Hieno reissu, olen oppinut paljon! Kiivennyt mukavuusalueella, ja sopivasti sen ulkopuolella. Trädikiipeilyn suhteen olen ajatellut, että hyvät kokemukset ovat tärkeämpi kuin greidien tuijottelu, ja vähä vähältä keho ja pää kestävät paremmin. Kalliopaini graniittihalkeamissa alkaa ehkä vähitellen tehota, kun ihan joka reitillä ei enää iske epätoivo. Kovempien kiipeilijöiden seurassa sitä pääsi myös hyvin haastamaan itseään!

BohuslänBohuslänKun ensimmäinen kerta Bohuslänissä meni paikkoihin tutustumiseen, nyt oli jo vähän käsitystä siitä, mitä mistäkin kallioilta löytyy. Varsinkin, kun toisen kiipeilyviikon porukassa oli todella kokeneita Bohusin kävijöitä, olivat sävelet aika selvät. Tällä kertaa kiivettiin Nordens arkissa, Galgebergetissä, Välserödissä, Hallindenissa, Svanebergetissä, Högbergetissä, Stalessa ja Lyse Kyrkassa.

Kiipeilyllisesti reissun parhaita hetkiä olivat ensimmäinen 6- liidini (reitti Berguven Nordens arkissa) heti reissun alkuun. Iloa tuotti myös Prismasterin (6-) kakkostelu Hallindenin isolla seinällä, siinä graniittimeressä seikkailu aiheuttaa aina sydämensykähdyksiä.  Kolmas erityisen mieleenpainuva reitti on Bergkristis Polska Svanebergetissä, kuusi miinusta tämäkin upeasti kaareutuva kruisailu. Tämän haluan ehdottomasti joskus liidata, vielä tällä kertaa ei riittänyt rohkeus.

Eniten nautin siitä, että ensi kertaa varten on iso kasa reittejä, jotka ovat jääneet sopivasti hampaankoloon. Odottamaan vielä vähän parempaa kuntoa, parempaa liidipäätä, parempaa hetkeä. Aika luottavainen olo siitä, että ne hetket kyllä vielä tulevaisuudessa tulevat.
BohuslänBohuslänBohuslänBohuslänissä parasta on, että kaikki on jotenkin inhimillisessä mittakaavassa. Kalliot ovat isompia, kuin Suomessa, mutta silti jotenkin hahmotettavissa. Etäisyydet paikkojen välillä ovat pieniä. Tällä kertaa juuri missään kallioilla ei ollut varsinaisesti ruuhkaa. Kelit olivat hyvät, ensin hirveää hellettä ja sitten tuulisempaa keliä.

Asuttiin ensimmäinen viikko kaverin järjestämässä airbnb-mökissä, toisen viikon vietin tuttavien pihassa pakussa. Pehmeä lasku autossa asumiseen, kun ei tarvinnut painua suoraan tienposkeen. Vaikka aamukahvit keittelin autossa, pääsin silti tarvittaessa suihkuun (ja wifin ääreen!) sisätiloihin.

Kun kiipeilyn keskeltä kaipasi ihmisten ilmoille, ainakin Lysekillissä sai iltapäivän kulumaan kaupoilla, satamassa ja pienessä vanhassa kaupungissa käppäillen. Rannassa Aperolin ääressä istuessa olo oli kuin Rivieralla konsanaan.
BohuslänBohuslän

Erityisen nastaa oli tutustua uuteen porukkaan ja päästä kiipeämään innostavassa ja kannustavassa seurassa. Iso kiitos reissuseurasta asianosaisille!

Kiipeilyreissu käyntiin Bohuslänissä

BohuslänTäällä sitä taas ollaan, painimassa ruotsalaisen peruskallion kanssa Bohuslänissä! Kesän kiipeilyreissun ensimmäinen etappi on Länsi-Ruotsin trädimekka, jossa komeat kalliot halkovat idyllistä maalaismaisemaa. Täällä on tarkoitus viettää viikko tai kaksi ennen siirtymistä Norjan puolelle.
BohuslänBohuslänPaku on nyt ekaa kertaa pidemmällä reissulla, se kulki Suomenlahden yli kiltisti Silja Linen autokannella. Itse laivalla meno oli juhannuksesta johtuen melko vahvasti M/S Romanticin tunnelmissa, mutta onneksi hytissä sai rauhassa lukea kirjaa ja hyvät yöunet. Automatka Ruotsin poikki puolestaan sujui sukkelasti, kun nappasin kesätöihin Tukholmaan karanneen kaverini kyytiin ja karautettiin yhdessä kohti Göteborgia. Ensimmäinen yö pakussa nukkuen sujui metsätien laidassa Vänern-järven tuntumassa rauhallisesti.
Bohuslän
Kävin Bohuslänissä ensimmäisen kerran vuosi sitten, silloin kokosin paketillisen ensikertalaisen vinkkejä alueelle. Tälläkin kertaa tavoitteet reissulle ovat suunnilleen samat, kerätä hyviä kiipeilymetrejä kivoissa maisemissa. Kelit näyttävät lähiviikoiksi lupaavalta, joten eiköhän tästä hyvä retki tule!

Ensikertalaisen Bohuslän

bohuslan07Helatorstain pitkän viikonlopun retki Bohusläniin oli fantastinen!

Bohuslän on Etelä-Ruotsin trädimekka. Vähän samaan tapaan kuin Kustavissa kalliot on ripoteltu idylliseen maisemaan pitkin peltoja. Tosin Ruotsissa kaikki on vähän paremmin: kalliot korkeampia, taivas sinisempi ja ruoho vihreämpää. Kiipeiltävä alueella riittäisi yhdeksi elämäksi, joten uusi reissu on ehdottomasti tarpeen.
bohuslan05

Kiipeilykalliot: Brappersberget, Galgeberget & Hallinden

Ensimmäistä kertaa Boharissa pyöriessä valittiin kalliot osin sattumalta, osin tuttujen suositusten perusteella. Kalliot ovat todella lähekkäin, joten saman päivän aikana ehtii piipahtaa parissakin paikkaa, ja muutaman päivän reissulla ehdittiin kolmelle kalliolle. Lähestymiset olivat ainakin näihin paikkoihin selkeitä ja nopeita, joten harhailuun ei mennyt aikaa.

Oma tavoite reissulle oli lähinnä päästä liidaamaan helppoja ja kivoja trädireittejä, ja niitä piisasi. Suomireittejä metreissä pidemmistä vedoista sai hyvää fiilistä ja lisää itseluottamusta trädipuuhiin myös köyden liidipäässä. Tämän reissun jälkeen ajatus pidemmistä trädireiteistä polttelee taas enemmän.
bohuslan02Galgebergetissä kallion juurella hengailivat lehmät laitumella, varsinainen maalaisidylli. Sieltä kiipesin liidinä kehutun nelosen Kaskelotens Återuppstigningin ja sen vierestä Knottbitenin, jonka kaveri kiipesi perässä lenkkareissa ja rukkaset kädessä. Varsin helposti lähestyttäviä ja leppoisia reittejä siis. Tältä kalliolta myös viisi plussan Palimpsest meni kaverin perässä kakkosena kivasti.
bohuslan04Myös nimellä Lyse Kyrka tunnettu Brappersberget on nimensä mukaisesti kirkon pihassa ja kallion laelta on tosi komeat maisemat. Kalliolla on useampia helppoja liidejä, niistä Kyrkråttanin liidasin itse ja reitit St Pauls ja Big Ben menin kakkosena. Muihin kallioihin verrattuna greidit tuntuivat pehmeiltä. Kallio oli laadultaan monipuolinen kattaus selkeitä otteita, halkeamaa ja todella kiteistä pintaa.
bohuslan08Korkea ja iso Hallinden jätettiin viimeiselle kiipeilypäivälle. Tämän kokoisia kalliota ei Suomessa ole, joten pelkästään massiivinen kallio toi ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Otettiin reitiksi I Andra Handen (5+, 55 m), meikä liidasi ekan pätkän ja kaveri toisen. Liidatessa olin parissa kohtaa aika lailla jännän äärellä ja omissa trädimaksimeissa, mutta ylös mentiin. Hieno reitti!
bohuslan06

Matkat ja majoitus

Kulkupelin ja tukikohdan virkaa toimitti tällä reissulla kaverin järjestämä luksuspaku. Sillä kelpasi ajaa halki Ruotsin, reilut kuusi tuntia suuntaansa taukojen kanssa. #vanlife vaan, kun autossa oli kätevästi kaikki mahdollinen mukana. Illalla kiipeilyn päälle parkkeerattiin meren rantaan grillaamaan. Jättefint!

Itämeri ylitettiin Viking Linellä. Kaksi vinkkiä: ensinnäkin ikkunalliseen hyttiin kannattaa satsata suorilta. Alun perin varattiin halvin mahdollinen hytti, mutta autokannen alla olevan bunkkerin nähtyämme käännyttiin kannoillamme, ja mentiin suoraan tiskille nostamaan hyttiluokkaa. Toiseksi: sauna paluumatkalle oli loistoidea, ja poreallas pehmensi kiipeilystä ja autossa istumisesta väsähtäneet lihakset.
bohuslan09

Varusteet ja topot

27cragsin Premiumissa on Bohuslänin topoja käsittäkseni varsin hyvin, mutta koska olen paatunut paperitopojen hamsteri, päädyin ostamaan Klättring i Bohuslän -kirjan itselleni. Menee myös matkamuistosta, ja topo on todella hyvä ja hienosti tehty. Kirjaa myy mm. Brodalenin Tempo-supermarket päätien varressa (Brobergsvägen 3, 45494 Brastad). Pikku marketista olisi saanut myös tarvittaessa kiipeilykamoihin täydennystä hämmästyttävän hyvällä valikoimalla.

Topossa vinkataan kivasti, jos reitille tarvitsee esim. erityisen isoa kamaa, muutoin tavanomainen trädiräkki riitti mainiosti. Pulttiankkureita ei monessakaan kohtaa ollut, mutta laskeutumiseen yleisesti käytetyt puut oli usein varustettu naruilla ja mailloneilla. Yhdellä 60m köydellä pärjäsi, mutta laskeutumispaikkoja piti hakea korkeammilla kallioilla matalammasta kohtaa tai mennä alas kahdessa osassa.